Ollan oltu ukkoni kanssa yli seitsemän kuukautta yhdessä ja nyt pari kuukautta sitten hän pisti kämppänsä vuokralle ja muutti luokseni, sen jälkeen kaikki on olut liki painajaista. häntä ärsyttää kaiki mitä sanon ja teen, kaikki on huonosti...siis kaikki maan ja taivaan välillä. Hetki sitten hän sanoi että haluaa erota, ja liki suurin syy on, että hänellä on kauheat menohalut ja ilmeisesti naiset liittyvät tähän. Puhuttin hänen kanssaan ja pelätään molemmet että eron jälkeen palataan yhteen, kun hän on menonsa mennyt, eihän siinä mitään jos tilanteessa olisi vain me kaksi, mutta kun molemmille on lapset ja poikani pitää häntä liki isänään(jota koskaan ei ole ollut) ja hänen tyttärensä on melkeimpä suunnittelee muuttoa meille.
En tiedä enään mitä pitäisi ajatella tai miten käyttäytyä, tässä pitäisi kuitenkin hengailla vielä melkein kolme kuukautta ennen kuin hän saa kämppänsä takasin.
Jutelttin tuossa pari yötä sitten koko yö ja hän taas toisaalta sanoi, ettei halua erota, mutta tietää ettei pysty jatkamaan menohalujensa takia,
Ymmärrän kyllä häntä ja olisi se pitänyt tietää jo seitsemän kuukautta sitten,että hänen erostaan (pitkä suhde takana) on kulunut vain muutama kuukausi joten ei tästä voi tulla mitään. Ilmeisesti kämppänsä vuokralle laittaminen iski sitoutumiskammon päälle tms.
Tulipas kirjoitettua epäselvää tekstiä...toivottavasti joku saa jotain selvää.
Onko jollain jotain vinkkiä tai vastaavaa tilannetta mitä pitäisi tehdä? Alan olemaan jo ihan rikki, kun aina niin huomaavaisesta ja rakastavasta miehestä on tullut aivan täysin kylmä, välinpitämätön suoraan sanottuna täysi mulkku ja silti idioottina rakastan häntä, kaippa muistan vaan millainen hän oli ennen. Kertokaa pliis kokemuksistanne!!
En tiedä enään mitä pitäisi ajatella tai miten käyttäytyä, tässä pitäisi kuitenkin hengailla vielä melkein kolme kuukautta ennen kuin hän saa kämppänsä takasin.
Jutelttin tuossa pari yötä sitten koko yö ja hän taas toisaalta sanoi, ettei halua erota, mutta tietää ettei pysty jatkamaan menohalujensa takia,
Ymmärrän kyllä häntä ja olisi se pitänyt tietää jo seitsemän kuukautta sitten,että hänen erostaan (pitkä suhde takana) on kulunut vain muutama kuukausi joten ei tästä voi tulla mitään. Ilmeisesti kämppänsä vuokralle laittaminen iski sitoutumiskammon päälle tms.
Tulipas kirjoitettua epäselvää tekstiä...toivottavasti joku saa jotain selvää.
Onko jollain jotain vinkkiä tai vastaavaa tilannetta mitä pitäisi tehdä? Alan olemaan jo ihan rikki, kun aina niin huomaavaisesta ja rakastavasta miehestä on tullut aivan täysin kylmä, välinpitämätön suoraan sanottuna täysi mulkku ja silti idioottina rakastan häntä, kaippa muistan vaan millainen hän oli ennen. Kertokaa pliis kokemuksistanne!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
hän on saanut sinulta ja lapseltasi kaiken mahdollisen ihailun ja rakkauden. Nyt hän tarvitsee lisää egon pönkitystä. Hänen mielestään joko sinun on JATKUVASTI tultava paremmaksi tai hänen pitää etsiä lisää hyvää itselleen muualta.
Miehesi ego tarvitsee nyt rakkautta uusilta naisilta, jotta hän voi olla varma omasta erinomaisuudestaan. Toisaaltaan miehesi arvelee, että sinä olet kuitenkin hänelle erityisasemassa jonka luokse pitää päästä takaisin. Hän epäilee, ettei uudet naiset ole pidemmän päälle yhtä antoisia kuin sinä ja tulee joka tapauksessa jättämään heidät heti kun saanut valloitettua heidän sydämensä.
Neuvoni on, että et alistu yhtään mihinkään. Kun miehesi valittaa jostain syytä häntä heti takaisin ja sano, että epäkohta johtuu siitä, ettet ole saanut mieheltäsi riittävästi henkistä tukea. Jos hän vaatii selitystä, niin älä anna vaan sano, että tältä sinusta vaan tuntuu.
Sano miehellesi, että jos hän haluaa ottaa etäisyyttä, niin erosta tulee lopullinen, koska et halua olla narsistin uhri.
tuntuvat kuviot!
Mitä, jos keskittyisit kuulostelemaan ja tutustumaan omiin tuntemuksiisi kaikesta?
Vaikeetahan se on, mutta voidaksesi auttaa toista ja olla hänen tukenaan/rinnallaan, on oltava SELKEÄ MINÄ, joka kommunikoi toisen kanssa ja on toiselle peilinä.
No nyt sitten eilen illalla kerrottiin lapsille, tai ukko ensin omalleen ja lähti sen jälkeen töihin ja pakkohan mun oli kertoo sitten omallenikin. sitten siinä reilu tunti porattiin kaiki kolme!
olipas aivan loistava tilanne!
On tää elämä kyllä mukavaa kun sen oikein oivaltaa!
Aika pieneltä syyltä tuntu eilen miehen menohalut, vaika ymmärränkin häntä, nin yhdellä lauseella murskattiin kahden lapsen elämät, unelmat ja haaveet!
No, eipä kai tästä olisi koskaan mitään tullut, niin ainakin mies sanoo, vaikka ihmettelen sitä, että mistä hän sen tietää, kun ennen hänen menohalujaan meillä meni sairaan hyvin, eikä tapeltu mistään tai ei tapella vieläkään. Kai se vaan on niin ettei aina voi voittaa!Toivompa tosiaan, että hänen elämänsä tulee lähdön jälkeen paremmaksi, niin on ainakin hyvä syy tälle kaikelle paskalle!
ihmettelen vain lausettasi:
"Aika pieneltä syyltä tuntu eilen miehen menohalut, vaika ymmärränkin häntä, nin yhdellä lauseella murskattiin kahden lapsen elämät, unelmat ja haaveet!"
En käsitä mitä ymmärrettävää tuossa on? Olisit vain joutunut alistumaan ja se olisi aikaa myöten pahentunut.
Parempi erota nyt, kun olette olleet vielä niin vähän aikaa. Se on parempi myös lapsille. Älkää palatko yhteen, hän ei ole sinun kanssasi vakavissaan. Ehkä hän on jo pettänyt sinua, eli eroa ennen kuin loukkaat itsesi huonon miehen takia. Hän ei tosiaan ole rakastavainen eikä muuta, karu totuus on vain tullut esille kun muutitte yhteen..aina kaikki ei mee niinkuin toivoisi:/
Liki 20 vuotta on puolestaan meillä valumassa kankkulan kaivoon.
Minä olin liian naivi ja kokematon silloin, en tajunnut, että lähtökohdat oli huonot. Vuodet opettivat, kuluivat. Edellinen kriisi 5 vuotta sitten. Nyt siis uusi. Uskottomuutta. Mies on sanonut "rakastavansa" kerran. Nyt tuntuu, että kaiken muun elämäntuskan mukana on tullut vahvuutta nähdä tosiasiat. En voi jatkaa elämää hänen kanssaan vaikka olenkin "se kuka fixaa aina kaiken". Ehkä minullakin on kuitenkin tarve tulla rakastetuksi yli kaiken. Tarve, että joku huolehtii juuri minusta. Jos jättäisin tällä kertaa huomoimatta sen, kun hän sanoo: "kukaan ei voi antaa minulle enemmän kuin sinä". Jos alankin ajattelemaan (= elämään) periaattella: "Kuka tahansa voi antaa enemmän kuin hän." Terapiaankin ollaan menossa. Onko se nyt sitten pelastus, jos 3 ihminen sanoo, että ei teistä yhteiseloon ole. Ehkä. Valoton ja toivoton tulevaisuus. Ei lapsia, hyvä taloudellinen tilanne, seksi on hyvää, kaikki on "liian hyvin" ollakseen totta. Jos jotain positiivista, nyt puhutaan ensimmäistä kertaa asioista niiden oikeilla nimillä. Joko tässä ollan 40-50 välillä aikuistumassa lapsuuden traumoista??