Oma pieni tarinani on tälläinen, jotta tapasin kesällä tansseissa miehen, jonka olin nähnyt vuosia aikaisemmin tansseissa, emme siis tunteneet sen kummemmin. Tanssimme muutamann pelin, eikä mitään muuta. Tapasimme seuraavana iltana uudestaan seuraavissa kesätansseissa. Taas tanssimme ja mies pyysi numeroani, jotta voisi soitella ja käydä yhdessä tanssimassa. Annoin numeron, mutta muuta en luvannut. Ja jallitus alkoi ja sitä kesti monta viikkoa. Hän oli toiselta puolen Suomineitoa, eli oltiin lähellä minun kotipaikkaani. Ja työtehtävissä oli täällä muutaman viikon. Eikä kertonut puheluissaan mitään olevansa varattu. Kävimme yhdessä monen viikon jälkeen tanssimassa ja sitten olikin jo myöhäistä rykäistä kun tunteet oli jo pelissä. Ja saihan hän kerrottua olevansa avoliitossa ja järkytys oli suuri. Ja kun asiasta keskusteltiin, hän kertoi (muka), ettei tiedä itsekää miksi toimii niin kuin toimii. Kotona on kaikki hyvin ja hänellä on vihdoinkin elämässään ihminen, jota ei ole vara menettää eikä edes halua menettää. Ja tämän miehen pelko onkin suuri, että avokki sais tietää hänen pettäneen. Mutta minun pienet aivot ei millään ymmärrä, miksi näin sitten toimitaan. Ja tämä suhde ei ollut todellakaan vain seksiä. Siinä oli myös lämpöä, hellyyttä, mukavia keskusteluhetkiä.
Mutta mun onni tässä on se, että minut voitti järki ja päätin, etten todellakaan ala tähän juttuun enää yhtään. Soittelee edelleen ja haluais nähdä, mutta miksi sen tekisin, kun en saa siitä mitään itselle. Ja tänään sain tietää, etten edes ole ainoa, jonka kanssa hän on pettänyt avokkiaan. Ei taida miesrukka tietää riskejä, mitä ottaa toimiessan näin.
Mun tekis mieli ilmoittaa avokille, mutta en kostaakseni, koska en haluais tätä miestä enää lähelleni, vaan siksi koska avokki ei taida todellakaan tietää mitä täällä toisessa päässä Suomineitoa tapahtuu!!
Siispä mitä teen? Itse olen kunnossa, ei kyyneleitä, ei ikävää, ei kaipuuta syliin. Mun päätös olla erossa hänestä on ainoa ja oikea ratkaisu, mutta mitäpä teen kun hän soittelee? Vastaanko, vai annanko vaan olla? Ilmoitanko avokille miehen tekosista?
Kuka kertois :o))
Mutta mun onni tässä on se, että minut voitti järki ja päätin, etten todellakaan ala tähän juttuun enää yhtään. Soittelee edelleen ja haluais nähdä, mutta miksi sen tekisin, kun en saa siitä mitään itselle. Ja tänään sain tietää, etten edes ole ainoa, jonka kanssa hän on pettänyt avokkiaan. Ei taida miesrukka tietää riskejä, mitä ottaa toimiessan näin.
Mun tekis mieli ilmoittaa avokille, mutta en kostaakseni, koska en haluais tätä miestä enää lähelleni, vaan siksi koska avokki ei taida todellakaan tietää mitä täällä toisessa päässä Suomineitoa tapahtuu!!
Siispä mitä teen? Itse olen kunnossa, ei kyyneleitä, ei ikävää, ei kaipuuta syliin. Mun päätös olla erossa hänestä on ainoa ja oikea ratkaisu, mutta mitäpä teen kun hän soittelee? Vastaanko, vai annanko vaan olla? Ilmoitanko avokille miehen tekosista?
Kuka kertois :o))
Vastaukset 29
Vanhimmat
Miks sun pitäs romuttaa sen avokin maailma kertomalla sille? *typerää*
ole vastaamatta ja that's it.
avokin maailmaa romuta, vaan se mies itse kaksnaamasuudellaan sen tekee. jos ei olis mitään kerrottavaa, se olis ihannetilanne.
ilmianto vois olla hyväkin keino näpäyttää ukkoo - varmaan jättäs siinä vaiheessa ap:n rauhaan
että et jäänyt roikkumaan ukkomieheen niinkuin monet sijassasi jäävät. Mutta ei ole sinun asiasi mennä kertoilemaan vaimolle. Miksi järkyttää hänen maailmaansa. Voihan tälläinen häiriökäytös liittyä vain työkeikkailuun ja on ohimnevää.
Toiseksi en ymmärrä näitä naisia, jotka valittavat toistuvista soitoista. Suorin sanoin , että ei saa soittaa ja piste.
työtoverini valittaa, kun ukkomies tekstailee hänelle, mutta joka kerta vastaa tekstiviestiin, että se siitä.
Niinpä, olen kyllä päätynyt ratkaisuun, jotta en ole ilkeä ja en ilmoita mitään. Sielläpähän selvittäkööt välinsä. Mutta sen verran tunnen/tiedän tätä miestä, ettei tämä taida olla ihan ohimenevää, koska koko ajan kärttää uusia tapaamisia ja yrittää järjestää "töitä" tullakseen tännepäin.
Minä en ole koko aikana lähettänyt hänelle yhtään tekstaria enkä soittanut yhtään puhelua. Siis kaikki yhteydenotot ovat tulleet hänen puoleltaan. Kait hän joskus ne puhelut lopettaa kun en vastaa ja ymmärtää itsekin tilanteen.
Sanoin hänelle hyvästit jättäessämme, ettei minusta ole tähän ja haluan irti. Ihan kuin ei olis edes kuunnellut lainkaan mitä sanoin. Syliin puristaen vannoi ottavansa minut kiinni ja tulevansa vielä takaisin. Sanoin hyvästit ja läksin.
Ja tämärin tarina saa onnellisin lopun; he elävät onnellisena elämänsä loppuun, kuten minäkin, mutta ilman kakkosen roolia.
En kyllä ymmärrä, mikset voi vastata miehen puheluun ja kertoa suorin sanoin että se on loppu. Jossei auta niin vielä suoremmin sanoin, jopa töykeämmin ellei ymmärrä. Kyllä se sitten tajuaa lopettaa soittelun kertalaakista. Vaikuttaa kovasti siltä, että se kuvittelee sun vielä pehmenevän yrityksilleen. Mutta suorapuheisuudella ja johdonmukaisella ei:n sanomisella yritteliäämpikin kyllä tajuaa. Vähän niinkuin koiran koulutus;)
riittää joka lähtöön ja jää vielä asemallekin. Tuo se tavallinen tarina.
ei kaikki halua tajuta niitä sanoja. Vain tekoja. Eli jätä vastaamatta.
lopetit alkuunsa,ajattele jos olisi ollut vaikka varattu jolla jokin sairaus.
Hirveää olis ollut jos ei olis tiennyt mitään,vaikka varattu olis vakavasti sairas.
Tälläsiäkin tapauksia on ollut,et varattulle käyny todella huonosti ja kakkonen ei voi siitä puhua kellekkään?,Oman terveyden vuoksi ei ikinä varattua kannata ajatella,he ei eroa koskaan vaikka alussa voivat valehdella.
Et saa koskaan tietää, jos näin käy. Ja miksi pitäisi saada tietää? Perhe on se, joka vaikeissa tilanteissa hoitaa ja rakastaa. Siihen ei todellakaan kakkosia tarvita. Leikin henki täytyy hyväksyä, kun kakkoseksi ryhtyy.
Itseltäni sain nuo viestit loppumaan siten, että mies tietää minun ilmoittavan hänen vaimolleen, jos yhteydenottoja tulee.
Tuo ei uskonut tietenkään ennen kuin kokeili. Ja niinhän siinä kävi.
Se on tosi hyvä keino. Ei sinun tarvitse käräyttää, vaan voit jonkun asian varjolla ottaa yhteyttä vaimoon.
Se, että itse en vastannut puhelimeen ei minulla auttanut. Mies jaksoi jatkuvasti lähetellä kaikenmaailman tekstiviestejä ja lopulta sitten sorruin monen viikon jälkeen. Ei siihen tarvita puhelinta, pelkästään kaksi jalkaa ja mies voi olla ovella. Siksi tuo vaikeneminen ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.
Jos miehelle sanoo, että älä ota enää yhteyttä, helpostihan nuo hamesankarit vaan innostuvat ja saavat lisää vettä myllyyn.
Mutta tämä on sellainen keino, jolla saa miehen mykäksi.
tuota välimatkaa on meidän välillä sen verran paljon, ettei mun tartte pelätä hänen tulevan ihan noin vain oveni taakse kolkutteleen. Eikä minusta ole uhkailijaksi. Jos ei järkipuhetta usko, niin vikaa on korvien välissä tai ehkä hän sitten ehti tykästyä, mene ja tiedä, muttei se enää minuun vaikuta. Olen sen verran jääräpää, jotta jos päätän ja se on vielä itselleni hyväksi, niin sen päätöksen pidän.
Enhän pääse elämässäni yhtään eteenpäin jos jään häneen roikkumaan. Ja sitä en aio tehdä.
sinuun yhteyttä, esitä todellinen uhkavaatimus, eli yksikin yht.otto vielä, niin otat avokkiin yhteyttä. Eiköhän se äijä siitä säikähdä, jos kerran perhe muka on niin tärkeä.
Ei sun tarvi sietää yhteydenpitoja keneltäkään, keltä et halua.
nyt sellainen aika elämässäsi, että olisi aika vaihtaa puh.nro salaiseksi. Sinne jäisi menneisyys ja ehkä on muitakin ihmisiä, keiden yht,pitoja et halua.
Mielestäni uusi numero olisi hyvä merkki itsellesikin, kun sanoit haluavasi eteenpäin. Ja silloin sun numeron saavat juuri he, keiden tahdot sinuun yhteyttä pitävän...
tarvii mitään numeroa vaihtaa jonkun vonkaavan ukkomiehen takia! mitä seuraavaksi, pitäisikö aloittajan muuttaa kotoaan, ettei ukko löydä ovelle? niin ja tietysti duunipaikkaakin pitäisi vaihtaa?
Selvät sävelet vaan. Ukolle tieto, että seuraavasta yhteydenottoyrityksestä lähtee tieto vaimolle, sillä siitä selviää.
tarvitse. Se oli vain yksi ehdotus.
Itse tein joskus menneisyydessäni numeron vaihdon ja lisäetuna oli myös se, ettei puheinmyyjät soitellu.
toivoisin että ilmoitat sille avokille,ilmanmuuta,,,,koska silloin hänkin ymmäryää olevansa väärän ihmisen kanssa avoliitossa.kamppailen täällä petettynä samoista asioista ja toivon koko ajan että se joku ilmoittaisi minulle mitä mieheni todella puuhaa,koska saan vain valheta päin naamaani kun kysyn koska aavistan.olisin niin onnellinen todella jos joku ilmoittaisi minulle suoraan,en edes vihainen vaan helvetin helpottunut etten enempää elämääni hukkaisi turhan takia,,,,joten kerro ihmeessä ties vaikka minulle soittaisit.
mutta valheet vielä enemmän...itse kertoisin
Tottakai kerrot avokille niistä sen miehen tekemisistä. Tietääpähän nainen millainen se oma ukko oikein onkaan. Meinaan nyt tai sitten kun sä olet kuvioista ulkona, niin se alkaa tanssittamaan jotain toista naista seuraavaksi. Samat jutut taas läpi kuten sunkin kanssa.
uhkailet kertovasi sen vaimolle. Vaimolle ei kannata mennä kertomaan, saat kuitenkin paskat silmillesi, syyttää joka tapauksessa sinua.
...kerrot. Näitä pettäjä ukkoja on niin paljon jotka kulkee ilman sormusta ja keksii mitä ihmeellisempiä erotarinoita ja jotka tekevät kaikkensa, että saavat vieraan naisen sänkyynsä ilostuttamaan kuivaa avo/avioliittosuhdettaan ja haluavat jännitystä tylsään perhelämäänsä... Ja valheella tämän tekevät... Nyt kaikki naiset, tehdään yhdessä päätös, että tällaiset ukot käräytetään puolisolle, että ne saataisiin edes jotenkin ruotuunsa.
Itse juuri käräytin tällaisen ukon!!
Katson, että on suorastaan inhimillinen velvollisuus kanssaihmistä kohtaan kertoa petetylle ja lopettaa kusetuksen jatkuminen. Jos jätetään Oikeustajuhan jo vaatii sitä. On väärin vain katsoa sivusta ja antaa huijauksen jatkua. Jos tietäisimme, että esim. joltakin vanhukselta varastetaan ja huijataan koko ajan rahaa, emmekö puuttuisi siihen, antaisimmeko sen vain jatkua?
Jos jätetään kertomatta, niin huijauksen kohteelle ei edes ei anneta mahdollisuutta, faktojen valossa, itse punnita asioita ja ehkä saada mahdollisuus vielä terveeseen vastavuoroiseen suhteeseen elämässään. Hänen rakkautensa menee hukkaan petturin kanssa.
Onhan uskottomuus itse asiassa paljon alhaisempi ja rankempi petos kuin joku vero- tai vakuutusvilppi, asiakirjaplagiointi, talousrikos tms., koska se kohdistuu yksittäiseen ihmiseen ja sen tekee oma kumppani, kaikkein läheisin ihminen, henkilö, johon olet luottanut ja uskonut. Itse asiassa se pitäisi olla sanktioitu - rinnastettakoon paremman puutteessa lainsäädännössä vaikkapa kunnianloukkaukseen, työpaikkakiusaamiseen tms. ei-fyysiseen pahoinpitelyyn. Ehkäpä silloin muistuisi helpommin mieleen toimia siinä järjestyksessä, että ensin ottaa eron ja sitten vasta lähtee vieraille laitumille, jos on lähteäkseen.
aikoja sitten kun eräs ukkomies kusetti meikää ihan täysillä. Kun paljastu et se on naimisissa niin otin yhteyden vaimoon. Vaimo huusi ja haukku huoraks, sitten soitteli mun työpaikalle. Naapureillekin oli käynyt haukkumassa, vaikka olin kyllä kertonut eukolle kuinka ukko oli kusettanut mua.
jos lähtee kertomaan toisen paratiisissa olevan käärmeen. Sanansaattaja ammutaan, aina.
Etenkin, jos asuu kaukana, antaa asian olla. Jos tuntuu ettei itsekuri pidä, niin ei vastaa, sammuttaa vaan hälytyksen korvaan. Se kertoo soittajalle enemmän kuin se että antaa vain soida.
Jos vastaa, ei kannata yrittää sitä, että hei mulla on nyt hyvä parisuhde, jota en halua rikkoa, se ei tehoa, vaan ajatus on,että onhan mullakin, mutta voitaisko me silti tavata. Pitää mielummin sanoa, olevansa vaikka bi, ja että nyt suhde on sellainen, ettei halua sitä rikkoa. Samaan sukupuoleen viittaaminen nostaa monelta karvat pystyyn, ja halut hälvenee siihen.
Jos tekstiä ja viestiä pukkaa, voi laittaa vastaukseksi että seuraava viesti lähtee poliisitutkintaan, sitä moni pelkää enemmin kuin puolisolle kertomista.
Kyllä noista eroon pääsee, ja pitääkin päästä, kunhan vain sinnikkäästi ottaa asiakseen, eikä ala säälittelemään itseään.
Onhan uskottomuus itse asiassa paljon alhaisempi ja rankempi petos kuin joku vero- tai vakuutusvilppi, asiakirjaplagiointi, talousrikos tms., koska se kohdistuu yksittäiseen ihmiseen ja sen tekee oma kumppani, "
Voiko joku ihan tosissaan ajatella näin?
Pettäminen ei kohdistu omaan kumppaniin. Oma kumppani ei ole siinä edes läsnä, pettäjä ei ehkä edes muista kumppaninsa olemassaoloa sillä hetkellä. Miten mikään teko voi kohdistua henkilöön johon juttu ei liity mitenkään, joka ei ole paikalla ja jota ei sillä hetkellä edes muisteta? Akti kohdistuu seksikumppaniin, ei muihin. Rakastelu kohdistuu siihen henkilöön jonka kanssa rakastellaan, ei kehenkään kolmanteen, ei sittenkään vaikka se kolmas olisi oma vakikumppani.
Jokainen kyllä omistaa ruumiinsa ihan itse, ei sitä puoliso omista!! Miten ihmeessä se, mihin reikään ikioman kalunsa työntää, voisi olla juridisesti määritelty ja "kiellettyyn" reikään työntäminen sanktioitu? Omistaako vaimo miehensä kalun ja mies vaimonsa vaginan?
Totta kai petos kohdistuu omaan kumppaniin. Kumppanillesi antamasi lupauksenhan siinä rikot - ehkä ääneen lausumattoman, mutta itsestään selvän oletusarvon, kun parisuhteessa kerran ollaan. Eri juttu tietenkin, jos ollaan sovittu, että vieraissa saa käydä. Silloinhan ei mistään petoksesta ole edes kyse. Eikä sinun silloin tarvitse salailla vieraissa käyntiäsi, eihän?
Mutta petos on aina petos, vaikka voissa paistaisi. Itse käräytän ilman muuta pettäjät. Aina. En voi ottaa tunnolleni sitä, että annan huijata toista ihmistä puuttumatta siihen. Annan vääryyden jatkua, vaikka tiedän. Toivon, että itsellenikin kerrottaisiin, vaikka nimettömänä.
Sanansaattajahan saatetaan ampua, totta. Mutta se on sittenkin pienempi paha. Ja asian voi esittää nätistikin. Faktat puhukoon puolestaan. Tunteitahan se aluksi kuohuttaa, mutta kyllä fiksu ihminen osaa suhtautua, ja on loppupeleissä kiitollinen.
Missä kohtaa avioliittolupauksessa puhutaan siitä, ettei saa olla uskoton? Siinähän muistaakseni sanotaan että olla uskollinen ja rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Tarkoittaako tuo uskollinen pelkästään pettämisen kieltämistä? Itse en menisi ikinä kertomaan kenellekään mitään ja ampuisin kyllä viestintuojankin. Pariskuntien kahdenkeskisiin asioihin ei ulkopuolisella ole mitään oikeutta puuttua.
Haluaisitko itse teitää,jos puolisosi pettäisi?
Minä haluaisin ja olisin "kiitollinen" jos joku siitä minulle kertoisi, jos sitä en ole jo itse huomannut. Sen kyllä huomaa, jos haluaa, mutta voi myös pois selittää jos ei halua kohdata.
Väärin ei tee se toinen nainen- varsinkaan jos on vapaa, vaan se joka pettää. Pettäminen on aina pettäjän valinta ja ainakin jatkuessa harkittu teko. Minusta pitää kertoa...
mistäpäin tämä mies on...
..kuppeeltahan hän on....