Olen seurustellut puolisen vuotta mukavan naisen kanssa.Suhde alkoi ystävyytenä ja minä halusin suhdetta,hän ei vakavaa suhdetta.Olemme molemmat aikuisia ainakin iältämme.Sanoi haluavansa vain kavereita kun oli juuri muuttanut paikkakunnalle.Ei halunnut mitään vakavaa ja on edelleen samaa mieltä.Muutaman kerran on yrittänyt laittaa suhteemme poikki kun kokee pahoittavansa mieleni kun käy kapakissa ja juttelee toisten miesten kanssa.Minusta se on normaalia,en minäkään kapakissa tuppisuuna viinaa vedä.Hänet oli puolisen vuotta sitten jätetty raaàsti ja minulla sama tilanne.
Olen kertonut ihastuneeni häneen ja haluaisin kehittää suhdettamme syvemmälle mutta hän ei tiedä mitä haluaa.Viimeksi kun keskustelimme asiasta hän sanoi ettei ole kokenut rakastumisen tunnetta kanssani vaikka kaipaa minua jos olen poissa ja kun olemme yhdessä niin hän nauttii olostaan.Annan naiselleni paljon huomiota ja seksi sujuu molemminpuolin hyvin ja tyydyttävästi.
Mikä neuvoksi.Haluaisin suhteemme syvenemän mutta eihän ketään voi pakoittaa.Kärsin kun hän sanoo ettei ota suhdettamme vakavasti ja tosissaan kuten minä teen.Voiko hän oppia rakastamaan minua ajan kanssa vai onko se vain ajan hukkaa kun olemme yhdessä.Meidän yhdessäolomme aikana molemmat ovat olleet uskollisia.Edellistä suhdetta hän piti väkisin koossa ja kesti kaikenlaista jopa henkisesti raakaakin käytöstä.Hän vain oli päättänyt tehdä kaikkensa sen suhteen eteen ja toivoi toisen ottavan hänet vakavasti ja rakastuvan häneen.
Olen kertonut ihastuneeni häneen ja haluaisin kehittää suhdettamme syvemmälle mutta hän ei tiedä mitä haluaa.Viimeksi kun keskustelimme asiasta hän sanoi ettei ole kokenut rakastumisen tunnetta kanssani vaikka kaipaa minua jos olen poissa ja kun olemme yhdessä niin hän nauttii olostaan.Annan naiselleni paljon huomiota ja seksi sujuu molemminpuolin hyvin ja tyydyttävästi.
Mikä neuvoksi.Haluaisin suhteemme syvenemän mutta eihän ketään voi pakoittaa.Kärsin kun hän sanoo ettei ota suhdettamme vakavasti ja tosissaan kuten minä teen.Voiko hän oppia rakastamaan minua ajan kanssa vai onko se vain ajan hukkaa kun olemme yhdessä.Meidän yhdessäolomme aikana molemmat ovat olleet uskollisia.Edellistä suhdetta hän piti väkisin koossa ja kesti kaikenlaista jopa henkisesti raakaakin käytöstä.Hän vain oli päättänyt tehdä kaikkensa sen suhteen eteen ja toivoi toisen ottavan hänet vakavasti ja rakastuvan häneen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kiitos ajatuksia herättävästä vastauksesta
Mä en itse kestä tilannetta, jossa olen "pakko" tai riesa toiselle, tai tuotan muuta selvää mielipahaa, kärsimystä, pahaa oloa, riitaa... mieluummin sitten lopetan koko suhteen.
Mä en vain kestä sitä.
tuore?
jos olet kiinnostunut naisesta niin anna hänelle aikaa ja tilaa parantua.
kukaan ei voi parantaa toista vaan se pitää tehdä itse. naisella on tuoreet haavat auki eikä ole valmis. olet todella itsekäs jos odotat että nainen pystyisi vakavaan suhteeseen nyt.
anna olla hommat menee omalla painollaan siihen suuntaan mihin kuuluukin mennä
jos painostat naista niin olet kohat yksin.
AIKAA JA TILLAA!
Samaa kokeneena kerron oman käsitykseni. Siirtyminen entisestä suhteesta uuteen ei käy ihan noin vaan. Kestää kauan ennen kuin voi rakastua uuteen ihmiseen, jos on vuosia tottunut jakamaan elämää toisen kanssa.
Aikanaan ystävyytenne voi syventyä rakkaudeksi, kun hän on kuitenkin sinuun kiintynyt. Jos hän tuntee syyllisyyttä siitä että tuhlaa sinun aikaasi, hän saattaa kiirehtiä katkaisemaan välinne tehdäkseen oikein sinua kohtaan. Jos kuitenkin haluat yrittää, niin jatka vielä vain ystävänä osoittaen hänelle että se riittää, ja anna ajan näyttää
Ehkäpä olisi paras unohtaa hänet ja etsiä innokkaampaa seuraa. Kyllähän monet pystyvät täysin rakastumaan myös heti eron jälkeen, ja puolen vuoden odottelu on jo aika paljon... Jokainen tapaus on toki erilainen.
Voi olla että hän pitää sinusta niin paljon ettei voi katkaista välejänne, mutta jotain puuttuu, jotta haluaisi lopultakaan jakaa koko elämän kanssasi. Voi olla niinkin että hän sai niin huonot kokemukset yhteiselämästä edellisen kanssa että haluaa elää itsenäisenä omissa oloissaan, vaikka seurustelisikin - riittääkö se sinulle? Tai ehkä hän vain olisi tarvinnut pitemmän vapaan ajan olla sinkkuna ja riippumattomana kenestäkään, mutta sattui tutustumaan sinuun "liian pian". Pääset helpommalla kun et enää elättele toiveita, sopikaa täydestä vapaudesta, pitäkää ainakin taukoa ja antaa ajan näyttää