Olen alannut miettimään, että onko muita samanluonteisia naisia olemassa? Tässä vähän luonteenpiirteitäni...Kun en tiedä pitäisikö minun olla huolissani näistä piirteistäni vai ei: Olen 29 v sinkku, mietin tällä hetkellä vakavasti että haluanko elää yhteistä elämää jonkun kanssa vai en, viihdyn omassa seurassani hyvin mutta välillä tunnen yksinäisyyttä, kiusaannun jatkuvaan ihmisten seurassa olemiseen esim. muutaman tunnin kuluttua, minun pitää päästä olemaan yksin osa ajastani, yksinolemisen pakkollisuus haittaa ehkä lasten hankintaa koska minun tulisi saada olla yksin joskus oli minulla lapsia tai ei, en ymmärrä vihjailuja vaan minulle on parempi sanoa halut ja tarpeet suoraan kuten minäkin sanon asiani aika suoraan jos toinen ei ole arvannut jo asiaani (olen huono peittämään asioita ja kaikki näkyy kasvoistani), loukkaannun aika herkästi jos minun varalleni muut ovat suunnitelleet jotain minun tietämättä asiasta mitään (sotii suoruuden periaatettani vastaan), saatan loukkaantua siitäkin jos joku valehtelee minulle jostain vaikka valehtelu itse asiassa olisi tarkoitettu minun hyväkseni (toisten hyvät tarkoitukset minua kohtaan eivät aukene minulle helposti vaan saatan loukkaantua). Tällä hetkellä olen tosissani miettinyt sitä, sopiiko perhe-elämä tai liitossa eläminen minulle.
Olenko ainut?
yksityisyyttä (n)
251243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
on erilaisia.
Sinun ei tulisi liian tarkkaan miettiä tuollaisia asioita valmiiksi koska ne ajatukset eivät koskaan tarkkaan kuitenkaan osu kohdalleen.
Voihan olla että löydät kumppanin joka ei ärsytä tai antaa mielellään sinulle tiaa ja jonka kanssa tunnet itsesi niin varmaksi ettet loukkaannu hänen puheistaan. Osa suosii nykyään myös vähän enemmän sellaisia "avoimia" suhteita joissa ei olla toisen iholla kiinni jatkuvasti vaan ollaan vapaampia ja ehkä sinäkin kaipaat sellaista. Toisaalta kun mukaan tulevat voimakkaammat tunteet tilanne voi olla kovin hankala.
Valitettavasti osa vain ei tajua joskus näiden asioiden johtuvan edes itsestään kuten itse olet huomannut vaan ajautuvat suhteisiin ja syyttävät sitten toista osapuolta mielipahan aiheuttamisesta. Sitten osa ihastuu tai kiinnostuu täysin vääränlaisista kumppaneista itselleen ja ihmettelee kun asiat eivät toimi. Esimerkiksi samanlainen nainen kuin sinä saattaisi etsiä ulkonäöltään tms. ominaisuuksiltaan miestä joka hänelle "kelpaisi" mutta jonka kanssa yhteiselo olisi todellakin noin hankalaa kuten kuvailet.
On hienoa että olet huomannut näitä ominaisuuksia itsessäsi ja voit sitten tajuta ehkä herkemmin mikä johtuu omasta luonteestasi ja mikä toisaalta kumppanista.
Oikea kumppani ymmärtää kyllä luonteesi päälle ja osaa sopeutua sinuun mutta se vaatii toki sen oikean löytymistä ja antamista aikaa suhteelle sekä sopeutumista puolin ja toisin.
Suosittelen että et tee moista päätöstä noin vain vaan sulattelet asiaa ja katselet ympärillesi josko sinun olisi mahdollista löytää kumppania joka ymmärtää sinua ja jonka kanssa voisit olla luontevasti.
Olen samoja ikiä oleva mies jonka luonne on myös hieman vaikea tietyssä suhteessa ja nuo samat ajatukset ovat usein käyneet mielessä että yhteiselämä voisi olla hankalaa. Noiden lisäksi minua myös ahdistaa ylipäätään ihmissuhteiden monimutkaisuus ja pinnallisuus mikä on omiaan tekemään ajatukset mahdollisesta perhe-elämästä aika kaukaisia koska ilman sitä kumppania jonka kanssa se voisi edes suurin piirtein onnistua ei ole mielestäni järkeä edes yrittää.
Tsemmpiä sinulle päätitpä mitä hyvänsä.
"Noiden lisäksi minua myös ahdistaa ylipäätään ihmissuhteiden monimutkaisuus ja pinnallisuus mikä on omiaan tekemään ajatukset mahdollisesta perhe-elämästä aika kaukaisia koska ilman sitä kumppania jonka kanssa se voisi edes suurin piirtein onnistua ei ole mielestäni järkeä edes yrittää."
Mua taas ahdistaa se, että tyypilliset parisuhteet vaikuttaa ainakin ulkopuolisen silmin ahdistavan yksinkertaisilta ja pinnallisilta... en tiedä miten voit sanoa pinnallisia suhteita monimutkaisiksi? Pinnalliset suhteethan voi vaikuttaa päälle siltä mutta se johtuu vaan niiden ihmisten jatkuvasta sähläämisestä, säätämisestä, riitelemisestä ja valehtelemisesta.
En tykkää riidellä. Haluaisin olla naisen kanssa jonka kanssa asiat ei mene niin paljon ristiin että täytyis koko ajan olla reviiritaistelussa kumpi antaa missäkin asiassa periksi. Tämän takia en oikein uskalla edes yrittää, kun näkee jo etukäteen millasta touhua se yleensä näyttää olevan. En ole ylikiltti, mun yli ei yksikään nainen kävele ja tuntuu että monilla naisilla on tällanen ominaisuus. Mikä erikoisinta naiset ei edes pidä sitä ilkeänä, he jotenkin ajattelee että on naisen oikeus pompottaa ja käskyttää miestään. Ja miehet tuntuu rakastavan tätä rooliaan, he ei sano vastaan päinvastoin ovat niin mielin kielin naiselle ku voi olla.
Vanha sananlasku joka tuntuu siis pitävän aika hyvin paikkaansa, viitaten tohon että yleensä kaikki miehet, oli ne kilttejä, machoja tai mitä tahansa siltä väliltä, ovat naisen tossun alla.. jotta pääsisivät naisen tussun alle. Näin se taitaa mennä, mutta ei kiitos.
"ihmisten jatkuvasta sähläämisestä, säätämisestä, riitelemisestä ja valehtelemisesta."
sillä monimutkaisuudella.
Olen itse vähän kai tällainen vanhanaikainen jäärä joka antaa arvoa naiselle sekä kunnioittaa heitä mutta en jaksa mitään tunneleikkejä myöskään.
Ehkä se "monimutkainen" oli huono sana tässä yhteydessä käytettäväksi mutta samasta asiasta puhutaan.
Kuka mielin kielin olemista jaksaa pitkän päälle?
Kompromissejä pitää tehdä ja toista pitää varmasti jonkun verran haluta miellyttää, puolin ja toisin. Parempi olla yksin, jos ei ollenkaan kiinnosta. Miten se menikään? .......rakkaus ei etsi omaa hyväänsä??
"Kuka mielin kielin olemista jaksaa pitkän päälle? Kompromissejä pitää tehdä ja toista pitää varmasti jonkun verran haluta miellyttää, puolin ja toisin. Parempi olla yksin, jos ei ollenkaan kiinnosta."
Joo ei mua kiinnosta riidellä, tapella, vängätä ja taistella omasta paikastani naisen kanssa. Koska just sellasta se tuntuu olevan.
Tai sitten se voi mennä myös niin että jos mies vain antaa naiselle sopivasti kaiken vallan, nainen on tyytyväinen.
Nainen saa päättää miten asunto sisustetaan.
Nainen saa päättää mikä auto ostetaan (kunhan mies vain suostuu maksamaan sen)
Jos tulee pattitilanne, nainen olettaa että mies antaa periksi koska "herrasmiehet tekee niin" ja koska "miehen kuuluu kohdella naista kuin kukkaa kämmenellä".
Tuntuu että nainen saa päättää lasten nimetkin, jos tulee taas pattitilanne niin nainen kiukuttelee niin kauan että mies antaa periksi.
Ei kiitos. Tapelkaa toisten miesten kanssa. Mua ei kiinnosta.
Eikö se oils hyvä, että saa päättää niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä? Todennäköisesti eri asiat painottuvat eri ihmisillä eri lailla. Jollekin voi sekin olla tärkeää, että nimenomaan löytyy tasapaino painotusten välillä ja juuri se on se tärkein asia. Minulle olisi tärkeää, ettei lapsellista kiukuttelua sallita missään muodossa. Oma paikkansa pitääkin tietää ja siitä on hyvä olla yhtä mieltä.
Jos toinen saa päättää sisustuksesta, on se aika iso kakku, ellei sitten asu leikkimökissä. Jos toinen saa päättää autosta ja siihen liittyvästä voi toinen päättää vaikkapa jostain osasta sisustusta.
Minusta miehen pitää osata päättää mitä hän haluaa välttämättä päättää. Ja samoin naisen, mutta osien tulee olla selvät ja yhdessä sovitut.
Minusta miehen ja naisenkin kuuluu tietää, mikä on itselle tärkeää ja mikä on toisellekin tärkeää ja yrittää arvostaa sitä. Jossain asiassa voi varmaan antaa periksi, jos jonkun itselle tärkeän asian saa ratkaista haluamallaan tavalla.
Jos kauheasti pitää tapella päättämisistä ja jos ei kiinnosta, on luultavasti kyse kahdeta toisilleen vääristä ihmisistä.
naiset kyllä osaavat manipuloinnin.
kyse voi joskus olla myös pienestä epätasapainosta suhteessa. oon myös huomannut, että jotkut miehet jotenkin tarvivat jonkun "emännän" (=äidin korvikkeen), joka sanoo miten hommat tehdään. jos taas mies ei sellaista tarvi niin ei kai se sellaiseen tilanteeseen joudu, siltä nuo äskeiset kirjoitukset myös kuulostivat.
mutta sellaisia ihmisiä on, jotka luulevat parisuhteen olevan joku valtapeli. ja jotka kaappaavat vallan yhteiseloon liittyvissä asioissa. kyse on musta sosiaalisesta tyhmyydestä enemmän kuin sukupuolesta.
mutta pliis, älkää yleistäkö. on olemassa ihan inhimillisiäkin naisia: sellaisia, jotka arvostavat miehen omaa elämää ja miehen taitoa hallita tietyt asiat. se, että mies osaa tietyt jutut, on erittäin seksikästä.
"mutta pliis, älkää yleistäkö. on olemassa ihan inhimillisiäkin naisia: sellaisia, jotka arvostavat miehen omaa elämää ja miehen taitoa hallita tietyt asiat. se, että mies osaa tietyt jutut, on erittäin seksikästä."
Viestisi alku sai ehti saada mut paremmalle tuulelle mut toi palauttiki takasin maan pinnalle.
- Olen surkea ruoanlaitossa. Säästyy ruoka-aineet kun en edes yritä.
- En osaa mitään "miesten töitä"; vasara, kirves, vatupassi tai vastaava ei sovi mun käsiin.
- En tiedä autoista mitään muuta kuin että niissä on pyörät ja ratti. Osaan katsoa onko öljyä tarpeeksi ja vaihtaa renkaat. Mutta jos jotain muuta täytyy autolle tehdä, vien sen korjaamolle tai vanhempieni luokse jolloin isä tekee huollon. Olenko nyt säälittävä mammanpoika kun turvaudun vanhempieni apuun? Tai pitäisi varmaan sanoa "pappanpoika" kun isältä täytyy kysyä auton huollossa neuvoja.
Kovasti naiset pitävät itseään niin ultramoderneina ja superdynaamisina olentoina verrattuna miehiin, mutta ainakaan se ei näy naisten asenteissa siihen millainen miehen kuuluu olla; naisten miesihanne on pääasiassa patavanhoillisen antiikkinen. Jos mies ei osaa huoltaa autoa tai rakentaa prinsessalleen omakotitaloa, hän on säälittävä nakkisormi-peräkammarinpoika.
Minä en odota että nainen osaa kokata. En odota että nainen meikkaa. En odota että nainen osaa kutoa. En odota että nainen tietää kaiken kotitöistä. Kuten lukijat voivat huomata niin vaatimukset ei oikein ole tasapainossa.
"Minusta miehen pitää osata päättää mitä hän haluaa välttämättä päättää. Ja samoin naisen, mutta osien tulee olla selvät ja yhdessä sovitut."
Siinä taas naisen tyypillinen vastaus: paljon tekstiä, mutta tyhjää täynnä. Sano nyt vaan ihan suoraan että naisella on päätösvalta suhteessa ja miehen kuuluu siihen alistua.
"Kuka mielin kielin olemista jaksaa pitkän päälle?"
En tiedä kuka jaksaa ja kuka ei, mutta oman käsitykseni mukaan miesten pitää jaksaa olla tolla tavalla mikäli mielivät olla suhteessa naisen kanssa.
Kai sentään jotain osaat?
Ei kai tässä puhuttu mitään autoista,vatupasseista tai kirveistä (tai sit ymmärsin taas väärin...).
Tärkeintä on,että on joitain asioita,jotka koet omaksesi ja joista nautit ja luulisin,että niitä löytyy kaikilta meiltä.
Mä olen meillä se,joka korjaa rikki menneet stereot tai vaihtaa pyöränkumit,mutta mun miehellä on paljon muita "tiettyjä juttuja" jotka ainakin allekirjoittaneen silmissä on seksikkäitä.
jotain erityistä kelvatakseen naiselle.
"Mä olen meillä se,joka korjaa rikki menneet stereot tai vaihtaa pyöränkumit,mutta mun miehellä on paljon muita "tiettyjä juttuja" jotka ainakin allekirjoittaneen silmissä on seksikkäitä."
Kysypä mieheltäsi pitääkö se sinua seksikkäänä koska osaat korjata rikkinäiset stereot tai pyöränkumit. Olen 99-prosenttisen varma että vastaus on ei.
vastaus:kyllä.
mut makunsa kai kullakin...
mie en nyt oikein ymmärrä tuota ongelmaa.
ihan samassa veneessä olen sun kanssa...Eli jos yhtään auttaa niin et yksin oo.
Olen alkanut miettiä... on ruvennut satamaan...
Pitää olla: alkaa tehdä jotain; ruveta tekemään jotain
mitään oikeakielisyyttä. On vain elävää kieltä ja niitä jotka ymmärtävät sitä. :D
Otsikoksi ei pitäisi muuten koskaan laittaa ensin isolla kirjoitettuna jotain jonka jälkeen pisteitä ja sitten taas yksi sana isolla. Se jos mikä on huonoa suomen kieltä.
Noin on. Totta puhut. Pääasia on kumminkin, että viesti menee perille.
oikaisu, eikä oikasu.
"Noin on. Totta puhut. Pääasia on kumminkin, että viesti menee perille."
Noin on, totta puhut. Pääasia kuitenkin on, että viesti menee perille.
Minä muistutan aika lailla sinun kuvausta itsestäsi.
Minulla on hyvin ymmärtäväinen mies, ja kaksi mukavaa lasta. Suorasukaisuuteni on tietysti tuonut paljon kärhämää perhe-elämässä. Mieheni kuitenkin tuntee minut, ja hän arvostaa hyvin paljon sitä, etten ole kiero ihminen, kuten monet "pääle päin" miellyttävät henkilöt ovat.
Lapsistakin on kasvanut kelpo ihmisiä, vaikka olenkin aina tarvinnut myös sitä omaa aikaa, ja hienotuteisuudessanikin olisi ollut toivomisen varaa.
Ikää on jo enemmän ja olen ehtinytkin rämpiä monet parisuhderisukot. Lapsiakin on, suht isoja jo.
Nykyisin olen koirallinen sinkku. ;-) Ja sopii minulle nappiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin varmasti sujutellut elämäni paremmin, jos en olisi näille harharetkille eksynyt. Mutta kaikkeahan pitää kokeilla; miten muuten voi olla varma.
Minä TARVITSEN, ihan välttämättä, aika paljonkin omaa tilaa ja omaa rauhaa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etten osaisi tai haluaisi huomioida muita ja heidän tarpeitaan. Mutta pää ja keho ei kestä, jos se on jatkuvaa. Minä en siis todellakaan ole parisuhdeihminen. Enkä mikään äitihahmo.
Ja tuo mainitsemasi suoruus, rehtiys, teeskentelemättömyys, asoiden näkeminen ja pitäminen yksinkertaisina - kaikki tuo on NIIN vaikeaa kummallisten, kieroutuneiden, manipuloivien, tulkitsevien, asioita "olettavien" kansaihmisten kanssa!!
Mukavaa elämää sinulle, miten valitsetkin. :-)
minä myös kaipaan yksinoloa päivittäin. en ikinä voisi kuvitella asuvani esim. soluasunnossa tämän vuoksi.
nooh muutin sitten yhteen poikaystäväni kanssa ja eniten jännitin tätä etäisyyden ottamisen mahdollisuutta.
toteutin ja toteutan sen edelleen käymällä yksin pitkillä lenkeillä ja kuuntelemalla musiikkia mp3-laitteella, jolloin olen fyysisesti läsnä mutta henkisesti kaukana. voin myös pyytää miestäni jättämään minut rauhaan, eli saada katsoa yksin tv:tä tai hääräillä yksin. toisen asuminen samassa asunnossa kävi aluksi hermojen päälle, mutta nyt se ikäänkuin kuuluu kalustoon. olen tyytyväinen jos hän on myöhään poissa kotoa, mutta toisaalta alan huolestua "onkohan sille sattunut jotain/onkohan autokolari tms.".
Ei ole lapsia. Seurustelen, mutta asun omassa asunnossa ja aion asuakin.
Kaikki eivät vain yksinkertaisesti ole samanlaisia, sinuna en siitä olisi hulissani :D niin kauan kuin löytyy tapa elää joka tekee sinut onnelliseksi, go for it. Mikään laki ei määrää että parisuhteen pitääkseen on oltava valmis asumaan saman katon alla tai olemaan tekemisissä 24/7, jokainen ihminen tarvitsee myös yksinoloa ja sinä tarvitset sitä keskivertoa enemmän. Ei se sinusta outoa tee.
Niin kauan kuin on tapa elää onnellisena ja hyvää elämää, on aivan yksi ja hailea mitä se keskivertoihminen tekee saman saavuttaakseen. Eikö niin? Normi ei ole ihanne.
***