Olen vaikeana pidetyn alan asiantuntija, miespuolinen. Tänäkin syksynä minulla oli kolme muutaman päivän työjaksoa, joiden aikana kävin kotona lähinnä vain nukkumassa. Muuna aikana työhuolet eivät juurikaan minua vaivaa.
Viimeisin jakso päättyi lauantaiaamuna. Eilen tuli sitten vaimolta palautetta. Olin noiden työjaksojen aikana jotenkin etäinen ja poissaoleva. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi
Masentaa, kun kaikki meni taas kerran työpuolella hyvin. Kai laulun tapaan on pääasia, että pärjään edes itseni kanssa..
Viimeisin jakso päättyi lauantaiaamuna. Eilen tuli sitten vaimolta palautetta. Olin noiden työjaksojen aikana jotenkin etäinen ja poissaoleva. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi
Masentaa, kun kaikki meni taas kerran työpuolella hyvin. Kai laulun tapaan on pääasia, että pärjään edes itseni kanssa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
No mikäs tuossa nyt masentaa? Onhan se hyvä, että vaimo antaa palautetta. Toisaalta tuon palautteen voit tulkita niinkin, että kun kerta olette olleet viime aikoina vähemmän tekemisissä, niin nyt sitten vaikka teette jotain mukavaa yhdessä. Ehkäpä hän haki enemmänkin tämmöistä, tietämättään. Tai ainakin tuon palautteen perusteella tiedät, että hän kaipaa sinua=)
Välillä töissä on enemmän hommia ja sen mukaan vaan täytyy mennä. Ehkäpä kuitenkin kannattaa se puolisokin huomata, ei sen tarvitse olla mitään kovin kummiosta kun se jo tuntuu että toinen edes huomataan. Jos hän vaikka tekee tällöin ruuat, niin muistat kiittää ja kehua ym. Ihan pienistä jutuista hänelle voi tulla olo, että hänet on huomattu ja häntä arvostetaan, vaikkei enempää nyt aikaa olekaan. Voittehan vaikka aina tuollaisten pitempien työputkien jäkleen käydä syömässä tms, niin pääsette siitä työhommasta kumpanenkin mielessänne "eroon".
Minulla kun tavallaan on kolmen ”elämää”: tämä työelämä, pikkukaupunkilaiselämä ja maalaiselämä.
Onhan työelämäni näin syksyisin vahvasti etusijalla, kun tämä ala on lehdistönkin silmätikkuna, varsinkin jos töpätään, ja laitoksen seisominen vuosihuollossa on kallista. Myös sukupolvenvaihdokset täällä rassaavat.
Kai minä kuvittelin, että nykyinen vaimoni on kaikessa täysillä mukana. Onhan hänen reaktionsa ymmärrettävä, kun hän ei edes pääse käymään työpaikallani. Vaikeatahan on olla ”mukana” sellaisessa, josta hän tietää vain minun juttujeni verran tai lukee lehdistä.
No eikö se olisi kamalampaa, jos hän ei edees huomaisi, että olet poissa? (Ei sanoisi mitään.)
Tai antaisi ymmärtää, että on kivempaa kuin olet poissa? (Valittaisi, että oli kivempaa kun olit robotti.)
Selvää kaiapusta, ikäväähän, tuo on - olit poissa ja kotonakin pari päivää kuin robotti.
Kyllähän minulla vähän nukkumisetkin epäonnistuivat, kun mieltä vaivasivat mahdolliset ongelmat työn sujumisessa. Kai tuo pahamaineisen yhtiön robotti on hyvä kuvaus minusta puuhajaksoni aikana.
Mä en itse kestä rautatieasemia, tai paluita sinne toisinaan. Suunnaton yksinäisyys ja suru iskee.
Mä toivoisin, että joku olisi mua vastassa. Joku, joka näkisi niin paljon vaivaa, että tulisi sinne laiturille asti. Ja voitaisiin halata oikein kunnolla. Ainakin 5 minuuttia.
Ja vaikka valittaisi, että oli niin pirun yksinäistä, kun olit poissa. Ottaisin sen niin, että mua on kaivattu. Että minua tarvitaan hänen elämässään.
Halaa sitä naista kunnolla noiden työjaksojen jälkeen. Oikein kunnolla. Ja sano, että nyt nukut pari päivää tai yön - tai mikä aika se nyt onkin, ja sitten taas "olet oma itsesi".
Minä kai kuvittelin, että hän on samanlainen robotti kuin minäkin. Muutaman vuorokauden putki tiiviisti töissä, univelkojen nukkuminen pois ja taas ollaan normaalissa elämässä.
Itse kun olen ollut tässä touhussa mukana 30 vuotta ja hän vain viitisen vuotta, en osannut asettua hänen asemaansa.
Naiselle ei oikeasti riitä se pohjalainen tyyli, että sanotaan suhteen alussa, että mä rakastan sua, ja sitten luvataan ilmoittaa, jos se asia muuttuu...ja ei mitään siinä välissä.
Meitä pitää muistuttaa asiasta aika säännöllisesti, muuten meistä tuloo krätyysiä. :)
Meillä on molemmilla takana vaikea menneisyys, joten osaamme kyllä arvostaa hyvää suhdetta. Tuskinpa 30 vuotta nuoremmatkaan huomioivat toisensa paremmin. Suukkoja lähetellään sähköpostillakin päivittäin.