Mikä on mielestänne maksimaalinen ikäero suhteessa? Millä tavalla mielipiteenne on muuttunut iän myötä? Liittyykö ajatus sopivasta ikäerosta jotenkin sukupuoleen?
Olen usein törmännyt todella hienoihin ihmisiin, joiden kanssa tuntuu, että voisin muuten aloittaa suhteen - jos vain olisivat hieman nuorempia tai hieman vanhempia. Se on jossain määrin turhauttavaa, mutta en sitten tiedä, olenko jossain määrin ikärasisti...
16-vuotiaana olisin hyvinkin voinut seurustella itseäni pari vuotta vanhemman pojan kanssa, mutta nyt itse 18-vuotiaana 16-vuotias tuntuisi liian nuorelta. En tiedä, mikä siinä on. Ehkä parin vuoden päästä tämäkin muuttuu. Toivottavasti.
Olen usein törmännyt todella hienoihin ihmisiin, joiden kanssa tuntuu, että voisin muuten aloittaa suhteen - jos vain olisivat hieman nuorempia tai hieman vanhempia. Se on jossain määrin turhauttavaa, mutta en sitten tiedä, olenko jossain määrin ikärasisti...
16-vuotiaana olisin hyvinkin voinut seurustella itseäni pari vuotta vanhemman pojan kanssa, mutta nyt itse 18-vuotiaana 16-vuotias tuntuisi liian nuorelta. En tiedä, mikä siinä on. Ehkä parin vuoden päästä tämäkin muuttuu. Toivottavasti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä alotin seurustelemaan 22-vuotiaana 17-vuotiaan kanssa ja se suhde kesti viis vuotta. Myöhemmin sitte seurustelin kolme vuotta itseäni 3 vuotta vanhemman naisen kanssa. Eikä kummallakaan kerralla ikä tullut mieleenkään paitsi muutamassa pikkujutussa joilla ei ollu mitään merkitystä :).
Se kun on niin että kaksvitoset voi olla henkisesti kuustoistavuotiaita ja toisinpäin.
Itse olen aina ajatellut ikäerosta jokseenkin eri tavoin eli niin, että sillä ei ole niinkään väliä kuinka paljon ikäeroa on - pääasia että sitä ylipäänsä on. Ikätoverieni kanssa en ole ikinä päässyt seurustelussa alkuunkaan, mutta muutamaa vuotta nuorempien tai vanhempien kanssa tilanne on ihan toinen, sillä heillä ei ole mitään ennakko-oletuksia/vaatimuksia siitä, että pitäisi pukeutua tietyllä tavalla tai kuunnella tietynlaista musiikkia vain siksi että se senikäisillä tapana. Eri-ikäiset ihmiset hyväksyvät toistensa erilaisuuden huomattavasti helpommin kuin samanikäiset, sillä se kuuluu tavallaan jo asiaankin. Poikkeuksia varmasti on, mutta omasta kokemuksestani sanon ehdottomasti noin.
..että iällä ei ole mitään merkitystä! Olen itse todella nuorekas 38-v. Tiedän, että näytän 30:ltä. Jos siltäkään. Minulla on ollut aina tosi paljon nuorempia miehiä. 10 v. isoin ikäero. Edellinen mieskin 5 v. nuorempi, mutta nyt tulee avioero. Iällä ei ole mitään merkitystä, persoonalla on. Jos tuntee että kemiat kohtaa ja viihtyy hyvin yhdessä, niin mitäs väliä iällä? Kaverini on 42 v. ja hänellä 25 v. poikaystävä. . Itse olen niin "lapsellinen", niin aijon jatkaa valitsemallani tiellä. Nuorempi mies se pitää olla. Vanhemmat eivät jaksa kyydissäni. Kyllä olen asettanut itselleni sen rajan, et en sekaannu alle 24-v:iin. Sinä olet kyllä niin nuori, että luulempa, että sulla muuttuu tuo käsitys iästä, kun tulet vanhemmaksi. Kun lähestyt 30:iä, niin varmasti ajatus iästä on ihan eri kuin nyt. Älä mieti ikää liikaa!
Nii, ero ei johdu ikäerosta, vaan ihan muista asioista.
Itse seurustelen mieluiten samanikäisen tai yhtä tai kahta vuotta vanhemman kanssa. Nuoremman kanssa en seurustelisi. 5 vuotta vanhempi olisi ehkä maksimi.
Mielestäni mies joka haluaa seurustella samanikäisen kanssa on juuri sopiva henkiseltä kypsyydeltään minulle. Mies joka haluaa vanhemman naisen etsii äitiä, ja mies joka haluaa nuoremman naisen on joko pervo, lapsellinen tai ei tajua minkä ikäinen itse jo on.
En yleistä, että näin olisi kaikkien miesten kohdalla. Tämä on vain oma henkilökohtainen kokemukseni.
"Mies joka haluaa vanhemman naisen etsii äitiä, ja mies joka haluaa nuoremman naisen on joko pervo, lapsellinen tai ei tajua minkä ikäinen itse jo on."
Eivät miehet (eivätkä naisetkaan) yleens ajattele, että he HALUAVAT sen ja sen ikäisen. Ikä ei ole ensisijainen kriteeri siinä, millaisen ihmisen kanssa haluaa olla - jos on, ei ole ihme jos tulee hakanneeksi päätään seinään uudestaan ja uudestaan. Kun tapaa jonkun josta kiinnostuu tai johon ihastuu, tahtoo yksinkertaisesti olla tuon ihmisen seurassa eikä ajattele, että eihän tämä käykään, kun se on tuon ikäinen... Ihmiset tutustuvat yksilöihin eivätkä jonkun ikäluokan prototyyppeihin.
tulee lisää, voi mieli muuttua. Saatat huomata, että samalla tavalla niissä samanikäisissä miehissä (pojissa) on uutta äitiä etsiviä tai lapsellisia pervoja. Ei se ikää katso. Toiset kypsyy hitaammin kuin toiset ja jotkut eivät koskaan. Joitakin viehättää itseään nuoremmat ja joitakin itseään vanhemmat, eikä se tarkoita automaattisesti sitä, että olisi henkiseltä kypsyydeltään ikävuosiaan nuorempi tai vanhempi. Voipi myös käydä niin, että rakastuu ihmiseen eikä ikävuosiin. Kaikki kun ei ole järjellä selitettävissä eikä tiukkoihin raameihin istuvia. Kovin paljon menettää, jos näkee maailman mustavalkoisena :)
Olen ihan samaa mieltä. Itse olen helkutin nuorekas , energinen nainen ja ikää 38. Minusta ei ikinä uskoisi kuulemma , että olen sen ikäinen! Minulla on aina ollut itseäni paljon nuorempia miehiä ja kun itse olen "henkisesti" paljon nuorempi; tulen nuorempien kanssa hyvin toimeen. Yleensä en ajattele ikää sen kummemmin, vaan kyllähän sitä persoonaan/ihmiseen rakastuu. Olen ollut naimisissa ikäiseni miehen kanssa ja se päättyi jonkin aikaa sitten eroon, koska ei ollut loppujenlopuksi mitään yhteistä muuta kuin lapset ja talo. Nyt elämääni yllättäen tulla tupsahti ihana, 25. v. mies ja yritän jarrutella kovasti... Ikä ei haittaa, mutta jonkinverran mietityttää muiden ihmisten mielipiteet jne. Annanko mennä vai jätänkö väliin? Kemia välillämme on hurja ja ulkoisesti katsottuna, ikäeroa ei huomaa. Mies paljon vanhemman oloinen ja isokokoinen...What should i do?:)
Oon aina ite hyväksyny kumppaneikseni n.3-5 vuotta vanhempia miehiä..ehkä pikkasen vanhempiakin ja aina ollu sitä mieltä että en IKINÄ nuoremman kanssa pystisi olemaan.Mutta olen 23 ja nyt tämä kyseinen ihminen joka on saanut pääni pyörälle ja kääntänyt maailmani ylös alaisin on juuri ja juuri 19-vuotias ja henkisesti kypsempi kuin moni vanhempi tyyppi joka kanssa olen ollut suhteessa.En olisi itsestäni uskonut mutta tosiasia on se että ihmiseen sitä rakastuu loppujenlopuksi.
Ikäero ei mielestäni ole kovinkaan iso juttu. Mutta teini-iässä ikäero voi tuntua helposti hyvinkin suurelta asialta. Jos esimerkiksi vertaa 16- ja 25-ikäisten ikäeroon. Mut vanhemmalla iällä sillä ei ole mielestäni väliä. Jos homma toimii ja se on molemmille ok, niin sitten se toimii ja kaikki on hyvin. Mutta toisaalta kylhän semmoinen yli 20 vuoden ikäero voi tuntua hieman hassulta:D
No niin. Ensinnäkin voin sanoa, että puhun kokemuksesta. Elin avoliitossa pitkään itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Eromme syy ei liittynyt millään lailla ikäeroon.
Kerronpa tämän näin:
Mietipä, nuori nainen, huviksesi seuraavaa: Jos joku päivä elämääsi tulisi joku sinua selvästi vanhempi, sanotaan vaikka 20..25 vuotta vanhempi ja joka suhteessa kiehtova mies. Itsesikin yllättäen huomaisit viihtyväsi hänen seurassaan, tuntisit olosi naiselliseksi ja välillenne syntyisi selkeä jännite. Hänen sanansa, jotka tunnistaisit vilpittömiksi, koskettaisivat sisintäsi aina vain enemmän. Yhtäkkiä et tietäisi mitä ajatella, mitä tuntea. Sydän vastaan järki. Haluaisit, muttet ehkä uskaltaisi. "Ei sen pitänyt olla tällaista", ajattelet: "Sen piti olla kaunis nuori prinssi ja puoli valtakuntaa!" Miten kertoisit vanhemmillesi, sisarillesi, mikä olisi heidän reaktionsa? "Hänhän voisi olla isäsi! Hän on irstas pedofiili, pervo kehdonryöstäjä, joka vain haluaa käyttää sinua hyväksesi! Haluatko omaishoitajaksi?"
Kenties päätyisit hänen kanssaan sänkyynkin ja huomaisit, että tämä mies saa sinut kukkimaan naiseutta.
Lopulta ehkä toteaisit, ettet uskalla antaa rakkaudelle tilaisuutta, ja miksi? Koska pelkäät toisten ihmisten reaktioita. Toisten ihmisten reaktioita! Olisitko ylpeä itsestäsi varsinkin jos tietäisit satuttavasi toista ja vielä sellaista, jota kohtaan sinulla olisi lämpimiä tunteita?
Voi hyvät ihmiset, ainoa asia, mikä ratkaisee on se, kuinka toisen kanssa viihtyy. Kaikki muu on pelkkää kohinaa. Että antaa muitten ihmisten silmien päättää rakkauden kohtalosta, on minusta halveksittavaa.
Itselleni ei siis niinkään ole väliä se, mitä muut ajattelevat, vaan... en välttämättä näe itseäni kovin paljon vanhempia/kovin paljon nuorempia potentiaalisina seurustelukumppaneina (Luultavasti en edes kiinnostuisi isäni ikäisestä miehestä seksuaalisesti.)
Olen nyt tällä hetkellä hieman kiinnostunut eräästä 16-vuotiaasta pojasta ja olen itse siis 18. Muutaman vuoden päästä tuolla ikäerolla tuskin on väliä, mutta nyt 16-vuotiaan kanssa seurustelu tuntuisi lähinnä... hyväksikäytöltä. Onko tämä ajattelutapa naurettava?
... Välillä tuntuu siltä...
Tuo kaksi vuotta ei edes ole ikäero.
Kun puhutaan jostakin yli kymmenestä vuodesta, voidaan puhua ikäerosta ja silloinkin on omalla kohdallani mielipide sekä oma kokemus se, että ei meinaa mitään.
Oma "tyttöystäväni" on minua 13 vuotta vanhempi ja minä olen 33 kesää nähnyt itse.
Suhde kestänyt tällä hetkellä nelisen vuotta ja sukulaiset sekä tärkeimmät ihmiset ovat tulleet esitellyiksi.
Peräti kaksi vuotta, hui helvetti, sehän siis yli 700 päivää. Ethäsämillävoiollatollasepennukanskamoonhei.
HOHOI!
Voi tihna huoletta olla 16 vuotiaan kanssa varsinkin kun tuollaisia täällä kyselet.
Huokaus.
Edellisessä viestissäni lähinnä mietin, onko MINULTA typerää/naurettavaa kokea tuonikäisen kanssa seurusteleminen hyväksikäytöksi. En puhunut mitään pennuista ym, en ajattele tuosta pojasta niin. Varmaan sitten kun olemme molemma täysi-ikäisiä, tilanne on eri, mutta jotenkin... 16-vuotias ei ole enää sakkolihaa, mutta kokisin ITSENI jotenkin pahaksi, jos seurustelisin senikäisen kanssa.
Ja en varmaan taaskaan osannut ilmaista itseäni niin, että te "lukutaitoiset" ihmiset ymmärtäisitte tarkoitukseni tulkitsematta tätä kaikkea niin, että jollain tavalla väheksyisin nuorempiani. Aargh.
Jos viihdyt hänen kanssaan, olet hänen kanssaan. Jos et, niin et ole. Mikälainen ihminen antaa toisten ihmisten silmien, ajatusten, ennakkoluuloisuuden, ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden päättää omasta rakkaudestaan. Ystävyyden pitää olla tuollaisten asioiden yläpuolella. Teille nuorille ystävyys on vain joku kisa siitä, kuinka monta frendilinkkiä feissarissa on. Ystävyys on jotain muuta. Se on side, se on kunnioitusta, se on jotain mikä nousee muiden ajatusten yläpuolelle.
Hyvä ihminen. Ystävyys, rakkaus eivät ole järjen asioita, ne ovat sydämen asioita. Ystävyyteen kuuluu myös velvollisuus ja suoraselkäisyys. Lopeta siis tällaiset kyselyt ja ole sen ihmisen ystävä, jonka kanssa viihdyt. Vitut muitten ajatuksista. Älä käännä selkääsi ystävällesi!
Olenkin hänen ystävänsä. Inhoan tuollaista yleistämistä, "nuorille ystävyys on kilpailu". Ei se minulle ole kilpailu. En ikinä käännä selkääni ystäville ja panostan enemmän ystävien laatuun kuin määrään. Ystävystyn niiden ihmisten kanssa, joista pidän ja jotka pitävät minusta - en anna muiden mielipiteiden häiritä itseäni - mistä olet saanut sen kuvan?
Mutta seurustelu on eri asia. En tosin siinäkään ajattele ihmisten mielipiteitä, vaan ajattelen tuota poikaa itseään. Hän on nuori, herkkä, suhteellisen ujo ja viaton poika. Minä olen jonkin verran vanhempi tyttö. En ole varma, olisiko suhde pojan kannalta hyvä. Ja omatuntoni kolkuttaisi - minulla on tavallaan eräässä yhteisessä harrastuksessa auktoriteettiasema tähän poikaan ja se vielä vahvistaa ikäeron merkitystä.... Ystäviä voimme olla edelleen, mutta itse en aio tehdä aloitetta. Eri asia sitten, jos hän tekee sen. Mutta auktoriteettiasemani ja ikäeron vuoksi en tiedä, kuinka "painostavalta" aloitteen tekeminen tuntuisi hänestä. Kyseisessä harrastuksessa on oikeastaan vielä painotettu, ettei auktoriteettiasemaa pidä käyttää väärin...
Tämän siitä saa, kun ei jaksa/viitsi selittää asioiden kaikkia puolia. Tulee ymmärretyksi väärin.