Kun lukee näitä kirjoituksia joissa jotkut linkittävät sivuja joissa hienoja kuvia ja jotkut pohtii minkä kuvan ottaisi seuraavaksi, niin väistämättä tulee mieleen pikkutyttöjen kiiltsikoiden keräilyharrastus. Tatuointikeräilyharrastus näyttää aivan samanlaiselta.
Kysymys kuuluukin, että onko sellaisia jotka ovat keränneet kiiltokuvia ja tatuoinnneilla on jatkettu harrastusta ihan tietoisesti, vai tapahtuuko se keräyskohteen vaihto alitajuisesti?
Kysymys kuuluukin, että onko sellaisia jotka ovat keränneet kiiltokuvia ja tatuoinnneilla on jatkettu harrastusta ihan tietoisesti, vai tapahtuuko se keräyskohteen vaihto alitajuisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000012&conference=4500000000000195&posting=22000000038191571
Miksi luet niitä kirjoituksia ja katsot linkit sivuille, joissa on hienoja kuvia? Miksi yleensä olet tällä palstalla? Et pidä tatuoinneista, se on selvää, mutta et saa niitä maailmasta poistettua tulemalla tänne esittelemään teorioitasi ja ylimielisesti halveksimaan asiaa, joka joillekin on merkityksellinen. Ajaako sinua jokin henkilökohtainen ongelma tatuointien suhteen? Isi ei anna ottaa? Kipua pelkäät? Ei ole rahaa? Et voi työsi puolesta?
Oli syy mikä tahansa, ihmettelen, miksi haaskaat aikaasi kummastelemalla asiaa täällä. Tämä palsta tuskin voi tarjota sinulle muuta kuin ylemmyydentunnetta, mutta en pidä kovin ylevänä sen hankkimista toisia halveksimalla. Minäkin ihmettelen monia asioita: En ymmärrä esimerkiksi, miksi ihmiset juovat alkoholia, syövät lihaa, uskovat jumalaan, katsovat Idols-ohjelmaa, lukevat juorulehtiä, palvovat julkkiksia ja kirjoittavat provoviestejä keskustelupalstoille. En kuitenkaan viitsi kuluttaa aikaani purkamalla ihmetystäni näitä asioita kohtaan Suomi24-palstalla.
P.S. En keräillyt kiiltsikoita. Keräsin postimerkkejä.
Oikeastaan tuon kysymyksen merkityskin oli muuta kuin kysymys itsessään.
Enkä ole psykologi, enkä myöskään inhoa kaikkia tatuointeja.
Minulla on tällä hetkellä neljä tatuointia, status quo. Tatuointien suhteen minulla on ollut ennakkoaavistus siitä, millaisen kuvan haluaisin ja minne, tunne siitä, että tämä ihoalue kaipaa jotain koristusta. Nykyisin minulta ei tunnu puuttuvan mitään, ehkä vuosien päästä haluan lisää kuvia. Siirryin tatuointeihin siinä vaiheessa, kun parhaat lävistyspaikat oli jo täytetty.
Tatuoinnit ovat jokaisen oma asia, mutta oman esteettisen tajuni mukaan vähemmän on joskus enemmän. En haluaisi näyttää ilmoitustaululta tyyliin Angelina Jolie. En ottaisi tekstejä, tuskin myöskään värillisiä kuvia. Makuasioita.
Keräsin muuten lapsena postimerkkejä.
Tuolta kannaltapa en olekkaan asiaa miettinyt...
No ihan pienenä keräsin eläin-aiheisia kiiltokuvia...(Eläimet ja luonto olleet minulle tärkeitä ihan pienestä alkaen)
Myöhemmin kun olin jo koulussa keräsin muutaman vuoden postimerkkejä...
Kului noin 20 vuotta ennen ensimmäistä tatuointia...
Ja nyt noin kymmenen vuotta myöhemmin on 7 kuvaa ihossa (no ehkä tänäiltana yhden lisää hakkaan)... (sekin on lintu :))