Useemman vuoden parisuhteessa eläneenä olen nyt niin vittuuntunut, että lomapäivät muijasta on tullut pakolliseksi jotta jaksan katella sitä eukkoa. Muija on helkutin hyvännäkönen ja seksi on aivan mahtavaa ja sitä saa paljon. Kaikki muu sitten kuseekin!
Mihin vittuun on hävinny kaikki ne asiat mitä teki ennen yhteen muuttamista vuosia takaperin?
Kotona on ahdistavaa, mitään ei viitsi tehdä kun kaikesta tulee jotain kitinää. No kitinä johtaa siihen että kohta sitä kinastellaan ja kinastelu johtaa molemmin puoliseen murjottamiseen joka johtaa aivan käsittämättömään vitutukseen.
Kaikki lähtee siitä että haluan tehdä jotain mitä ihmiset yleensä kotonaan tekee,kattoo vittu teksti tv:ltä uutiset vaikka. No muija alkaa tollasestakin jotain itkeen ja minä sitten takasin ja sitten tapellaan. Ikinä en ole mitään kieltänyt muijalta, se nurisee kaikesta mitä mä teen.
Mihin tää on johtanu? -siihen että hankin rahaa josta muija ei tiedä. Kun minulla on rahaa, valitsen mukavan päivän ja sanon meneväni töihin ja sitten saan 16 tuntia aikaa tehdä niitä asioita joita tein ennen suhdetta.
Meen lätkämatsiin ja kukaan ei valita ,katon leffoja jokka itse valitsen, kuuntelen musaa josta itse pidän eikä kukaan kommentoi sitä, vittu laitan ikkunan kiinni jos mulla on kylmä eikä kukaan avaa sitä heti uudelleen,puen sellaset kuteet ku huvittaa ja laitan hiukset niinku huvittaa,katon vittu pornoo ja röyhtäilen jos sille tuntuu, katon futista telkusta tai meen paikan päälle kattoon. Nautin saatana elämästä eikä kukaan itke joka ikisestä asiasta! Mahtavaa laitta hammastahnaa harjalle ku saa ite valita pistääkö vähän vai pikkusen enemmän, eikä kellään ole siihen mitään sanomista. Si voi laittaa jotain vitun hyvää ruokaa itelleen eikä kukaan vie lautasta kädestä, voi hoilata suihkussa ku pavarotti ja pelata vaikka veikkauksen pelejä koska vaan...
En mä osannu ennen arvostaa tällasia asioita!
Onneks kohta on loma päivä...
Mihin vittuun on hävinny kaikki ne asiat mitä teki ennen yhteen muuttamista vuosia takaperin?
Kotona on ahdistavaa, mitään ei viitsi tehdä kun kaikesta tulee jotain kitinää. No kitinä johtaa siihen että kohta sitä kinastellaan ja kinastelu johtaa molemmin puoliseen murjottamiseen joka johtaa aivan käsittämättömään vitutukseen.
Kaikki lähtee siitä että haluan tehdä jotain mitä ihmiset yleensä kotonaan tekee,kattoo vittu teksti tv:ltä uutiset vaikka. No muija alkaa tollasestakin jotain itkeen ja minä sitten takasin ja sitten tapellaan. Ikinä en ole mitään kieltänyt muijalta, se nurisee kaikesta mitä mä teen.
Mihin tää on johtanu? -siihen että hankin rahaa josta muija ei tiedä. Kun minulla on rahaa, valitsen mukavan päivän ja sanon meneväni töihin ja sitten saan 16 tuntia aikaa tehdä niitä asioita joita tein ennen suhdetta.
Meen lätkämatsiin ja kukaan ei valita ,katon leffoja jokka itse valitsen, kuuntelen musaa josta itse pidän eikä kukaan kommentoi sitä, vittu laitan ikkunan kiinni jos mulla on kylmä eikä kukaan avaa sitä heti uudelleen,puen sellaset kuteet ku huvittaa ja laitan hiukset niinku huvittaa,katon vittu pornoo ja röyhtäilen jos sille tuntuu, katon futista telkusta tai meen paikan päälle kattoon. Nautin saatana elämästä eikä kukaan itke joka ikisestä asiasta! Mahtavaa laitta hammastahnaa harjalle ku saa ite valita pistääkö vähän vai pikkusen enemmän, eikä kellään ole siihen mitään sanomista. Si voi laittaa jotain vitun hyvää ruokaa itelleen eikä kukaan vie lautasta kädestä, voi hoilata suihkussa ku pavarotti ja pelata vaikka veikkauksen pelejä koska vaan...
En mä osannu ennen arvostaa tällasia asioita!
Onneks kohta on loma päivä...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tiedän tunteen...
Itellä ei tilanne aivan noin paha. Mutta esim. kun olen joskus alesta löytänyt vaikka jonkin mua kiinnostavan leffan, niin eipä niitä ole ikinä päässyt katsomaan. Hyllyssä on vaikka mitä kaikkee kivaa, mutta kun ikänä ei illalla voi pitää videoiltaa kun emäntä töllää joka vitun saippuasarjan ja tietokilpailun ja sisustus/kuntoilu/jooga/kokki-shown mitä keksivät lähettää... Ei edes uutisia voi kattoo kun "tää on niin hyväs kohdas, ei ny..."
Sit kun menee makkariin köllöttelemään ja lukemaan päivän päivän lehtiä tai jotain, nii hetken päästä tullaan peräs ja maristaan "kun ei me ees katella telkkaria enää yhdes..."
Tai sit kun alkaa saamaan tarpeekseen ja aikoo lähtee ulos käveleen, käymään kiskalla, kulmakuppilaan kattoon lätkää tms. nii samantien tungetaan kädet täyteen ulkoilutettavia koiria, roskapusseja, ostoslista ("kauppa on viä vartin auki, juokse!"), postitettavia kirjeitä ("osta kiskalta merkit") - niinku ei itte näkis päivän aikana ainootakaan postilaatikkoo...
Ja sit muijat ihmettelee että mikä suomalaisia miehiä vaivaa kun ne on niin yrmeitä kotona?
Tekee joskus mieli tehdä klassinen: viedä roskat ulos ja kadota - tyhjätä tilinsä ja paeta johki vinkuintiaan mis ei o kylmä.
otan osaa...
mutta ei ole ikinä tullut kummallekaan mieleen ottaa asiaa keskustelunaiheeksi. Eikä sitten tyylillä "V***U, ku sä aina nalkutat" vaan vaikkapa ihan suoraan sanoa miltä tuntuu ja miksi ja vielä jos voisi mitenkään niin syyttelemättä ja hyökkäämättä.
Yleensähän tuollaiset ongelmat on vain oireita siitä ettei muutenkaan mee kovin hehkeesti. Sellainen on esimerkiksi aika hyvä keskustelun avaus, että tiedustee partnerilta "miten meillä sun mielestä menee???" ja sitten ei ku ongelmavyyhteä purkamaan... ja mielessä pitää vielä senkin että yleensä niitä syitä on molemmissa...
bullshittiä???
Olen lähestynyt asiaa avaamalla keskustelun eri tilanteissa eri tavalla useaan kertaan,monessa paikassa. Mun naiseni ei tule koskaan muuttumaan, en ole saanut ikinä yhtäkään asiaa kääntymään positiiviseen suuntaan keskustelemalla.
Kyse on vain siittä kuinka kauan minä tätä jaksan.
Toisaalta on ihan vitun hienoa ku on järjestänyt itelleen sen muutaman tunnin lomaa silloin tällöin. En olis ikinä voinut uskoa nauttivani niin paljon siittä hetkestä ku voin painua veikkaus pisteen kautta jäähallille matsia kattoon, eikä kukaan valita mitään. Ennen toi oli ihan arki päivää, sitä kattoo vaan kelloo et jaahas, pitäsköhän sitä jo lähtee...Nyt sitä odottaa ihan ku joulua pikku poikana!
Armeijasta sanotaan että opettaa arvostamaan elämän pieniä iloja. No niin kyllä parisuhdekkin!
Ikävältä vaikuttaa sinun tilanteesi. Oli vallan hyvä herätys lukea tekstisi, me naiset tosiaan saatamme sortua pikkuasioista ja normaalista elämästä mutisemiseen.
Ehkä voisit kirjoittaa naisellesi, tunnet, että hän määrää kaikesta, ei anna sinulle tilaa, jneh. Kirje tosin on hyvä aloittaa juuri noilla positiivisilla jutuilla, olet hyvännäköinen ja seksi on mahtavaa:), sillä saat hänet kuuntelu/lukutuulelle.
...mutta kaikki jo käytetty.
Minun tietysti pitäisi vielä jaksaa yrittää muuttaa asioita, mutta kun vuosia olen päätä seinään hakannut ja turhaan yrittänyt asioita muuttaa, en enää jaksa. Se tietysti takaa sen että mikään ei muutukkaan, mutta hitustakaan en jaksa enää uskoa muutokseen vaikka yrittäisinkin.
Alistumiseni ansiosta meillä menee tavallaan hyvin ja muija on varmaan onnellinen. Itse ainakin olisin jos hän antaisi minulle vapauksia kuten minä annan hänelle.
Voi, onpa ikävää, jos muuten pidät vaimostasi, jos riitaa tulee television katselemisesta. Etkö voi hankkia makuuhuoneeseen omaa telkkaria. Nykyäänhän on pieniä telkkareita, joissa on video samassa. Ei se vaimosi jaksa mäkättää sinun videonkatselemisestasi, jos hän itsekin saa rauhassa katsella omia ohjelmiaan. Vaimo varmaan tulee makuuhuoneeseen suo pyytelemään, kun arvaa sun siellä mököttelevän. Hänestä olisi varmaan kiva tietää sun olevan kotona eikä vihainen.
niinku minä mut mä otan lomaa vaan äidin roolista.........
Mulle kävi kuule ihan samalla tavalla... TV:tä ei voinut katsoa puolta tuntia pidempään ennenkuin valitus alkoi. Harrastukset tuhottiin tai yritettiin tuhota yksi toisensa jälkeen, eikä kavereitakaan viitsinut kutsua käymään kun muija haukkui ne kaikki ja niiden naiset selän takana. Työmatkoillakaan ei voinut käydä ilman vittuilua. Lopulta se järjetön tekemisten rajoittaminen riitti, ja erosimme omasta aloitteestani. Sääli sinällään, kaunis ja seksikäs oli tämäkin nainen. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta lopulta henkinen puoli vaan ei toiminut, kun hän vei askel kerrallaan minulta kaiken tilan. Ja kyllä, asiasta yritin puhua aika monta kertaa... En itse rajoittanut, vaan annoin kaiken tilan mitä tarvitsi. En tiedä sitten olisko pitänyt kohdella samalla tavalla kuin hän minua että olis ymmärtänyt.
Mutta vaikka se nyt oli alkuun vaikeaa pitkän suhteen jälkeen, niin nyt tuntuu tuo ratkaisu helvetin hyvältä. Oikeestaan se olis pitänyt tehdä jo vuosia aiemmin. Vapaus on mahtavaa! Kun ei oikeastaan edes muistanut mitä se voi olla...
Mutta hei, ei se valehtelu ja peittely ole mikään ratkaisu vaikkei tuon vakavammasta asiasta olekaan kyse... pistä poikki jos ei hommat ala toimia. Tulee se sietoraja joka tapauksessa täyteen jossain vaiheessa.
...asiallisesta vastauksesta.
Näinhän se käy, askel kerrallaan viedään pois liikkumatilaa kunnes ei mahdu hengittämään. Pitkästä suhteesta on vaikea lähtee, pelkästään käytännön järjestelyjen ajatteleminenkin tuskastuttaa, henkisestä puolesta puhumattakaan.
Kyllähän mä rakasta muijaani enkä ole sitä koskaan pettänyt, mut kotona on vaan niin helvetin vaikeeta elää. Tottakai parisuhde rajoittaa, mut miten helvetissä se voi rajoittaa koko vitun elämän? En mä tiennyt et tällasta on olemassakaan ku suhteeseen lähdin ja muijakin oli silloin täysin erilainen, ei rajoittanut mitään tekemisiä.
ei ole miestä sen vertaa että yhdelle naiselle sanois "turpa kiinni nyt", kuten mun mies. Ei meillä kumpikaan toista alista, tasa-arvoisessa suhteessa eletään. Sitä saa mitä tilaa, joten ottakaa homma haltuun. Ei se täällä valittamalla parane. Teidänlaisille miehille on tyypillistä, että nainen laittaa ruoat ja pesee pyykit ja hoitaa kun paskan tikun nokkaan, sitten ruetaan peräämään miehisiä "oikeuksia" kun ei talossa muuten rikkaa ristiin laiteta.
Ihan tasan samaa mieltä ollaan täälläkin.
Aivan väärin arvattu. Kotityöt menee puoliksi muuten, paitsi minä laitan aina ruuan ja pesen astiat kun ei sitä pesukonetta vielä ole tullut hankittua.
Voisin toki pistää muijan ojennukseen jos olisi nainen joka kestäisi sen, eikä sen vuoksi olisi paskamainen monta päivää.
Olen sen tehnytkin kun tuli Olympialaisten lätkämatsien tärkeimmät suomen ottelut ja osa oli jo jäänyt katsomatta. Silloin sanoin että saatana nää kisat on kerran 4 vuodessa ja mä aion nyt kattoo tän ottelun joka vie 2 tuntia aikaa siitä neljästä vuodesta. Välit tulehtu pitkäks aikaa. Näin ottelun, mut kovan hinnan se maksoikin.
Naisen tietysti vaikee kuvitella näitä urheilu juttuja miten rakkaita on tosi fanille joka on ikänsä seurannut. Voi olla ettet sinäkään tajua, mut monet miehet varmaan kyllä. Ja tämähän nyt on vain yksi asia joka useiten mieltä kalvaa, siksi pidän juuri sitä esimerkkinä.
...vain omasta suhteestasi tuon mielipiteen valossa.
Sillä on kontrollointipakko sua kohtaa, omassa nupissa häikkää. Pelkää jotain, sun menemistä vieraisiin tia lähtemistä (onko sitä petetty/jätetty/valehdeltu).Eihän se sun vikas oo. Kaikissa parisuhteissa pitää laskea hintaa, mitä mä saan ja mitä oon valmis maksamaan.
Vaikea kommentoida muuten virtuaalisella tasolla, mut sun pitää päättää haluutko asiat kuntoon (se voi olla raskas ja pitkä prosessi) vai annatko jutun mennä. Keskustelu kotona auttaa täällä purkamista enemmän, kyllä aikuisen naisen pitää kestää suora puhe tai on jotain pahasti vialla.
Ja semmoinenkin asia tuli mieleen, että parisuhde on seksisuhde, mutta myös ystävyys-ja kumppanuussuhde. Toinen on sun lähin ihminen, jota sinä autat ja joka auttaa sua. Toisen hyväksyminen on tosi tärkeää ja se, että molemmat panostaa juttuun. Mitä se sit on? No vaikka että katsotaan yhdessä sitä helvetin jäkistä, ja sit vastapainoksi sä lähet sen mukaan rättikauppaan. Tajuutkos?
Minä pyykkään, minä teen safkat, minä käyn kaupassa, minä käyn töissä (hän ei), minä maksan vuokrat ja kaikki laskut, minä luovun uusien housujen hankkimisesta vaimon uuden silkkipuseron hyväksi, minä ostin auton kun vaimolle ei bussi kelvannut (itse kävelen), minä otan lainat omalle nimelleni.
Yhdessä siivotaan.
On se kumma kun ei miehellä saa olla mitään omaa.
Eipä oo henua ei, kaikkinainen toisen ihmisen kunnioitus ja yksityisyys häviää pikkuhiljaa kuin tuhka tuuleen, elintila pienenee niinku kyy maailmanlopun edellä. Rumasti puhumisesta ja vittuilusta annetaan tulla tapa, se on niinku normaalia kommunikointia ellei toppia pistä heti alkuunsa niinku minä tein. Sanoin suoraan että mulle ei sitten noin rumasti tartte opetellakkaan puhumaan, jos sun kotonas on ollu tapana puhutella läheisiä tolla lailla niin tässä torpassapa moinen ei onnistu.
Minä kyllä kannustin jatkamaan harrastuksia, menemään pikkujoulureissuille, olin helppo nakki siinä mielessä että viihdyin kotona ihan mielelläni vaikka toinen reissuilleen lähtikin, sain omaa aikaa, sain plärätä tekstiteeveestä uutiset, niitä ohjelmia mitä tykkäsin kattoa, tarkistussoitto kun laivareissuilta ynnämuilta tuli, vastapeluri sai tuplaorkut kun olin aivan varmasti kotosalla enkä kapakoissa riekkumassa, täydellinen A-luokan reissu. Voi kuitenkin sitä nassutuksen määrää pikkuasioista, kun yritti tuulettaa, tyypillä tuli heti kylmä,
se innostu ruoanlaitosta jota alussa yhdessä harrastettiin siinä määrin ettei mulla ollu mitään asiaa koko keittiöön kun hän kokkas, hyvä kun ohi sai kävellä vessaan. Jos joutui jäämään ylitöihin, niin hirveä hulabaloo, ihan niinku ylityöt ois joku hubijuttu. Voi jeesus näitä parisuhteita voi! Lopulta elintila meni niin olemattomaksi että rupes keuhkoistakin ilma loppumaan, mikään ei ollu koskaan hyvin, kuinka pienestä vastapelurin elämän minä sotkin ja pilasin. Vieraita ei saanut käydä, kaikki kaverit ja ystävät oli perseestä, noo, sainhan käydä töissä ja maksaa
laskuja tienaamillani rahoilla ja talovelkaa, yhteistä pesäämme, ajaa nurmikkoa ja haravoida, täytyy myöntää että alkoi tulla semmonen lievä erakko-olo. Sitten tuli mitta täyteen kun tyyppi alko käydä tukkaan ja raiveleihin kiinni, sanoi että en ens joulu enää nää. Parempi erota ku elää paskassa parisuhteessa, niin meillekkin sitten kävi. Mun oli pakko lähteä että voisin elää, sitä vaan alkaa myötäillä vuosien saatossa sairastakin luonnetta että toisella vaan ois hyvin asiat, oma hyvinvointi muuttuu sivuseikaksi, mutta paras on katsoa totuutta silmiin hyvissä ajoin ennenku viimeinenkin itsetunnon ripe on nujerrettu. Keskusteleminen ei aina auta eikä riitä...Sitkeäkin ihminen, kestävinkin astia saa haluta olla vain ihminen. Nainenkin.
Huvittuneena lueskelen tuota marinaasi.
Ihan kuin joku muu olisi sinulle sen muijan valinnut, etkä itse. Etkö osannut vaimoa ottaessasi katsoa muijasi ominaisuuksia laisinkaan?
Jos ei ukko osaa muuta kuin vittua hokea, niin en ihmettele muijankaan käytöstä yhtään.
Jossain vaiheessa ilmeisesti on karannut se parisuhteen punainen lanka ja aika pahasti.
Ei parisuhteessa enää tehdäkään kaikkia niitä asioita mitä sinkkuna ollessa tehtiin, sehän on selviö.
Mielestäsi akka on vittu vittumainen jos ei anna sinun tuoda humalaisia, iloluontoisia naisia yöllä kotiin? Niinhän ennenkin toin, vittu...
Lienee aika teillä molemmilla katsoa peiliin ja miettiä mikä on vialla. Ihan vakavissaan.
ei se kyllä täällä mariseminen auta siihen laisinkaan. Tokihan se helpottaa jos edes jollekin voi kiukkuaan purkaa, mutta asiat selkenevät kotona puhumalla paremmin.
En tiedä kenelle minä kiukuttelisin, kun ei oo muijaa ollenkaan. Mutta enpä kyllä lähtisi mihinkään lätkämatsiinkaan, enkä leffaan.
Kaitpa sitten menisin, jos muija olisi, olisi se kuitenkin niin vittu vittumainen.
No sinä et näemmä tiedä parisuhteesta mitään. Et tiedä miten se voi muuttuua vuosien saatossa. Sillä mitä hän oli viisi vuotta sitten, ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä hän on nyt. Et voi valita siten kumppania, jokkut muuttuvat ja minä olen saanut sellaisen kumppanin. Niitä on muillakin kun tätä threadia luet.
En ole pettänyt ikinä naistani, en juo alkoholia ja baareissa käyn vain naiseni kanssa. Puhu humalaisista ilolinnuista omasta puolestasi.
ainakin se toinen tv niin saat kattoa niitä pornoleffoja tai mitä nyt ikinä katotkin ja jos muijas siitä vinkuu niin sano suorat sanat,ole mies......
...ja toimivalta, mutta ei meillä päin. Hän ei tahtoisi toista televisiota, siittä tulisi oitis kinaa. Mieluummin varmaan luopuisi siittä ainokaisestakin.
Jos saan katsoa televisiota ilman kitinää, katson aina silloin ohjelmaa joka kiinnostaa häntä itseäänkin.
Tottakai aina voi sanoa suorat sanat ja tehdä mitä huvittaa. Siittä seuraa pitkäkestoinen murjotus,äksyily ja ilmapiiri kiristyy siihen malliin että ei ole enää kovin kivaa. Saa tehdä mitä haluaa, mutta ilmapiiristä tulee pitkäksi aikaa niin sietämätön, että mieluummin jättää sanomatta suorat sanat ja elää hyvän ilmapiirin vallitessa tekemättä asioita joita haluaisi.
Näitä sitten aina puntaroidaan. Haluanko katsoa illan elokuvan ja kärsiä seuraamuksista, vai teenkö sitä mitä muija haluaa ja näen hänet paremmalla tuulella. Usein pidän mieluummin muijan paremmalla tuulella ja siitä seuraa kierre jonka jälkeen huomaan että en ole tehnyt esim 3 vuoteen mitään mitä halusin ennen tehdä.
Saa alkaa ajattelemaan muutakin kuin omaa napaa ja hyvinvointia? Ei muutako ostaan se toinen tv. Onpahan ainakin se valmiina jos asumusero tulee, noin ei vaan voi jatkua ainakaan mun mielestä? Kyllä suhteessa pitää joustaa välillä kumpikin osapuoli mutta joku raja. Pakko sun on jotain tuolle asialle tehdä ihan oman mielenterveytesi takia. Puitte nyt nuo narinat selväksi ja pistätte homman toimimaan... Jos ei toimi niin sitten on naisesi outo tapaus jos ei puhetta usko? Katsotte sitten mikä seuraava askel....
Niin olishan siinä sitten kaksi telkkaria. Muija tosin sais sydärin jos tietäisi tuhlaavani itse ansaitsemania yhteisiä rahoja televisioon. On meinaan tehtävä vitusti töitä ja silti ei ylimääräistä nyt kauheasti ole, muija kun ei ole töissä.
Pitää kai nekin rahat hankkia salaa ja sanoa et voitin telkun veteraanien jouluarvonnasta. Tosin sitten hän alkaisi kummastelemaan miten olen tuhlannut meidän rahoja 1 euron arpaan, senkin rahan olisi voinut näet pistää säästöpossuun.
Siis ei ole totta, hän ei edes käy töissä. Ehkäpä hän tosiaan purkaa kaikenlaista ahdistustaan sinuun. Käytä nyt ihmeessä rahojasi niin kuin haluat! Sinähän ne olet tienannut.
Ja vaikka se ero olisi miten vaikea, mieti pidemmälle. Elämä voi loppua minä hetkenä tahansa, olisitko silloin tyytyväinen ja onnellinen eletystä elämästäsi. Ja vaikkei heti loppuisikaan, niin millä mielellä voisit myöhemmin muistella näitä "hukkaan" menneitä vuosia. Eroon tuollaisesta naisesta!
lapsi
Nimittäin tuo kommenttisi. Lapsi vielä tuollaiseen tilanteeseen? Sekö parantaa parisuhteen? Kyllä suhteen pitää olla kunnossa ennenkuin tuollaista alkaa edes miettiä. Ja sen jälkeen lähteminen on vielä vaikeampaa, jos siltä alkaa tuntua...
vaan tämä nainen on selkeästi tyhjän päällä, biologisen kellon tikittäessä, vailla tarkoitusta elämälleen - eikös pitkään parisuhteeseen yleensä kuulu perheen perustaminen, noin perinteisen kaavan mukaan.
Muistan minäkin ajan jolloin katkennut kynsi oli valtakunnallisen suruliputuksen arvoinen - vasta vauva sai arvot kondikseen.
Toki lapset kuuluvat yleensä pitkään parisuhteeseen, mutta nuo aloittajan kuvaaamat "oireet" viittaavat kyllä minusta ennemminkin luonteenpiirteisiin kuin pelkkään biologisesta kellosta johtuvaan ahdistukseen. Näin ainakin oman kokemuksen pohjalta.
Ja edelleen, lapsia ei pidä tuollaisessa tilanteessa rueta edes harkitsemaan. Ensin suhde ja raha-asiat kuntoon. Tai naisen vaihto.
Vai vauva tuohon vielä niin siitähän riemu repee?
Sitten akka huutaa kun ei mies hoida yhtään vauvaa tms. ja varsinkaan kun ilmeisesti tämä kirjoittava henkilö on kurkkuaan myöten täynnä muutenkin nalkutukseen? Akka on väsyneempi silloin ja nalkuttaa kahta kauheammin. Kyllä tuo lapsen teko pitää olla yhteinen päätös(halu kummallakin) ja halua sitoutua vastuuseen ainakin se 18 vuotta.
Voi hyvä jumala teidän joittenkin kanssa jotka elää pilvilinnoissa tai jossain ihmeellisessä maailmassa?
On toi kyllä inhottavaa, kun se menee tommoseksi.
Se yhteinen yhteisymmärrys katoaa niin nuristaa kaikesta.Suhdetta ei kannata pitää yllä muijan hyvännäkösyyden tai hyvän seksin takia.Kulutat oikeasti itsesi loppuun, jos et laita henkistä hyvin vointia etusijalle.Teidän tulisi puhua asiat läpi ja kertoa miltä toisen mäkätys tuntuu.Ei semmosta takkaa jaksa kukaan, et edes sinä. :( Lomaa tarvitsette molemmat pientä breikkiä, että osaatte arvostaa toisianne.Antaa toisille tilaa ja aikaa. Tsemppiä....
Olen aikaisemmin käsitellyt mainitsemaasi ongelmaa ja antanut sen ratkaisemiseksi joitakin toimintaehdotuksia. Niistä lisää täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000622913
Sano naisellesi, että mikä oikeus hänellä on tehdä niin kuin haluaa mutta sitten sinä et saa tehdä joitain asioita, mitä haluaisit. Sano vain, että "Mulla on oma elämä, enkä aio elää sitä niin kuin sinä vaadit".
Sano vain, että "Mulla on oma elämä, enkä aio elää sitä niin kuin sinä vaadit".
Voin tehdä mitä haluan jos kerta kaikkiaan päätän tehdä. Seuraamuksena aina murjotusta,kiukuttelua,äksyilyä joka jatkuu niin kauan kunnes olen taas tovin elänyt hänen ehdoillaan. Jos jatkan asioiden tekemistä kuin itse haluan, murjotus ja kiukuttelu ei lopu ikinä ja sellaisessa suhteessa ei pysty elämään.
Voin katsoa teevetä, mutta jos joudun katsomaan sitä tietäen että toinen on minua kohtaan siittä syystä vittumainen seuraavat kaksi päivää, jätän mieluummin katsomatta. Kotona on mukava olla kun muija on hyvällä tuulella, jää vaan oma elämä elämättä.
Ei ollenkaan hullumpi idea! Se siinä vaan on kurjaa, että sinun täytyy pitää stressiloma salaa.
Olen ollut mieheni kanssa 20v ja tuohon aikaan on kaikenlaista vääntöä mahtunut.
Riidat tuppaavat noudattamaan aina samaa kaavaa, ellei ykskaks jompikumpi keksi rikkoa sitä! Siispä kinatessanne sanokin jotain yllättävää. Esim. tokaise vaimosi oletettu vastaus heti sinun sanomasi perään.. Voit jopa sanoa jotain huippupositiivista kuten "Sinulla on sitten kauniit silmät ja kanssasi on aina niin ratkiriemukasta riidellä". Voit myös sivumennen kysäistä mikset saa olla rauhassa kotonasi! Ethän sinäkään vaimosi hammastahnan käytöstä huomauttele.
Vaikka meillä mieheni kanssa menee suht mukavasti, enää ei ole riipaisevia riitojakaan niin silti tarvitsemme lomaa toisistamme. Ei ole mitään mieltä tuijotella toista jokaikinen vapaahetki. Yhdessäolo maistuu makoisemmalta jo muutamien erossavietettyjen iltatuntien jälkeen. Lomastakin voi pitää osan yksin, eihän missään ole määrätty, että parisuhteessa elävien on pakko viettää vuosilomatkin yhdessä. Onneksi!
Joo no riidan yleensä tunnistaa 10 ennen kuin se alkaa. Näen sen heti kun muija on sillä tuulella että se etsii aihetta josta kitistä.
Vaan riitely ei onneksi ole pahin asia. Ei me paljon riidellä koska välttelen sitä loppuun asti, eli elän hänen toiveidensa mukaisesti.
Siis voiko ihan oikeasti olla olemassa tuollainen nainen? Aivan järkyttävää! Myönnän, etten itsekään ole mikään unelmavaimo. Esimerkiksi juuri mainitsemasi pornon katsominen loukkaa minua todella syvästi, ja kerron kyllä aina rehellisesti, miltä minusta tuntuu, kun sitä katsellaan, enkä nieleskele tunteitani. Myös tietokoneella istumisesta tulee huomauteltua, kun joskus olisi niin mukava köllötellä yhdessä sohvalla. Ja joinakin viikonloppuaamuina, kun oikein väsyttää, niin melkein pakotan mieheni nousemaan keittämään lapsille puuroa, ettei itse tarvitse.
Olenkin tähän saakka ajatellut, että olen oikein mäkämäkämäkättäjä pahimmasta päästä, mutta enpä taidakaan olla. Tai ainakaan en voi millään ymmärtää noita lätkämatsi- ja hammastahnajuttuja.
Kirjoituksellasi kuvastit minua, minusta on tullut viimeisen vuoden aikana juuri tuollainen. Syitä en tiedä, mutta olipa ihana lukea miehiseltä kannalta näitä mäkätysjuttuja.
Tästä hetkestä lukien yritän parhaani enkä nalkuta jokaisesta pienestä mitäänsanomattomasta asiasta. Avasit silmäni, kiitos!
Joskus tarvitsee toisia nähdäkseen itsensä, ja parempi niin että se joku on ulkopuolinen. On minulla vielä sitten aikaa tähän parantumiseen koska mieheni ei vielä ole sanonut mitään...vaikka varmaan onkin kärsinyt.
Hyvä ystävä. Olen sanaton tuskasi edessä. Tiedät asenteeni tällaiseen jos olet lukenut aiempia totuuskirjoituksiani, koskien naispahuutta. En tiedä, miten osaisin auttaa sinua asian tiimoilta mutta ensimmäisenä lähtisin siitä, että tuo tulehduttava muuttuja tulisi poistaa elämäsi funktiosta. Mitä pikaisemmin sen parempi. Muuten jäljelle jää vain jakojäännös ja kasa katkeruutta, jos salliet tämän matemaattissävytteisen ilmaisun.
Kun niin tuttua on tekstisi?=)))) *menee panemaan ikkunat kiinni*
Kivan kuuloinen "parisuhde" teillä.
Vaimosi on pikkuisen niin kuin äitinä siellä ja määrää sääntöjä. Sinä noudatat määräsi täyteen ja sitten teet pikku irtiottoja, karkailet kotoa.
Kovasti olet saanut sympatioita täällä, ja mikä ettei. Tosiasia lienee kuitenkin se, että te molemmat olette nuo parisuhteenne roolit yhdessä "neuvotelleet".
Sanot, ettet viitsi tehdä oman pääsi mukaan, kun vaimo mököttää sitten päiväkausia. Siihen on tietysti helppo vedota. Edelleen tosiasia lienee kuitenkin se, että aikuisena ihmisenä olet itse vastuussa omasta viihtymisestäsi.
Jos tykkäät parisuhteestasi, kannattaisi varmaan selvittää sen hyvännäköisen ja seksikkään vaimosi kanssa ihan pohjia myöten se, että sinä tarvitset tätä ja tuota jaksaaksesi parisuhdetta. Jos vaimolle ei se sovi, niin vaimo voi lähteä vaikka lenkille tai matkuttamaan sikamaisuuttasi kavereilleen sillä aikaa, kun sinä toteutat itseäsi. Jaksaisitte ehkä molemmat paremmin?
Tuo mitä nyt teet kuulostaa minusta huolestuttavan teinimäiseltä. Ja jos vaimosi ei toden totta pysty kestämään sitä, että sinunkin perustellut (=vaimolle kerrotut ja selitetytkin) tarpeesi ovat olemassa, jätä se sika. Ansaitset parempaa.
Huokaus.
Pystyisitkö tekemään niin radikaalin teon, että näyttäisit tuon oman kirjoituksesi naisellesi? Onhan se tietysti aika rankkaa tekstiä, mutta myös raastavan rehellistä. Siitä ainakin pitäisi ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Itse en ole mäkättäjä pahimmasta päästä, mutta kirjoituksesi pisti miettimään, että voisinkohan joskus jättää mainitsematta joistain asioista...:) Hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti saat suhteesi kuntoon!
En tätä keskustelua. En halua myöntää pitäväni poikamiesiltoja keskenäni, se on aina minun tapani jaksaa ja auttaa myös minua olemaa hänelle parempi puoliso. Hän ei ymmärtäisi sitä kuitenkaan ja piikittelisi asiasta ikuisesti.
Jonkun toisen keskustelun asiasta ehkä voisin näyttää tai vaikka jutun lehdessä, niitäkin olen joskus nähnyt.
Mutta ei se varmasti auttaisi paljon, sillä kaikki nämä asiat olen hänellekkin useasti sanonut, en vain ole koskaan tunnustanut että en ollut sinä iltana töissä vaan ajoin takasin kotiin kun sain sinut pois sieltä kikkailtua.
Niin, paha minua on epäillä mistään kun hän tietää että keikka töistäni saan rahat suoraan käteen ja illan päätteeksi minulla on näyttää lompakkoon ilmestynyt reilu 100 euroa. En tosin ole saanut sitä töistä vaan muilla konsteilla. Pelaan pienellä rahalla veikkauksen taitopelejä ja esimerkiksi viime viikolla euron maksaneella lappusella tuli yli 200 euroa. 60 laskuihin ja 140 e piiloon odottamaan loma päivää.
Eihän noita joka päivä tule ja säilyy siten maku ja joku raja tässäkin hommassa. Yleensä kuitenkin parin kuukauden sisään yksi tuollainen isompi osuma sattuu.
Vaikka jo sanoitkin, että et näytä omaa viestiäsi vaimollesi, haluan sanoa sinulle varoituksen sanan.
Tässä puhutaan vaimollesi varmasti hyvin arasta asiasta, olethan kuvannut hänet varsinaiseksi pirttihirmuksi. Minä pelkään pahoin, että hän ei suinkaan ota näitä viestejä tai edes tietoa näistä keskusteluista hyvällä. Hän saattaa hyvinkin ottaa tämän kaiken julkisena häpäisynä, vaikka oletkin kirjoittanut täällä anonyyminä.
Mutta tuo ajatus kirjeestä oli mielestäni hyvä. Kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot omat ajatuksesi suhteestanne. Muistat kehua häntä, mutta sanot myös ongelmat suoraan. Kerro myös se, että voimasi alkavat loppua.
Siis justiinsa, sanot että akka on muuttunut, itsekö et ole? Jokainen ihminen muuttuu elämänsä varrella. Ja tuollaiset makuerot esim. siinä mitä katsoo telkusta, tykkääkö käydä matseissa ym. ei kyl noin vain muutu. Kuullostaa todella siltä että olet valinnut naisen vain sänkyelämän ja ulkonäön perusteella. Se ei kanna pitkälle, usko pois. Pitää olla myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita, eikä toista voi siinä asiassa muuttaa. Ehkä naisesi nimenomaan kaipaisi yhteistä tekemistä (jos kerran narisee siitä) ja kun sitä ei ole, on jatkuva valitus ainoa keino millä saa sinuun kontaktia. Ootteko koskaan käyneet yhdessä jossain mikä on molemmista kiinnostavaa? Elokuva, teatteri, tanssit, joku uusi harrastus mikä on molemmista mukavaa?
Mitkä on elämänarvonne, onko niissä mitään samaa? Sanoit että nainen ei käy töissä, onko tämä oma valinta vai pakko? Voiko asiaa muuttaa mitenkään?
Olen sitä mieltä että ne asiat mitkä tökkii, pitää jollain tavalla saada muuttumaan niin että molemmat voi olla tyytyväisiä. Jos jotain ei voi muuttaa, se pitää hyväksyä, tai jos ei voi hyväksyä, on ainoa vaihtoehto erota. Kompromisseja on tehtävä molempien, tai sitten parasta lähtee eri suuntiin. Luuletko että naisesi on ainoa hyvännäköinen, jonka kanssa seksi sujuu? Voit löytää paljon parempaa, usko pois! On myös naisia jotka tykkäisivät lähteä matsiin, katsella samoja juttuja töllöstä kuin sinä, onnellisia kanssasi ilman mitään narinoita. Mietipä sitä!
Ymmärrän sinua, koska olethan jo vakiintuneessa suhteessa ja elät omassa kodissasi, jossa sinulla tulisi olla 50-50 oikeudet (ja velvollisuudet).
Tuli vain tuosta tv-jutusta mieleeni oma kokeiluni. Asemani on aivan toinen, asun yksin jo neljättä vuotta. Olen seurustellut kolme vuotta. Mies on ottanut useasti esille yhteen menon. Kuitenkin jo yksi viikonloppu yhdessä on saanut päreeni palamaan, ja olen ilmoittanut, että ainoastaan kaukoseurustelu käy minulle, niinkauan kun hänellä ei ole varaa kustantaa kanssani omakotitaloa puoliksi.
Hän on ihan tavallinen hyvä mies, joka haluaa katsoa formuloiden avajaiset ja bumbtsibumin tapaisia "typeryyksiä" (naisten kielellä). Itse yritin syventyä kirjaan ja antaa hänen elää tavallaan, mutta ei auttanut, keitti yli, en saanut lausetta loppuun kun joku jästi telkussa kiekaisi jotain kovalla äänellä. Tottuukohan siihen? Ehkä, mutten ota riskiä. Entä jos hän luopuisi asunnostaan, muuttaisi luokseni, ja minä olisin se, jonka on mentävä pyöräsuojaan lukemaan :(
Mukava kuulla, että meitä on muitakin :))
Meillä myös kaukosuhde, kestänyt parisen vuotta.
Kuullostaa niin tutulta tuo tv:n katseleminen ja lukeminen, muutenkin joskus haluaisi vain olla tai väsyttää aivan vietävästi, haluaisi loikoa aamulla pitkään. Toinen aamuvirkkuna kolistelee kahvin keittoon,lauleskelee vielä :))
Sitä olen minäkin miettinyt, että onnistuisikohan yhdessä asuminen.
Jos onnistuisi olisi lääniä kodissa ainakin oltava, että molemmat saisivat olla rauhassakin.
Siihen tulokseen minä ainakin olen tullut, etten aivan vähällä muuttaisi hänen kotiinsa ja päinvastoin, parempi jos aloitettaisiin yhdessä aivan uudessa asunnossa.
saat lukea ja syödä näkkäriä vuoteessa niin myöhään kuin huvittaa :))) *rouskis*
Kahden aikuisen pitää huolella miettiä yhteen muutto. Miten päin tahansa, niin toisella on valmis koti jota on vaikea muuttaa molempien tarpeita tyydyttäväksi, muuttaja tuntee koko ajan olevansa "toisen nurkissa". Kokonaan uusi on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu. Nuorena on helpompaa, kahvinkeitin kainalossa ja vaatenyssäkkä toisessa.