Mitä oikein naisen pitäisi tehdä, jotta mies tajuaisi, että naista kiinnostaa hän tosissaan?
En hymyile jatkuvasti kaikille miehille! En jaa noin vain hymyjäni. Jos olen erityisen ystävällinen ja lämmin miestä kohtaan, niin se on kyllä yksi kiinnostumiseni osoitus.
Ei ole tapana kuitenkaan käyttää fyysisesti "tyrkyttelykeinoja" vaan osoitan miehelle kiinnostukseni omalla olemuksellani. Nähtävästi tämä ei sitten riitä. Pitäisikö muuttaa tyyliään?
En hymyile jatkuvasti kaikille miehille! En jaa noin vain hymyjäni. Jos olen erityisen ystävällinen ja lämmin miestä kohtaan, niin se on kyllä yksi kiinnostumiseni osoitus.
Ei ole tapana kuitenkaan käyttää fyysisesti "tyrkyttelykeinoja" vaan osoitan miehelle kiinnostukseni omalla olemuksellani. Nähtävästi tämä ei sitten riitä. Pitäisikö muuttaa tyyliään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehelle pitää sanoa suoraan asia, niin kuin se on. Ei siinä sen kummempaa elekieltä tarvita.
Kuule, kun kaikkia naisen puolelta tulevia kiinnostuskommokeita ei voi noteerata. Tiedän nytkin muutaman naisen jotka ovat minusta kiinnostuneita. On oltava välinpitämätön jos ei kiinnosta tai on varattu sillä hetkellä.
Sama juttuhan se on meillä naisilla. On oltava välinpitämätön, jos ei kiinnosta...
minkälainen olet sitä kohtaan ja kuinka se eroaa siitä minkälainen olet muita kohtaan?
tietää eikä nähdä! Epäselvyyttä aiheutan varmasti jatkuvasti, kun olen yleensä jutteluun taipuvainen ja ystävällinen nille muillekin työpaikan miehille, siis ihan rehtinä työkaverina.
"Mitä oikein naisen pitäisi tehdä, jotta mies tajuaisi, että naista kiinnostaa hän tosissaan? "
Varmin tapa on kertoa tuo suoraan.
"En hymyile jatkuvasti kaikille miehille! En jaa noin vain hymyjäni. Jos olen erityisen ystävällinen ja lämmin miestä kohtaan, niin se on kyllä yksi kiinnostumiseni osoitus.
Ei ole tapana kuitenkaan käyttää fyysisesti "tyrkyttelykeinoja" vaan osoitan miehelle kiinnostukseni omalla olemuksellani. Nähtävästi tämä ei sitten riitä. Pitäisikö muuttaa tyyliään? "
Mistä miehet voivat tietää, että juuri sinä et jakele hymyjä kaikille ja että juuri sinun olemuksesi tarkoittaa sitä, että olet kiinnostunut? Itse en nykyään lotkauta korvianikaan epäselville kiinnostuksen osoituksille.
Itse kyllä huomaan nuo yritykset, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi, en reagoi niihin mitenkään.
Miten kokisit, jos joku työpaikkasi naisista, (josta monella tavoin myös pidät paljon,) paljastaisi sinulle aika yllätten, että kokee sinua kohtaan syvää sukulaissieluisuutta? Olisitko kauhuissasi, vaivaantunut vai iloinen tästä paljastuksesta? Olisiko tuo ilmaisu aivan naivia, jolle naurahtaisit vai tulisitko hämmentyneeksi? Kuuluuko tuonlaatuinen ilmaus noihin epäselviin lähestymisyrityksiin, joita et noteeraa mitenkään?
Kai ne lähestymisyritykset ovat aina niin yksilöllisiä tapahtumia. Miten kukakin niitä tilanteita kokee...
"Miten kokisit, jos joku työpaikkasi naisista, (josta monella tavoin myös pidät paljon,) paljastaisi sinulle aika yllätten, että kokee sinua kohtaan syvää sukulaissieluisuutta? Olisitko kauhuissasi, vaivaantunut vai iloinen tästä paljastuksesta? Olisiko tuo ilmaisu aivan naivia, jolle naurahtaisit vai tulisitko hämmentyneeksi? Kuuluuko tuonlaatuinen ilmaus noihin epäselviin lähestymisyrityksiin, joita et noteeraa mitenkään? "
No tuo kyllä kuulostaa jo aika selvältä. Toki olisin iloinen, sinkku kun olen. Jos kahvipöydässä kaikkien muiden keskellä tuo sanottaisiin, voisi olla, että vähän punastuisin :) mutta siltikin olisi tuo kiva kuulla.
miehelle kahdenkesken sen sukulaissielu-tunteeni häntä kohtaan, mutta hänpä meni lukkoon ja vaivautui sekä otti torjunnan päälle. Torjunta haavoitti, minua kamalasti. Olinhan rehellisesti paljastanut sisintäni, jota en noin vain teekään. Että semmoista.
Niinpä tein minäkin vähän vastaavanlaisen jutun ja pyysin tekstarilla "treffeille". Juu, ei vastannut. Jonkinasteista kiinnostusta on kyllä aiemmin osoittanut. V*****aa! Voit olla varma, että vastaantullessa en enää edes tervehdi. Kiusa se on pienikin kiusa. ;)
, ainakaan jatkuvasti. Pakkohan työpaikalla on vastata tervehdykseen yleensä, mutta tyylini muuttuu. Toimin erittäin viileästi, en juurikaan noteeraa tätä miestä. Hän kyllä jatkaa ystävällisesti esim. tervehtimällä minua, mutta en vastaa siihen samalla tavalla. Olen ilmeisesti nyt tällä hetkellä niin syvästi loukattu.
Pisteet laskivat rajusti. Hän ei ole enää arvoiseni. Näin koen nyt. Hän ei osannut arvostaa minun rehellisimpiä tunteitani. Joten nyt näin.
Voisikohan olla vaan niin että tunteet ovat hämmentyneet puolin ja toisin koska tilaisuutta keskusteluun ei ole järjestynyt.
Rehellisyys on tärkeä pohja suhteelle, mutta epätietoisuuden myötä ajatukset ja tulkinnat menee sitten sekaisin. Mä ainakin moikkaan, tai en väkisin tietenkään jos siltä näyttää.