juopot vanhemmat, ei rauhaa edes vaikka on muuttanu pois kotoa. Aian ne keksii jotain, jolla pilaa mun elämän. Oon sanonu, ettei sais soittaa, ku kännäävät, mutta taas heti ku mulla alko loma ni tottekai ne oli järkänny ettei vaan olisi mukava alku. Kävivät mun puolison kimppuun, puhelinterroria.
Nyt kun näitä vanhoja kaavoja ollaan murrettu jo avioliitoista ja muista instituutioista, niin pitäis saada meidä kilttien paskiaisten päähän myös se, että vanhemmistaankin voi erota lopullisesti. Ne jumalauta kuvittelee, että ollaan kivikaudella, jolloin vanhemmat sai rääkätä lapsiaan hautaan asti.
Sitäpaitsi lapset tehtiin kyllä liian nuorina, heillä jäi jotenkin nuoruus kesken ja elää sitkuttavat tuossa aikuisten lastensa harmina vielä saatana kymmeniä vuosia
Nyt kun näitä vanhoja kaavoja ollaan murrettu jo avioliitoista ja muista instituutioista, niin pitäis saada meidä kilttien paskiaisten päähän myös se, että vanhemmistaankin voi erota lopullisesti. Ne jumalauta kuvittelee, että ollaan kivikaudella, jolloin vanhemmat sai rääkätä lapsiaan hautaan asti.
Sitäpaitsi lapset tehtiin kyllä liian nuorina, heillä jäi jotenkin nuoruus kesken ja elää sitkuttavat tuossa aikuisten lastensa harmina vielä saatana kymmeniä vuosia
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo katselin kerran joulunalus päivinä haavi auki, kun kaverin äityli pamahti hippipoikakaverinsa kanssa kaverin asunnolle rahaa pummaamaan ja kinkkua paistamaan.
Tulivat kinkku kainalossa kun kuulemma sähköt katkaistu heidän asunnolta.
No, paistoivat kinkun ja kaveri antoi lompakostaan eteisessä vielä äitylille joulurahaa ettei tule heille "kurja joulu".
Kaveri tuumas vaan että "no mulle sattu tollanen hiukka boheemi mutsi".
Olen ihmetellyt tätäkin että karkeasti arvioiden parhaimmat ystäväni ovat aika vaikeista oloista. Ja reilumpia ja järkevimpiä ystäviä saa hakea.
Ns. kermaperse-piireistä tulleet ystävät on yleensä hemmoteltuja, kovia inisemään joka käänteessä,äärettömän lapsellisia ikäisekseen, kovia tuomitsemaan muita ja aika kaukana karusta arjesta -- koska isi tai äiti ryntää heti silittään päätä vielä aikuisenakin ettei vaan jälkikasvu suotta murehdi.
Joskus oon miettinyt miten nuo pikku-prinsessat pärjää kun tulee elämässä eka kerta kun matto vetästään alta, eikä vanhemmat ookkaan paikalla puhaltaas pipiä pois.
En nähnyt mitään yhtymäkohtaa sinun kirjoituksesi ja aloittajan tekstin välillä.
Minä taas tykkäsin kuulla tarinan ja näin siinä paljon enemmän yhtymäkohtia aloitusaiheeseen kun sinun viestissäsi.
. . .
1. Kännäävä vanhempi
2 Riippuvaisuus omasta lapsesta
3 Roolien käänteisyys _ lapsesta aikuinen, äidistä lapsekas
Mikähän sinuun niin kovasti noissa kommenteissa sattui, että jäät siihen vänkäämään yhdeen lauseen länkytystä
Ilmeisesti et sitten. Sorry jos vaivasin (vaivaan...)
Täähän on vähän sama kuin tuolla appelapalstalla jatkuvasti: jos joku kertoo inhottavasta anopista, niin eikös vain siihen samaan ketjuun änkeä joku, jolla sattuu olemaan inhottava miniä... sen sijaan, että aloittaisi uuden ketjun OMASTA ongelmastaan.
joo, ja jos joku kommentoi niin eikös vain samaan ketjuun änkeä AINA joku vänkääjä, sen sijaan että toisi keskusteluun jotain uutta tai aloittaisi OMAN vänkäämisketjun
Voisitko ystävällisesti kertoa millaisia eripuolia asiasta havaitsit?
Odotan mielenkiinnolla.
Kiitos paljon etukäteen.
Ei vängätä -- keskustellaan, jooko
Emmätieä mulla ainaki on tullut niin kaikkia traumoja, kun olen vanhaa kääkkää katellu tässä nyt 20 v, että kun siitä aika koittaa, niin varmaan saan mennä lataamoon.
Mitä tulee noihin hyvien perheiden lapsiin, käy kylllä kateeks kun ne osaa tehdä muutenkin kaikki valinnat paremmin ja elämä kantaa.. meikäläinen on joutunu kaikki energiansa lataamaan että jaksaa päivästä toiseen
"Mitä tulee noihin hyvien perheiden lapsiin, käy kylllä kateeks kun ne osaa tehdä muutenkin kaikki valinnat paremmin ja elämä kantaa.. "
Niin, tai sitten heidän vamhemmat tekee ne valinnat lasten puolesta!
Yhtälailla "lataamo"-jonossa on näitä ns. hyvien perheiden lapsia jotka kokee että ovat saaneet myönteistä huomiota osakseen vain kun ovat suoriutuneet "mallikkaasti", ja tuoneet kunniaa vanhemmilleen. Sitten aikuisena ahdistaa että onkos tää mun elämä vai suoritinko vain vanhempien valmiiksi laatiman käsikirjoituksen. Tarpeeksi mallikkaasti.
Ei niin mitenkään.
No toi sun kommentti ei liity ainaskaan mihinkään mitenkään, eikä tuonu mitään uutta keskusteluun.Huom.
Mut kiva kun sait kirjoitettua (huom)kaiken mitä päässäs pyörii. Huom.
. . . . .
Juopot vanhemmat on kyllä helkkarinmoinen riesa jälkikasvulle. Ja turvallisuusriski.
Sitä joutuu tulee juttuun itekseen aika aikaisin ja oppii pitämään huolta itestään. Kun on vähän pakko.
Eipä ihme että tosi-menestyjät tulee yleensä tosi vaikeista oloista. Niiden on ollu pakko oppia jämäkäksi ja luottamaan omaan selviytymiseensä. Tai tuhoutua.
"Eipä ihme että tosi-menestyjät tulee yleensä tosi vaikeista oloista."
Ei taida pitää paikkaansa, paitsi ajatuksissamme. Mehän aina haluamme. että kärsiminen joskus palkitaan.
Vaikeista oloista voi tulla selviytyjiä, mutta noin yleisesti ottaen jokainen on oman onnensa seppä.
"Happamia", sanoi kettu.
"Eipä ihme että tosi-menestyjät tulee yleensä tosi vaikeista oloista."
Pitää täysin paikkansa. Eivät lannistu pienistä. Ovat sitkeitä ja kärsivällisiä suhteessa tavoiteeseen. Tunnen monta tällaista. Todellisia persoonia, sekä hyvässä että pahassa.
Vahinko että tuossa yksi epäile ettei pidä paikkaansa. Ilmeisesti hänen tuttavapiiriinsä ei sitten kuulu menestyjiä. Toisin kun minun.
Eroa vaan vanhemmistasti. Unohda kaikki imelät puheet äiti-tytär-suhteesta. Kun ei kerran toimi, niin ei toimi, mitä sitä jankkaamaan. Pidä huolta niistä ihmissuhteistasi, jotka toimivat. Jos mikään ei toimi, silloin kannattaa katsoa peiliin.
Eivät kaikki huonoista oloista tulleet menesty. Toiset ovat valmiiksi vahvoja ja vahvistuvat vastoinkäymisistä. Toiset jäävät ikuisiksi ajoiksi märehtimään kurjaa lapsuuttaan ja syyttävät kaikista vastoinkäymisistään surkeita vanhempiaan.
Sori, mutta tolle oli pakko hieman nauraa...;)
Eivät edes suostu kuolemaan, hehe...;)