Heti alkuun kerron suunnattomasta hämmätyksestä että olen tänne uskaltautunut (joutunut) kirjoittamaan tästä asiasta, mutta nyt alkaa omat neuvot loppua ja turhautuneisuus pääsee valloilleen...
Olen siis tavannut miellyttävän ihmisen jonka kanssa on hyvä olla, hauskaa, vielä ehkä vähän ujoa mutta kaikin puolin ihanaa ja turvallista. Olemme tunteneet puolisen vuotta josta noin 3-4kk olemme olleet aktiivisemmin yhdessä ja voisin kai sanoa että seurustelemme, vaikka siitä ei erikseen ole sovittu.
Miekkosella on takana aikamoinen menneisyys, läheisten menetyksiä jo nuorena, itsensä kasvattamista ja viimeinen vuosi ennen minua on tainnut olla villiä aikaa. Ja ennen tätä villiä vuotta hän seurusteli 2-3 vuotta.
Rehellisesti hän on kertonut mokistaan ja teoistaan, on kohdellut naisia huonosti, harrastanut yhden illan juttuja ja "heittänyt menemään".
Minä kuulemma olen muuttanut hänen käsityksensä ihmisuhteen mahdollisuuksista ja hänellä on pitkästä aikaa hyvä olo, hän haluaisi asettua aloilleen ja keskittyä ihmiseen/ihmisiin joista hän todella välittää. Itse olen kiltti, kärsivällinen, huolehtivainen ja kun välitän jostakin niin teen melkeinpä kaikkeni toisen hyvinvoinnin eteen!
Minulla on 2 lasta, olen alle 25-vuotias, tapailemani mies on 28-vuotias, mutta ehkä kuitenkin hitusen "lapsellinen" ja eri lailla elämää kokenut kuin minä.
Ja sitten siihen pääasiaan... =)
Olen melkoisen kokematon ja ujo seksiasioissa ja hän taas on kaikkea muuta. Se ei ole ollut ongelma, ehkä paremminkin plussaa. Nyt kuitenkin tuntuu että mitä vain teenkin, hänen kiinnostus lopahtaa melko äkkiä ja kesken kaiken...Asiasta on hiukan keskusteltu ja kaikki johtuu kuulemma siitä että hän ajattelee liikaa...ehkäpä mutta minulle ei ole selvinnyt noista ajatuksista mitään, koska niistä hän ei puhu.
Hän on ilmaissut ihastuneensa ja jopa rakastuneensa ´minuun täysin ja ehdotti jopa kihlautumista näinkin lyhyen yhdessä olon jälkeen. Lapsista hän pitää mutta ei vielä ole päässyt kunnolla tutustumaan.
Kihlauskysymykseen en ole vielä osannut vastata, minusta se olisi liian nopeaa...
Nyt on olo sellainen että hän kaipaa jo jotain villimpää, vai voiko todella olla vaan kyse siitä että ajatukset juoksee ja jännittää koska tunteet ovat touhussa mukana?
Olenko sinisilmäinen? Tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi... Olen kuulemma kaunein tyttö jota hän on koskaan tapaillut ja enhän minä mikään ihan tavis olekaan, mutta sillä ei ole tapana kerskailla. Olen aina ollut hitusen epävarma itsestäni, vaikka ympärillä pyörii usein treffiseuraa kaipaavia. En myöskään ole mikään bimbo vaan sopivan hyvin kasvatettu, huumorilla varustettu ihan fiksu likka ;o)
Mikä mättää? Voiko olla että joidenkin kemiat ei vaan lakanoiden välissä osu kohdalleen? minä kyllä tykkään kaikesta mitä hän tekee...=) Enkä ole törmannyt tähän ongelmaan kenenkään muun kanssa, koskaan, vaikka niitä kumppaneita ei niin reilusti olekaan! Voiko olla ettei hän kuitenkaan ole valmis tähän kaikkeen vaikka hän itse koko ajan asioita ehdottaa ja "kiiruhtaa"? Avuton ja neuvoton olo... =(
Jos joku osaa edes hitusen opastaa tämän tilityksen pohjalta, niin kertokaa mitä tehdä tai ajatella. Turhautuminen ja itsensä epäonnistuneeksi tunteminen ei enää tunnu mukavalta!!! Eikä se ollenkaan helpota huonoa itsetuntoa ja henkistä pahaa oloa joka tuli raskauksien aiheuttamista fyysisistä muutoksista vaikka olenkin saanut itseni melkeinpä samaan kuntoon kun pari vuotta ennen lapsia =) nyt menen siis kovaa vauhtia kohti tuota huonoa itsetuntoa...taas...
Olen siis tavannut miellyttävän ihmisen jonka kanssa on hyvä olla, hauskaa, vielä ehkä vähän ujoa mutta kaikin puolin ihanaa ja turvallista. Olemme tunteneet puolisen vuotta josta noin 3-4kk olemme olleet aktiivisemmin yhdessä ja voisin kai sanoa että seurustelemme, vaikka siitä ei erikseen ole sovittu.
Miekkosella on takana aikamoinen menneisyys, läheisten menetyksiä jo nuorena, itsensä kasvattamista ja viimeinen vuosi ennen minua on tainnut olla villiä aikaa. Ja ennen tätä villiä vuotta hän seurusteli 2-3 vuotta.
Rehellisesti hän on kertonut mokistaan ja teoistaan, on kohdellut naisia huonosti, harrastanut yhden illan juttuja ja "heittänyt menemään".
Minä kuulemma olen muuttanut hänen käsityksensä ihmisuhteen mahdollisuuksista ja hänellä on pitkästä aikaa hyvä olo, hän haluaisi asettua aloilleen ja keskittyä ihmiseen/ihmisiin joista hän todella välittää. Itse olen kiltti, kärsivällinen, huolehtivainen ja kun välitän jostakin niin teen melkeinpä kaikkeni toisen hyvinvoinnin eteen!
Minulla on 2 lasta, olen alle 25-vuotias, tapailemani mies on 28-vuotias, mutta ehkä kuitenkin hitusen "lapsellinen" ja eri lailla elämää kokenut kuin minä.
Ja sitten siihen pääasiaan... =)
Olen melkoisen kokematon ja ujo seksiasioissa ja hän taas on kaikkea muuta. Se ei ole ollut ongelma, ehkä paremminkin plussaa. Nyt kuitenkin tuntuu että mitä vain teenkin, hänen kiinnostus lopahtaa melko äkkiä ja kesken kaiken...Asiasta on hiukan keskusteltu ja kaikki johtuu kuulemma siitä että hän ajattelee liikaa...ehkäpä mutta minulle ei ole selvinnyt noista ajatuksista mitään, koska niistä hän ei puhu.
Hän on ilmaissut ihastuneensa ja jopa rakastuneensa ´minuun täysin ja ehdotti jopa kihlautumista näinkin lyhyen yhdessä olon jälkeen. Lapsista hän pitää mutta ei vielä ole päässyt kunnolla tutustumaan.
Kihlauskysymykseen en ole vielä osannut vastata, minusta se olisi liian nopeaa...
Nyt on olo sellainen että hän kaipaa jo jotain villimpää, vai voiko todella olla vaan kyse siitä että ajatukset juoksee ja jännittää koska tunteet ovat touhussa mukana?
Olenko sinisilmäinen? Tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi... Olen kuulemma kaunein tyttö jota hän on koskaan tapaillut ja enhän minä mikään ihan tavis olekaan, mutta sillä ei ole tapana kerskailla. Olen aina ollut hitusen epävarma itsestäni, vaikka ympärillä pyörii usein treffiseuraa kaipaavia. En myöskään ole mikään bimbo vaan sopivan hyvin kasvatettu, huumorilla varustettu ihan fiksu likka ;o)
Mikä mättää? Voiko olla että joidenkin kemiat ei vaan lakanoiden välissä osu kohdalleen? minä kyllä tykkään kaikesta mitä hän tekee...=) Enkä ole törmannyt tähän ongelmaan kenenkään muun kanssa, koskaan, vaikka niitä kumppaneita ei niin reilusti olekaan! Voiko olla ettei hän kuitenkaan ole valmis tähän kaikkeen vaikka hän itse koko ajan asioita ehdottaa ja "kiiruhtaa"? Avuton ja neuvoton olo... =(
Jos joku osaa edes hitusen opastaa tämän tilityksen pohjalta, niin kertokaa mitä tehdä tai ajatella. Turhautuminen ja itsensä epäonnistuneeksi tunteminen ei enää tunnu mukavalta!!! Eikä se ollenkaan helpota huonoa itsetuntoa ja henkistä pahaa oloa joka tuli raskauksien aiheuttamista fyysisistä muutoksista vaikka olenkin saanut itseni melkeinpä samaan kuntoon kun pari vuotta ennen lapsia =) nyt menen siis kovaa vauhtia kohti tuota huonoa itsetuntoa...taas...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muista se että sinun halusi on tässä ykkösenä. Älä tee mitään toista miellyttääksesi?
Sinä olet rakkauden arvoinen ja niin tämän miehenkin pitäisi tuntea olevansa.
Että hän on sinun rakkautesi arvoinen.
Voi olla että vanhat mokat painavat päässä eikä hän anna itselleen lupaa heittäytyä sinun kanssasi olemiseen. Pää on sellainen ja kun on tehnyt joskus väärin toisia kohtaa se kostautuu viimeistään silloin kun tajuaa tehneensä väärin.
Hänen pitäisi antaa itselleen anteeksi ja keskittyä sinuun. Jos on pitkään ollut paha olo voi yhtäkkinen hyvä olo tuntua väärältä. Sano hänelle että ei ole väärin nauttia.
Sinun pitää vain nauttia =)
Ensinnäkin kiitos viestistäsi!!! Voisko olla sitten vaan niin että asiat pyörivät hänen päässään. Joka ikinen viikko huomaan hänessä uusia piirteitä, hän on herkempi ja kenties avoimempi, "normaalimpi". Olin meidän yhteiselon aikaan ensi kertaa kipeänä ja todella huonovointinen. Hän hoivasi ja oli huolissaan ja se tuntui hyvältä. Jotenkin tuntui että se oli ensimmäinen tutustuminen "tavalliseen" elämään, arkeen. Olen todella miettinyt voitaisko me elää yhdessä, asua ehkä saman katon alla ja tuliskos siitä ikinä mitään...hänen kaikki tutut ja ystävät ovat sanoneet minulle että ei tule onnistumaan ja mikäli meidän suuhde jatkuu, joudun ottamaan paljon paskaa niskaan! Nämä sanat on suoraan lainattu hänen parhaalta ystävältään... Miten siihenkin sitten suhtautua?
Mulle tulee ajatus, että mies haluaisi rakastaa sinua, olla onnellinen ja tyytyväinen, koska sinä olet niin hyvä ja ihana, mutta hän ei pohjimmiltaan rakasta sinua tarpeeksi. Pikaisen kihlauksen ehdottelu vaikuttaa hyvältä yritykseltä rakastaa sinua, hän haluaisi, ja ajattelee, että kiiruhtamalla tavoittaisi itsekin tunteen, jota haluaisi tuntea kanssasi.
Seksi on elementti, jossa ei loppuviimeeksi pysty teeskentemään, eikä säätämään. Jos virta loppuu kesken kaiken, se kielinee, ettei mies tunne sinua kohtaan niinkuin haluaisi tuntea.
Mitenkään itseäni kehumatta voisin ajatella samaa, että hän haluaisi tuntea enemmän kuin todellisuudessa tuntee... Hän tietää että minulla olisi ottajia monessa suunnassa, moni haluaisi elää kanssani (tai ainakin vähän hegailla ;o) ) ja jotenkin tuntuu että jos hän yrittää pitää musta kiinni loppuun asti, jottei kukaan muu pääsisi minun elämääni!!?? Ei kyllä ole pienintäkään halua elää kenenkään muun kanssa eikä edes katsoa muihin suuntiin, jotenkin tämä miekkonen vaan kolahtaa ja tuntuu niin hyvältä , kaikesta huolimatta. Toivoisin niin että asiat alkaa sujumaan ja joka viikko tuntuu että molemmilla on parempi olla toistemme kanssa, aina vaan tuntuu paremmalta istua hänen viereen ja molemmat ovat avoimempia, jännitystä on koko ajan vähemmän...tuntuu vaan niin oikealta...
Voiskos se sitten alkaa sujumaan siellä vällyjenkin välissä???
Oikeestaan pakko sanoa, että seksi ei ole minulle ollut koskaan kovin tärkeä asia tai ei ainakaan mikään päällimäinen juttu. Mukava ja tervetullut lisä parisuhteeseen kylläkin =) Ja nyt kun toinen on ehkä jopa vähän "seksihullu" niin oliskos niin että yritän jollain tavalla liikaa...en tiedä...antaa ajan vielä vähän kulkea ja katson mihin suuntaan mennään.
Ei ketään tosiaan voi pakottaa tuntemaan tai olemaan muuta mitä on!!! =)
jotenkin tuli hyvä olo, kun luin kirjoiustasi, vaikka se olikin tarkoitettu lähinnä epävarmuuden ja pahonaolon purkamiseen. Tuntuu että sinä olet kaunis ja ihana nainen, vaatimatinkin, mutta sinulla on vain hieman huono itsetunto. En tiedä miten muilla, mutta itselleni tuli sellainen fiilis, että mies hieman pelkää sinua. Olet kaunis ja ihana, ja kaiken lisäksi äiti. Se pelottaa monia miehiä. Mutta se ei ole heikkous. Sinä olet jonkinlaisella jalustalla, ja se saattaa tehdä miehet epävamoiksi.
Jos joku on kiinnostunut sinusta, se, että hän arastelee, ei tarkoita sitä että sinussa on jotain vikaa. Sinä olet paisti kaunis nainen, myös äiti,ja se voi olla monelle miehelle pelottavaa. Äitiys kun on semmoinen maaginen juttu mihin monen on vaikea suhtautua. Se on kuitenkin olennainen osa sinua ja miehen tulee hyväksyä koko paketti. Anna miehelle aikaa. Kyllä se siitä! :)
Jo pelkästään viestisi lukemisesta tuli parempi ja itsevarmempi olo =)
Kiitos, toivottavasti asiat ovat kuten sinä sanoit...josko mieskin sitten on epävarma itsestään...toisaalta kaikkien niiden naikkosten jälkeen sitä on vaikea kuvitella, ne kuitenkin yhä soittelevat ja kuuluttelevat ties mitä kautta hänen peräänsä, ainakin alkuaikoina oli näin. Siksi mietinkin sitä että olenko sinisilmäinen? Jatkaako hän yhä selän takaa pelaamista? Toisaalta viime viikkoina hän on muuttunut niin etten voisi kuvitella sitä. Myös silloin alkuun hänen huomatessaan epävarmuuteni hän avoimesti kertoi "tyrkyistä" mutta sanoi ettei siihen leikkiin enää lähde eikä ole kiinnosunut. Sitä haluaisi niin luottaa toisen sanaan ja uskoa, mutta silti se pienen pieni epävarmuus kaikesta nakertaa arkea =/
Toisaalta olen päättänyt olla luottavainen ja itsevarma, onhan minulla kaksi ihanaa lasta joille näytän elämisen esimerkkiä! Tuntuu itsekkäältä sanoa näin, mutta omapahan on menetyksensä jos minut heittää menemään ;o)
...hih...äitini on aina sanonut että olet kaunis ja fiksu nuori nainen, elä sen mukaan ja ole sopivasti itsevarma ja rohkea, ajattele myös muita mutta joskus ensin itseäsi... Yritänpä nyt tehdä "sopivasti" niin, kaiken sen epävarmuuden ja huonon itsetunnon vastapainoksi josta olen koko pienen elämäni kärsinyt! Hymy huulilla eteenpäin, sen olen ainakin aina osannut...siis hymyillä =D
teillä. Mies elänyt hurjan elämän ja käyttänyt naisia kuin lapasia. Eikä ollut kiinnostunut kenestäkään.
Minuun hän rakastui tulisesti ja piti maailman kauneimpana. Mutta.... sängyssä se lopahti siihen.
Syy oli täysin siinä että hän ajatteli asioita liikaa. Hänelle oli kertynyt mahdottomasti velkaa tästä hurjasta elämästään ja hän minut tavattuaan halusi saada elämänsä kuntoon. Ja koska velkaa oli paljon ei se niin vaan järjestynyt. Ja ajatukset juoksivat tässä asiassa.
Nyt asiat ovat järjetyksessa ja asiat seisoo hyvin ;0). Seksielämä on ihanaa ja elämä jatkuu.
Älä luovuta sillä uskon että miehelläsi sinun kanssa eläminen on suuri elämänmuutos ja se vaikuttaa häneen. Hän tosiaan voi ajatella liikaa.
Tästä ainakin meillä asia johtui.