En ole koskaan ennen ollut uskoton millään tapaa mutta tämä vuosi on muuttanut kaiken..
Olen ollut kihloissa jo kymmenen vuotta, melko lailla yläasteella lähtien ja olen ollut varma että tämä on minun "se oikea", kuitenkin tänä vuonna tapasin tytön, joka on saanut minun pääni pyörälle, hän on aivan mahtava ja upea tapaus. Hieno ihminen, joka ajattelee ihan erilailla ja on ihana, fiksu ja antaa taas uutta voimaa minun päiviin. Olen ihastunut häneen ja hän pyörii iltaisin viimeisenä asiana mielessäni.
Olen nyt viime päivinä nähnyt kuvia hänestä ja hänen kaveripojasta/poikakaverista ? (en ole varma kumman kanssa hän kuvissaan halailee) ja olen tullut hieman uteliaaksi ja mustasukkaiseksi.
Asun yhdessä kihlattuni kanssa, mutta toisaalta aina joskus tulee ikävä tätä "salarakastani".. Ja olen tosiaan mustasukkainen jos hän on jossakin jonkun toisen kanssa ja olen vähän hämilläni et onko hän seurustelevaa sorttia, suhteessa vai ikisinkku? Hän on nuori ja tosi extempore ihminen..
Pitäisikö vaan unohtaa tämä salarakas, koska eihän meillä vois olla tulevaisuutta, vai voisko? Enkä haluaisi hirveätä hässäkkää nykyiseni kanssa enkä haluaisi erota hänestä koska rakastan häntä ? ainakin luulen rakastavani ja haluan lapsia ja perustaa perheen ja tiedän 100% varmuudella ettei tämä toinen tyttö halua lapsia, ei missään tapauksessa ja hänellä on toisaalta koko elämä edessään ja paljon päätöksiä tehtävänä enkä halua että hän luopuisi unelmistaan mun takia.
Tiedän mikä on oikein, mutta sydämeni ei pidä päätöksestäni.. Hirveä tunne.. :s
Olen ollut kihloissa jo kymmenen vuotta, melko lailla yläasteella lähtien ja olen ollut varma että tämä on minun "se oikea", kuitenkin tänä vuonna tapasin tytön, joka on saanut minun pääni pyörälle, hän on aivan mahtava ja upea tapaus. Hieno ihminen, joka ajattelee ihan erilailla ja on ihana, fiksu ja antaa taas uutta voimaa minun päiviin. Olen ihastunut häneen ja hän pyörii iltaisin viimeisenä asiana mielessäni.
Olen nyt viime päivinä nähnyt kuvia hänestä ja hänen kaveripojasta/poikakaverista ? (en ole varma kumman kanssa hän kuvissaan halailee) ja olen tullut hieman uteliaaksi ja mustasukkaiseksi.
Asun yhdessä kihlattuni kanssa, mutta toisaalta aina joskus tulee ikävä tätä "salarakastani".. Ja olen tosiaan mustasukkainen jos hän on jossakin jonkun toisen kanssa ja olen vähän hämilläni et onko hän seurustelevaa sorttia, suhteessa vai ikisinkku? Hän on nuori ja tosi extempore ihminen..
Pitäisikö vaan unohtaa tämä salarakas, koska eihän meillä vois olla tulevaisuutta, vai voisko? Enkä haluaisi hirveätä hässäkkää nykyiseni kanssa enkä haluaisi erota hänestä koska rakastan häntä ? ainakin luulen rakastavani ja haluan lapsia ja perustaa perheen ja tiedän 100% varmuudella ettei tämä toinen tyttö halua lapsia, ei missään tapauksessa ja hänellä on toisaalta koko elämä edessään ja paljon päätöksiä tehtävänä enkä halua että hän luopuisi unelmistaan mun takia.
Tiedän mikä on oikein, mutta sydämeni ei pidä päätöksestäni.. Hirveä tunne.. :s
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eiköhän kannata keskittyä siihen mitä sinulla on nyt, eikä haahuilla turhan perään
Voihan se olla että salarakkaasta löydät uuden elämänkumppanisi? Mieti jos joskus 5 vuoden kuluttua suhteeis hajoaa ja mietit mitä ois jos oisit valinnu toisin?
Itse ainakin aikoinani menin salarakkaani perään ja ollaan nyt oltu naimisissa 12 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa muksua. En kadu päätöstäni koskaan..
Sinun tarvitsee vain selvittää kuinka vahva on nykyinen suhteesi. Ihastuksia tulee ja menee ja ne tuovat piristystä omaan arkeen- jos jättää ne vain omiksi salarakkaiksi.
Selvitä reiluuden nimissä itsellesi mitä haluat?
Mä en tosiaan osaa kertoa lääkettä ongelmaasi, koska etsin itse aivan sitä samaa lääkettä.
Olen ollut 5v tässä suhteessa josta 2v naimisissa, olen aina tiennyt että ihminen jonka kanssa elän ei ole parhain mahdollinen minulle. Olemme hyvin erinlaisia.
Kun aloin tähän suhteeseen, oli kova halu päästä suhteeseen, olin heikko ihminen silloin.
Tänään tämä suhde ei kukoista.
Viime kesänä tapasin naisen, itseäni kuusi vuotta vanhemman, jonka tiedän olevan vähiintään ihastunut minuun. Minä olen aivan yltäpäältä rakastunut häneen joka suhteessa. Rakkauteni omaan vaimoon ei ole koskaan ollut tällaista.
Pelkään että jään tähän suhteeseen, huomaan viiden vuoden kuluttua että olen yksin ja kesärakkaani on löytänyt jo elämänsä.
Vielä minulta puuttu rohkeutta, jotta pystyisin lopettamaan tämän suhteen.
Ei ole helppoa tämä elämä....
Se on ihan hirveetä ku toisaalta on tottunut tähän suhteeseen mutta täs ei ole sitä jännitystä ja tosiaan viiden vuoden kuluttua.. Ehken enää ole tässä suhteessa, kaduttaako minua nyt? Koska olen ihastunut tähän salarakkaseen, ehkäpä jopa vähän enemmänki ku mitä voisin mutta onko tämä menemässä ohi? Toisaalta joudun pohdiskelemaan nykyistä suhdettani ja korjaamaan sitä. Taidan jäädä nykyiseni kanssa.. Ihan varmaan sen tkaia etten uskalla ottaa sitä riskiä..
Kannattaa se tarkkaan miettiä. Ei täällä kuitenkaan eletä kuin kerran, ja jos suhde ei toimi, niin ei siihen kannata jäädä. Toisaalta ei taas kannata lähteä minkään hetkenhurman perään. Kannattaa tutkia se salarakas tarkkaan, onko sen elämän arvot ja tavoitteet todellisuudessa lähelläkään sun omia.
Mulla on taas se tilanne, että juuri tuolla "salarakkaalla" on ne kypsät sekä hienot elämän arvot, samanlaiset kiinnostuksen kohteet sekä loistava huumorintaju jota minä olen toivonut kumppaniltani aina.
Sen olen jo kuitenkin tähän vaatimattomaan ikään mennessä oppinut, että kun käyn "kauppaa" elämänkumppaneilla, niin pidän kaikki seksuaaliset tunteet himot ulkona tästä. Ne laittaisivat pakan entistä enemmän vain sekaisin.
Rintaan sattuu... toisaalta jos jätän vaimoni, niin se sattuu vielä paljon enemmän.
Toisaalta hänkin tietää kyllä tilanteemme, ettei tässä ruusuilla tanssita, tiedä mitä suunnitelmia hänellä itsellään sitten on.
jhp voi mul on niin samanlainen tilanne. ollaa oltu yhes 5 ja puol vuotta, joista asuttu yhes 3 kihlois maaliskuust on asuntolaina, auto, koira.. nyt mun tilanne on se et en oo yhtään kiinnostunu nyk. kihlatustani mikään ei toimi en tunne itseäni onnelliseksi hänen seurassa seksiä ei oo ollu 2 kk.. mitä enää on jäljellä? oon ihastunu mun työkaveriin ja tätä on jatkunu jo reilu vuoden verran tiedän et tää kaveri on muhun ihastunu ja on puhunu mulle tunteistaan tosi suoraan, mut tää meijän juttu on just sellanen salarakas, koska oon kautta aikojen kieltäny tunteeni ystävilleni häntä kohtaan ja itselleni myös, mut viime aikoina ollaan tultu läheisemmiks ja suudeltu. mul on tosi huono omatunto kihlattuani kohtaan , mutta tuntuu et en jaksais tätä paskaa ilman duunikaveriani hän on huomannut mun pahan olon, kuunellut aina ym. mitä kihlattunu ei kinä tekisi.
nyt olenkin pistäny suhteemme katkolle ja mietin mitä oikeesti haluan . tällä hetkellä minkään ei ole muuttunu en tunne kihlattuani kohtaan ikävää, kaipuuta, rakkautta, himoa vaan se kaikki siirtyy tähän toiseen.
tiedän että jos valitsen tämän salarakkaan niin suheestamme tulee ystävilleni järkytys, tosin must tuntuu et ne tietää tai vaistoo, koska en osaa ajatella enää selvästi, jos olemme samassa paikassa..
oon hiukan huono täs selventämises, mut koittakaa tajuta..
kai sitä pitää vaan mennä sinne minne sydän sanoo
Kuvaamasi tilanne on kuin omani, vuodet, asunnot, koirat jne...!:)
Tällä hetkellä minulla on tunne että tämä on yksinkertaisesti loppu. Rakkaus on loppu, se ei kantanut. Himoa ja halua ei ole ollut vuoteen, se siitä.
Sanoit että salarakkaus suhde tulisi ystävillesi järkytyksenä. Mä olen oppinut tilanteessani ajattemaan, että vitut siitä. Anna heidän ajatella.
Mulla on sama tilanne kun sulla, todennäköisesti menetän määräaikaisen työpaikkani oman uuden kumppanini/suhteeni/laastarini vuoksi, tai sitten en kehtaa enään olla siellä, mutta työpaikkoja tulee lisää.
aivan, täytyy katsoa mitä tuleman pitää, mutta voimia sinulle mitä ikinä sitten päätätkään tehdä. *voimahali*
Jep, voimahalia tässä jo tarvitaankin. Kiitos siitä ja samoin sulle.
Tuntuu voimat hävinneen kun oon käyny päässäni eroprosessia jo valmiiks läpi, nyt se sitten todnäk käynnistyy. Ei tässä kummankaan mielestä juuri muuta vaihtoehtoa ole...
hali tuli tännekkin tarpeeseen. meil nyt sellanen tilanne et kerroin miehelle täst salarakkaasta tosin hyvin vähän vain ja heitin pallon hänelle. katotaan nyt mitä tulee..
en siis kertonu kuka ja mitä on tehty, mut rehellisesti sanoin et nyt on käyny näin et mitäs nyt.
Hyvä kun aloitit keskustelun, vielä noin rakentavasti. Eiköhän teillä nyt asia selvinne suuntaan jos toiseen. Toivottavasti parhain päin, mikä se sitten onkaan. Be brave!
Meillä alkoi vakava mutta avoin ja rakentava keskustelu erosta. Olen siihen hyvin tyytyväinen ja huojentunut, tosin haikea!:/ Näyttää tällä hetkellä siltä, että otamme eron lähitulevaisuudessa.
Juttelin tänään niitä näitä "salarakkaani" kanssa, mielettömän mukava keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka jonka kanssa keskustelu virtaa ihan omalla voimallaan!:)
Tilanteet täysin auki vielä...
Voimia ja tsemiä Jannaelle.
tää meijän juttu ei etene mihinkään. pari viikkoa menny nyt sillei toinen makkaris koneel ja toinen olkkaris kattoo telkkaa. ei mitää sanottavaa ja asia häiritsee mua tod. paljon. must tuntuu et aina ku jutellaa tai yritetää ni taisteluks se menee.. ei saada mitää päätöstä aikaseks. mä en haluis jatkaa ja oon sanonu suoraa ja senkin et voin muuttaaa pois, mut tuntuu et ei mee jakeluu miehelle vaan se elää jossai kaukana pilvilinnois mis meijän suhde on hyvin toimiva. se ei vaan haluu uskoo tän loppuneen.. mites teil?
Toi sun tilantees on aika raastava kyl. Meillä oli jonkun aikaa just sama mykkäkoulu, toinen makkaris koneella ja toinen olkkaris kumpikaan puhu mitään!:) Ja jos puhuu niin sit se mene siihen nälvimiseen ja riitelemiseen.
Meidän tilanne: Mä asun jo muualaa väliaikaisratkaisulla. Mutta tilanne on vielä jokseenkin auki, toinen osapuoli ei kommentoi asiasta mitään. Olen yrittänyt udella että mitä mieltä olet tilanteesta, lähdetäänkö nyt tosissaan sovinnolla eri teille. Mutta hän ei vaan sano juuri mitään... Itse olen henkisesti valmis lähtemään omille teille(sanonutkin), jos toinenkin sen sanoisi suoraan haluamakseen. Haluan viedä asian läpi kuintenkin mahd järkevästi ja sovinnolla. Katsotaan vielä.
Mitä teillä tänään jannae? Onko miehesi elää sitä teidän hyvää suhdetta? Miehelläsi saattaa kestää aikansa että sisäistää ja uskaltaa hyväksyä eronne...
onpas aikaa et oon tääl käyny,mut et säkää ihan äsken ooo tääl ollu..
meil on nyt tilanne ratkennu siihen suuntaan et kämppä menee myyntiin, jos ukko ei saa lainaa itelleen. ja mä muutan pois en oikeastaa ees halua ite tänne jäädä. eli siis mitä nopeemmin pääsen täältä sen parempi, mut kai täs pitää ainakin kuukauden päivät ainakin olla. tosin maanantaina pankkiin et voi olla et tulee lähtö jo sillon..sit vaa kavereiden/ vanhempien/ sisarusten nurkkiin asustelee..
et näin se elämä etenee ja asioilla on tapana järjestyä..
tosi vaikeaa ja sitten ku koko joutuis sitten koko suvun ja kavereiden tuomittavaks jos jättäydyy suhteesta jossa ei välttämättä haluaisikaan olla vaan halua nimenomaan SEN TOISEN
hyvä että kaikki järjestyi tai siis eihän ole mitään järkee olla suhtees jos mietit salarakkaasta ja mielestäni jos rakastan nykyistä kumppanias todella ni ET pysty edes pettämään häntä millään tavoin!
Juu ei ole tullut käytyä vähään aikaa täällä.
Eli sulla saattaa olla sama tilanne kohta kun mulla, lorvintaa ystävien nurkissa!:) Mulla on oma kämppä hakusessa, ei vaan ole niin helppoa kun pitäis olla samalla hyvä ja halpa.
Asioilla on tosiaan tapana järjestyä, eiköhän täälläkin kohtapuoleen. Eihän se eroaminen koskaan kait helppoa ole.
Maanantaita odotellessa, jaksamisia.
Mietin että jos on salarakas pitkän suhteen (sanotaan että on kestäny 11-12 vuotta) ni onko mahollist et suhde hajoaa?
Ku on samat kaveripiirit, sama opiskelupaikka, sama työpaikka..
Ei varmaankaa?, vaa pysytään yhdessä koska
a) on totuttu
b) ei kestäis muiden tuomitsevia katseita
c) silti rakstaa sitä elämänkumppania/asuinkumppania vaik salarakaski on tärkee?
Sulla loppuu jossain vaiheessa aika tuon mietinnän kanssa, koska naisesi huomaa aivan varmasti että sulla on jotain salarakkautta. Mielestäni sinun pitäisi nyt unohtaa tuo toinen nainen hetkeksi ja katsoa nykyistä elämää. Vietä enemmän aikaa hänen kanssaan niin tulet aivan varmasti vakuuttuneeksi haluatko elää hänen kanssaan vai ei? On selvää että siinä uudessa ihmisessä kiehtoo kaikki, mutta sekin on sitä alkuhuumaa!
Olet täysin oikeassa. Jahkailu ei ole hyvästä, eikä se siltä tunnukkaan.
Haluan vain tietyistä syistä kuunnella puolison viimeisiä mielipiteitä asiaan.
En ole yksin ottamassa eroa suhteessa, se on moneen kertaan peruttu ja nyt yhdessä päätetty. Tosin minun ehdotuksesta.
Aikaa olen ehtinyt antamaan hänelle enemmän ja vähemmän, ihmisiä on vaan niin erilaisia. Se ei aina selviä vaan tarpeeksi ajoissa, vaan se pitää todeta kymmenien ja kymmenien riitojen kautta. Sanotaanko että olen kestänyt jo niin paljon kyseisen henkilön tempauksia, että harva olisi näin pitkälle kulkenut saappaissani.
Uusi ihminen ei ole juuri vaikuttanut päätökseeni eroamisesta yksilönä. Ainoastaa ehkä siten, että näen että minusta voi olla myös hänenlaiset ihmiset kiinnostuneita(välillä heikko itsetunto).
Olen oppinut itsekin jo hieman "kokeneena", pitämään ihastukset omassa lokerossaan. Ja sitten ne ihmiset jotka on tuntenut jo vähän pidemmän aikaa, ja edelleen tunnen vetoa ihmiseen eri lokeroissa.
Kiitoksia joka tapauksessa tosi asiallisesta kommentista!