Olen jäänyt jumitustilaan tässä pitkään kestäneessä ihastumisessa. Jäin loukkuun, enkä pääse jatkamaan elämää niin kauan kuin hän on samassa työpaikassa.
Olen myös monia "selvittämiskeinoja" käyttänyt...tuloksetta.Tuloksena on vain JUMITUS.
Olen myös monia "selvittämiskeinoja" käyttänyt...tuloksetta.Tuloksena on vain JUMITUS.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja sanot selvällä suomenkielellä sille toiselle että oot ihastunu tai vaikka edes että pidät tästä toisesta. Jos et sitä sano niin turha selvitellä sen enempää koska ei toinen voi muuten mistään tietää mitä päänupissasi kiertelee.
sattuu jo ihan tietämään aika paljon, mitä minun päänupissani liikkuu. Tapahtui tiettyjä tilanteita.
Hän voisi pistää tiukan ja selkeän rajan esim. olemalla jopa tyly, kylmä, torjuva minua kohtaan. Mutta kun hän ei käyttäydy noin! Hän kohtelee ystävällisesti, usein hyvinkin lämpimästi, mutta osaa myös olla kovinkin etäinen. Siksi tämä "hulluus" jatkuu aina vaan.
koska tosielämässä ne kaikki tapahtuu... kenelle sit tää viesti menikin...vaikka kaikille.
olisi paikallaan mennä rohkeasti juttelemaan asiasta tuon ihastuksen kohteen kanssa, ei ne asiat muuten siitä selkiydy.
Niinpä niin....ja tähän kohtaan se jääki...
aina tilannetta..? Mies on tietoinen tunteistani, jotka paljastuivat omalla tavallaan tässä aikaisemmin. Mies oli silloin siinä tilanteessa erittäin etäinen ja hiljainen, mutta sitten työpaikallamme hän jatkaa ihan toista linjaa.
Lämmin suhtautuminen usein, seurailee jotenkin reaktioitani, on erittäin ystävällinen ja huomaavainen hetkittäin. Mies jatkaa noita ristiriitaisia viestejään. Minua ottaa suorastaan pannuun! Osaan olla kyllä napakka ja reipasotteinen. En ole mitenkään "invalidisoitunut" ihastumishulluuteni tähden. Mutta JUMITTAA tosissaan.
mutta ei se estä elämästä, päinvastoin olen energisempi juuri tämän ihanan ihastumis- tunteeni ansiosta!
ehkä vielä energisempi, mutta odotapas jos tilanteessa ei tapahdu mitään. Tilanne jatkuu ja pitkittyy. Käy tasan kuten aloittajalla. Alkaa jumittamaan ja tuntuu et toinen pelaa ihan omilla säännöillään, joihin et voi vaikuttaa.
Aina ei edes juttutuoki auta, sillä toinen voi nauttia saamastaan huomiosta siinä määrin että vain jatkaa "liian ystävällisellä" linjallaan.
Ja asia voi olla tietysti niinkin että ihastunut osapuoli pitää toisesta kaverimielessä, eikä siksi halua pahoittaa toisen mieltä olemalla tyly. Vaikka usein se juuri olisi ihastuneen osapuolen kannalta reiluinta. Ihan vinkiksi vaan!!
Kuvasit juuri sen tilanteen, missä olen ollut jo pitkään. Juttelutuokio ei todellakaan auttanut! Mies nauttii ilmeisesti, siitä että pitää minua nyt jollain tavalla otteessaan. Mies jatkaa yliystävällisyyttään ja saa oloni silloin avuttomaksi. Silloin mies on kovin kohtelias ja huomaavainen ja saa varmasti itsetunnolleen siinä kohennusta minun tunteitteni kautta. Hän on myös ns kiltti luonne eikä tee ilkeyttään tätä minulle.
Mies kyllä pitää minusta ainakin kaverina, mutta ei "katkaise selkeästi sitä minun tunnepitoista suhdettani häneen. Että tällaista nyt on. Kiva kun joku ymmärsi.
vähän sama tilanne. Olen ihastunut erääseen ja kertonutkin sen hänelle keskustelun toivossa. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan kuten ajattelin, vaan alkoi epätietoisuuden tila, joka on kestänyt jonkun aikaa.
Miksi ei opetella keskustelemaan asioista. Ei siinä ketään loukkaa, jos sanoo että anteeks' mutta tuo ei kannata sillä tunne ei ole molemminpuolinen.
Itse tunnen, että en voi ottaa puheeksi asiaa enää, jotten painostaisi tai jopa ahdistelisi toista. Sehän ei kuitenkaan ole tarkoitus. Kiitos hyvästä keskustelusta teille:)
Niin juuri siinä omassakin keskusteluyrityksessäni kävi. Tulos oli ihan toisenlainen, kuin olin ajatellut. Luulin että keskustelu avaisi lukkoja ja antaisi selvyyttä, mutta ei se niin mennytkään.
Tuli epätietoisuutta, kysymyksiä lisää, joita ei voi enää kysyä. Muuten mies kokee, että ahdistelen, jota en ikinä kyllä halua. Tässä olen nyt yrittänyt joitain viikkoja sulatella ja surrakin sitä meidän keskustelutuokiota. Pettymystä koen, mutta perustyöt sujuvat kuitenkin työpaikalla ihan hyvin. Kun toinen ei voi sanoa ääneen selkeästi ajtuksiaan, niin tulee sitten tällaista jälkeä.
vielä meitä, jotka osaavat puhua asioista. Voidaan olla ylpeitä itsestämme! Ollaan aika hyviä tyyppejä, eix vaan..:D
Itse asiassa olen aika tyytyväinen ja helpottunutkin itseeni, kun sain sanottua ja ilmaistua avoimesti, mitä tunnen miestä kohtaan. Se oli minun puoleltani rehellistä ja silloin tulee jokin helpotus.
Jokin oma jännite katoaa, vaikka vuorovaikutus olisikin epäselvää ja vaikeaakin sitten keskenään. Sen jälkeen aloin kokemaan oloni jotenkin vapaammaksi, voi arvostaa itseään ja kunnioittaa omia inhimillisiä tunteitaan.