Tässä vastaus joka on osoitettu aemmalle ketjussa kirjoittaneelle joka tuskailee vaihtoehtojen kanssa, mutta viesti näyttää niin sopivalta hyvin monelle avoliittoa suunnittelevalle ja jo siinä elävälle:
Miten VOI olla mahdollista että niin pienestä maasta kuin Suomi, löytyy suhteessa niin paljon todella tyhmiä ihmisiä?
Eikö vanhempien korvien väliin mahdu ajatusta että tuo huoraaminen on niiiiin vanhanaikaisen neanderdaalista! Kuinka teidän päähän ei sovi ajatus että on lähes rikoksenomaista esittää lapsille isä- tai äitihahmoa, jossa sitten (kun huorakumppani saa tarpeekseen) "perhe" revitään hajalle uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....
Miksi te noin harkiten tuotatte sisältä hajoitettuja lapsia?
Eikö viimeaikaiset nuorten hirmuteot saa teitä hereille? Jos vanhemmat todella hoitaisivat velvollisuutensa huolellisesti harkiten hankkimiaan lapsiaan kohtaan, meillä olisi vähemmän henkisesti sairaita lapsia ja nuoria.
Teet hirveän vääryyden antaessasi tuon naisen/miehem lapsille tilaisuuden tutustua ja kiintyä sinuun/omien lastesi kiintyä tuohon naiseen/mieheen.
Mitä todennäköisimmin hän, saadessaan sinusta taas uuden siittäjän/incubaattorin, poistuu kuvioista ja kartuttaa lapsilaumaansa. Minä huoraan sinä huoraat hän huoraa -tyyliin.
Sinun velvollisuutesi ovat sinun omat lapsesi. Jos joka toinen viikko ( tai huonossa tapauksesessa vielä harvemmin) jonka saat viettää lastesi kanssa on kalleinta aikaa sinun elämässäsi. Viimeinen asia mitä siihen tarvitsee on vieraat naiset/miehet ja/tai heidän lapsensa.
Ryhdistäydy ja käyttäydy kuin mies/nainen! Ole isä/äitri omille lapsillesi, jokaikinen hetki heidän kanssaan on vähintä mitä sinä voit heille tehdä, ilman vieraita huoria!
Miten VOI olla mahdollista että niin pienestä maasta kuin Suomi, löytyy suhteessa niin paljon todella tyhmiä ihmisiä?
Eikö vanhempien korvien väliin mahdu ajatusta että tuo huoraaminen on niiiiin vanhanaikaisen neanderdaalista! Kuinka teidän päähän ei sovi ajatus että on lähes rikoksenomaista esittää lapsille isä- tai äitihahmoa, jossa sitten (kun huorakumppani saa tarpeekseen) "perhe" revitään hajalle uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....
Miksi te noin harkiten tuotatte sisältä hajoitettuja lapsia?
Eikö viimeaikaiset nuorten hirmuteot saa teitä hereille? Jos vanhemmat todella hoitaisivat velvollisuutensa huolellisesti harkiten hankkimiaan lapsiaan kohtaan, meillä olisi vähemmän henkisesti sairaita lapsia ja nuoria.
Teet hirveän vääryyden antaessasi tuon naisen/miehem lapsille tilaisuuden tutustua ja kiintyä sinuun/omien lastesi kiintyä tuohon naiseen/mieheen.
Mitä todennäköisimmin hän, saadessaan sinusta taas uuden siittäjän/incubaattorin, poistuu kuvioista ja kartuttaa lapsilaumaansa. Minä huoraan sinä huoraat hän huoraa -tyyliin.
Sinun velvollisuutesi ovat sinun omat lapsesi. Jos joka toinen viikko ( tai huonossa tapauksesessa vielä harvemmin) jonka saat viettää lastesi kanssa on kalleinta aikaa sinun elämässäsi. Viimeinen asia mitä siihen tarvitsee on vieraat naiset/miehet ja/tai heidän lapsensa.
Ryhdistäydy ja käyttäydy kuin mies/nainen! Ole isä/äitri omille lapsillesi, jokaikinen hetki heidän kanssaan on vähintä mitä sinä voit heille tehdä, ilman vieraita huoria!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi ihmisiltä puuttuu itsekuri ja moraali.Selkärangattomia.Itse olen valinnut selibaatin ja mikään muu kuin naimisissa oleva huoraaja ei voi inhottaa minua enempää...vaikka mitä puhuisi tai vakuuttelisi.Ensinnäkin heidän elämän ja sielunsa hallinta on pahasti hukassa.Saati sitten sen hallinta joka on haarojen välissä.Ihminen voi yrittää hukuttaa itsensä viinaa seksiin ja yms kaltaisiin mielen ja moraalin korvikkeisiin kun ei itsellä ole selkärankaa ottaa vastaa tosi elämää ja sen tuomia haasteita.
Tekee häijyä olla toista vuotta jo selibaatissa muttei huoli paina sukupuolitaudeista eikä siitä onko toiseen luottamista tai milloin tuollainen iso paha susi tulee ja puhaltaa sievän idyllin rikki tyhmyyksissään ja heikkouksissaan.
Jollain tasolla sellainen juuri henkisesti tapahtui minulle tänään.
Koskaan ei saisi olla kiltti ja katsoa läpi sormien toisen heikkouksia suhdeasioissa vaan suoralta kädeltä panna alustava suhde poikki jo silloin tai muuten mitä todennäköisemmin saa lastin paskaa niskaansa juuri niitten läpikatsottujen asioidenvuoksi.
Koskaan ei voi tietää kuitenkaan maailmassa on mitä suuremmassa määrin ihmisuhdetaidoiltaa joko erinomaisia tai surkeita ihmistyyppejä jotka osaavat pelata toisten kustannuksella.
Itselläni on pirun hyvä olo on vapaus yms ja lapsillani tasapainoinen elämä vaikkei se olisikaan kuin se yksi lähiölihava äiti siinä heidän rinnallaan kulkemassa.Aivan liian pitkään murehdin ja surin puolison puuttumista.Nyt jaksan pitää sitä suurena onnena.
kirjoitus! Tsemppiä sullekin! Ihana vapaus ja itsenäisyys, siitä osaa nauttia ja kääntää eron ja luopumisen plussaksi! Hyvä me!
Jatkoksi ja selvennykseksi: kuinka lapsettomat aikuiset sotkevat elämänsä on jo sinäänsä paha asia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun huolellisesti harkiten tekee lapsia, on asetettava asiat tärkeysjärjestykseen.
1) Lapset tulevat aina edelle. Heiltä EI kysytty haluavatko he syntyä.
2) Vanhemman VELVOLLISUUS on huolehtia jälkikasvustaan. Siihen ei riitä pelkkä mammonan raaahaus. Huolehtimenen henkisestä puolesta on paljon tarkeämpi
3) Näytä esimerkkiä kunnon isästä ja äidistä.
4) Mistä muualta lapsi saa elämän arvonsa kuin vanhemmiltaan ja kotoaan? Onko vanhemmilla oikeutta vääristää tasapainoista ja kaunista elämää lapsilleen?!
Eikö ole täydellisen järken käyvää odottaa lasten tekoa, kunnes on hankkinut kunnon aviopuolison.
Kaikkia aikuisia ei ole luotu isäksi eikä äidiksi.
Siinä ei ole pahaa!
kirjoitus, mutta vaikuttaa siltä että olisit teini, ja juuri oppinut ihQun tuhman sanan ja nyt sitä pitää viljellä joka välissä. Aikuistuhan sinäkin, jookosta joo ;)
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ;)
Itse en halunnut lapsia tähän synkkään, murheiden täyttämään ja epäoikeudenmukaiseen maailmaan. Nyt olen etä-isä ja ex-emännällä kolmesta eri isästä olevat lapset. Rakastin niitä ja olin valmis luomaan perheen, mutta olinpas paska jätkä kun olin tehnyt emännän paksuksi. Noh emäntähän halusi eron jo raskaus aikana, koska löysi taas viehättävämmän (varakkaamman) miehen. Nyt eron jälkeen jo ex-emännällä kolmas mies kierrossa... Mutta me miehethän olemme huonoja paskoja joilla ei ole oikeuksia (todettu jo käräjillä). Olisin halunnut saada lapsen itselleni, koska ex-puolisoni oli jo niin pätevä kahden eri isän lapsen huoltaja. Kuinka ollakkaan näihin seikkoihin perustuen hänet todettiin paremmaksi huoltajaksi lapselleni. !?
Pelkään lapseni puolesta, koska miten lapsi oppii ikinä luottamaan/rakastamaan jos lapsen lähi perhe toimii jatkuvasti taistelukenttänä????
toihan on vanha heitto, aina kun joku vastaa kirjoitukseen niin sekin h*oritellaan. Kun ei älykkyys muuhun riitä.
Btw, sulla on mieletön kyky tietää millanen ihminen kirjoittaja on. Opeta mullekin jooko jooko!!!!
PS. eikä mulla ole edes lapsia.
Oma isäni kuoli minun ollessa 10 vuotias ja äitini valitsi periaatteessa tuon miehettömän elämän lukuun ottamatta muutamia "mies kokeiluja" tuossa vuosien varrella. Muistan erittäin hyvin ja erittäin ahdistavasti nuo miesten esittelyt minulle, koska ne saivat minut täysin pois tolaltani, vaikka en sitä ikinä sanonut/näyttänyt.
Nyt omassa liitossani puoliso 15 vuoden jälkeen on ilmoittanut halunsa katsella sinne aidan toiselle puolelle, josta minä olen tehnyt hänelle selväksi etten aio olla se joka talosta lähtee ja kestän lapsien vuoksi melkein mitä vaan. Puoliso selittää tätä usein nähtyä klisettä "lapset kyllä huomaa liitossa rakkauden puutteen jne..." (meillä on vain tämä yksi elämä ja sitä rataa selittelyä). Kyllä ne ehkä meidän välisen rakkauden puutteen huomaa, mutta usein näissä kommenteissa unohdetaan se ettei vanhempien rakkaus lapsiin muutu mihinkään, jos vanhemmilla on ongelmia! Eivät ne lapset tämänlaisessa suhteessa joudu missään tunnetyhjiössä elämään! Mitenkäs ne lapset sitten tilanteeseen suhtautuu, kun rupeaa vierasta ukkoa (tai akkaa) lappaamaan kämpille eron jälkeen ja sitä tosi rakkautta antamaan. Sekö on sitten sitä "normaalia rakkauselämää" ja hyväksi lapsen psyykkeelle???
Harmittaa myös se että, eron tullessa myös kaikki ympäriltämme luhistuisi, koska asumme kylässä mistä joutuisimme eron tullen lähtemää. Lasten tarhat, kolut, kaverit ja lukematon määrä muita asioita katoaisi. Ahdistaa ihan saatanasti myös tämä odottelu ja tietoisuus eron vääjäämättömyydestä. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
Millä valtuuksilla sinä täällä ihmisiä huorittelet? Moinen keuhkoaminen ei tee sinänsä puollettavasta mielipiteestäsi vakuuttavampaa.
Olet ihan aiheesta huolissasi nykylasten hyvinvoinnista ja toki ihmisten tulee harkita tarkkaan uusien isi-/äiskäpuolikkaiden esittelyä.
Mutta eikö moinen "huorittelu" kuulu ihan toiselle vuosisadalle...
"Mutta eikö moinen "huorittelu" kuulu ihan toiselle vuosisadalle... "
Oikeassa olet. Huorittelu kuuluu vielä aiempaan historiaan, jo satoja vuosia taaksepäin.JA tulee kuulumaan hamaan tulevaisuuteen, joten tässä vuosisadassa tai tässä vuosikymmenessä tai tässä vuodessa ei ole mitään uutta eikä erikoista.
Kuitenkin eihän tuo "harrastus" sinäänsä muutu vaikka sitä kutsuisi toisellakin nimellä. Hyävällä lapsella on monta nimeä.
Tosiasia on että huoramaisesta käytösestä hyvin harvoin saa pitkän tähtäimen pysyvää iloa. Kukaan.