elikkäs ongelmani on hiukan monimuttkainen.
olemme seurustelleet nyt noin 4 vuotta. ja olemme oikea lätinä pariskunata, kekustelemme paljon ja meillä on hyvä yhteinen huumori linja.
MUTTA kun yritän keskustella oikeista asioista miheni kanssa niin suu sulkeutuu.
muutama esimerkki:
Lomat: meille ei tällä hetkellä ole rahaa muta yhteinen toivo oisi päästä kahdestaan lomalle. kun yritän keskustella millaisesta lomasta hän pitäisi tai minne mentäisi jne. tulee vaustas tätä tapaa "ei kannata suunitella ettei pety" "ihan sama" "katotaan sitten ku on rahaa"
Lapset: emme halua VIELÄ lapsia varsinkaan minä, mies tuntuisi olevan valmiimpi mutta kun yritän kysyä jotain mielipidettä esim. minkäläiset nimet on kauheta tai hyviä vastaukset on "ei ole ajankohtanen" "ei sillä ole niinmeerkitystä sehän on vaan nimi"
Nimisiin meno: ei suostu puhumaan asiasta ollenkaanmiltään kannalta. ei edes siihen että haluaisi pienet vai isot häät
ja sitte riidat: niitä meillä on harvoin mutta sitten kun tulee riita se yleensä menee niin että yritän puhua ja kun en saa keskustelua aikaan menetän maltin ja huudan ja sitte kohta sovitaan vitsaillaa siitä kun menetin maltin ja se siitä. ei siis kesksutella asiaa läpi. millonkaan.
Eli siis lyhyesti en saa aikaan keskustelua oikeista asioista vaan lätisemme niitä näitä ja oikeista asioista ei sitte kyetäkkään puhumaan.
Tuosta varmasti huomaa että olen haaveilija ja suunittelija ja mieheni taas enemmän tässä ja nyt ihminen.
Mutta kun asioista puhumisessa saa tärkeätä tietoa toisesta ja siinähän oppii tunteen toista. nyt 4 vuoden jälkeen tuntuu etten tunne kok oihmistä. ei ole haisuukan herran ajatus maailmasta.
riidat ovat menneet hiukan eteenpäin. sovinnon jälkeen palaan asiaan ja yritetään keskustella toisten tunteista jne. mutta se tuntuu olevan kamalan vaikeeta miehelle.
Miten saan mieheni puhumaan?
Olen yrittäny sanoa ettei sillä mitään valmiita vastauksia voi olla, vaan keskustelemalla ne asiat selvii.. mutta ei tunnu auttavan... huoh.
olemme seurustelleet nyt noin 4 vuotta. ja olemme oikea lätinä pariskunata, kekustelemme paljon ja meillä on hyvä yhteinen huumori linja.
MUTTA kun yritän keskustella oikeista asioista miheni kanssa niin suu sulkeutuu.
muutama esimerkki:
Lomat: meille ei tällä hetkellä ole rahaa muta yhteinen toivo oisi päästä kahdestaan lomalle. kun yritän keskustella millaisesta lomasta hän pitäisi tai minne mentäisi jne. tulee vaustas tätä tapaa "ei kannata suunitella ettei pety" "ihan sama" "katotaan sitten ku on rahaa"
Lapset: emme halua VIELÄ lapsia varsinkaan minä, mies tuntuisi olevan valmiimpi mutta kun yritän kysyä jotain mielipidettä esim. minkäläiset nimet on kauheta tai hyviä vastaukset on "ei ole ajankohtanen" "ei sillä ole niinmeerkitystä sehän on vaan nimi"
Nimisiin meno: ei suostu puhumaan asiasta ollenkaanmiltään kannalta. ei edes siihen että haluaisi pienet vai isot häät
ja sitte riidat: niitä meillä on harvoin mutta sitten kun tulee riita se yleensä menee niin että yritän puhua ja kun en saa keskustelua aikaan menetän maltin ja huudan ja sitte kohta sovitaan vitsaillaa siitä kun menetin maltin ja se siitä. ei siis kesksutella asiaa läpi. millonkaan.
Eli siis lyhyesti en saa aikaan keskustelua oikeista asioista vaan lätisemme niitä näitä ja oikeista asioista ei sitte kyetäkkään puhumaan.
Tuosta varmasti huomaa että olen haaveilija ja suunittelija ja mieheni taas enemmän tässä ja nyt ihminen.
Mutta kun asioista puhumisessa saa tärkeätä tietoa toisesta ja siinähän oppii tunteen toista. nyt 4 vuoden jälkeen tuntuu etten tunne kok oihmistä. ei ole haisuukan herran ajatus maailmasta.
riidat ovat menneet hiukan eteenpäin. sovinnon jälkeen palaan asiaan ja yritetään keskustella toisten tunteista jne. mutta se tuntuu olevan kamalan vaikeeta miehelle.
Miten saan mieheni puhumaan?
Olen yrittäny sanoa ettei sillä mitään valmiita vastauksia voi olla, vaan keskustelemalla ne asiat selvii.. mutta ei tunnu auttavan... huoh.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, pitäähän ne tulevaisuuden suunnitelmat natsata yhteen. ESim entä jos hän ei haluakkaan naimisiin koskaan, mutta sinä haluat? Voihan sitä nimenomaan leikitellä ja vähä puhua, et milloin toisen mielestä ois ok mennä kihloihin ja naimisiin ym. Ei se silti tarkoita, että niin täytyy tehdä, mutta se on sitä toisen mielen ymmärtämistä. Sama koskee oikeastaan kaikkea muutakin.
Ehkä hän on joskus pettynyt sen verran, ettei halua puhua oikein noista? Jotenkin sitä kannattaisi kannustaa, viakkapa huumorilla sitten höystettynä. Tuo on hyvä, että olette päässeet riitelyssä ym eteenäin, koska muuten ne patoutuu. Ehkäpä sitä kannattaa pikkuhiljaa jotnekin pyrkiä eteenpäin, ainakin silloin kannattaa ne keskustelut jättää, jos tuntuu että toinen menee "lukkoon" tai ei halua keskustella tai on liian tunnekuohussa. Keskustelkaa sitten, kun tilanne on rauhoittunut ja kummatkin ovat syöneet;)
olevan aina lukossa? jotenki musta tuntuu että miehen mielestä sillä pitäs olla kaikkeen joku valmis vastaus.. eikä se ole sellaseen leikkimieliseen keskusteluun ollenkaan valmis..
en vaan tajua miks.
Olen myös sitä mieltä, että miehesi on tässä ja nyt ihminen. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa etteikö myös hänen pitäisi kyetä keskustelemaan. Keskusteluhan on asioitten jakamista eikä pelkästään termin keskustelu toteuttamista sen hienouden vuoksi.
Joillekin ihmisille tulevan suunnittelu voi olla aiemmista kokemuksista johtuen vähemmän innostavaa.
Riitely voi joskus varmastikin olla antoisaa. Mitä aikaisemmista riidoista on seurannut? Katkeaako riitely mykkäkouluun? Kaikki aikaisemmat riidat näkyvät seuraavassa riidassa, joten onko niissä syy miehesi käytökseen?
Suosittelen kertomaan miehellesi, että jos tämä esim kirjottaisi itselleen omista tuntemuksista, ne voisi olla helpompaa kertoa toisellekkin.
edellisisä suhteissa jotain pettymyksiä niin hän ei minun kanssa halua suunitella tulevaa. luottaako mies sitten koko suhteen kestävyyteen ylipäätänsäkkään...
Kieltämättä olen heikko hermoinen ja turhaudun tosi nopeasti jos ei toinen ala puhua.
olen ollut yhdessä sellaisessa suhteessa joss miehellä ei ollut koskaan mitään mielipidettä jne. ja kun tämän kanssa aloin kuvittelin että sama ongelma ei ainakaan toistu. mutta kappas. taas sama ongelma. mikä siinä on että miehet ei voi päästää toista lähelleen? niinkin läheinen kuin puoliso pitäisi olla se jolle voi puhua kaikesta. jsokus tuntuu että töiden jälkeen kun opettaa kapsille että asiat selvitetään puhumalla niin smaa jatkuu kotona. eikä edes pitäisi olla lapsia.
onko enää kohta muuta vaihtoehtoa kun perheterapia?