6 vuotta nyt kuunnellut appivanhempien juttuja kuinka meidän lapset (3kpl) ovat NIIN isänsä,isän siskon,appivanhempien ym näkösiä..kerran esim ne ihmetteli kun kahdella meidän muksuista vähän luonnonkiharat hiukset, sanoin että minullakin on, mutta sitä kukaan ei ottanut kuuleviin korviinkaan vaan tulivat siihen tulokseen että se on peritty joltain anopin äidin siskolta..kumma kun kaikki muut näkevät lapsissamme paljon minuakin,esim tyttö on kuin ilmetty minä kun olin lapsi, PAITSI tietenkin appivanhempien mielestä..
appivanhemmat...
muillakin näin?!?
182347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
varsinkin kun tyttömme oli pienempi anoppi etsimällä etsi sukunsa piirteitä hänestä ja useimmiten kuuluu kyllä on isänsä näköinen. nooh jokainen katsoo eri tavalla. anopeilla tuntuu olevan tarve liittää lapsenlapset muutenkin eniten omaan sukuunsa, kai tämä kuuluu siihen että anopit on vaan niin omistushaluisia olentoja lapsenlapsia kohtaan!!!
kuin blondi ja sano: ovatkohan nämä lapset minulle??
Kaikki haluavat nähdä miten heidän omat geenit ovat siirtyneet jälkipolville. Eikai kukaan halua nähdä, että heidän sukunsa sammuu, kun jälkeläiset muistuttavat jotain toista ihmistä?
että onhan tuollainen todella ärsyttävää. Eivät he sillä tarkoita mitään pahaa, mutta eivät mitään hyvääkään. He vain ajattelevat asiassa itseään ja ajattelevat, että on sinun ja sinun vanhempiesi asia ajatella miten teidän suku jatkuu lapsissa.
mutta voisivat edes KERRAN nähdä jotain minua lapsissamme,mutta ei. Minun sukulaiset kyllä näkevät sekä minua että miestäni lapsissamme...no,ei voi mitään.-ap-
ehkä voisit sanoa, vaikkapa:
Ihan kiva juttu teille, mutta onhan lapsessamme 50% meidän sukumme perimää. Olen iloinen, kun näen miten meidän suku jatkuu lapsessa.
Voit vielä kysyä:
Eikö teidänkin mielestä jokainen äiti halua nähdä OMAN sukunsa jatkuvan jälkipolvessaan?
Jos eivät vieläkään ymmärrä, niin voit lisätä:
Niin tärkeintähän minun kannaltani on se, miten meidän sukumme jatkuu lapsessamme. Se, että teidän suku jatkuu on ihan kiva asia, mutta ei minulle niin tärkeää. Se on tärkeää ainoastaan siinä mielessä, että mieheni rakastaa lastamme sitä kautta enemmän, mutta muuten se ei ole minulle niin tärkeää.
Jos eivät vieläkään ymmärrä, niin voit vielä sanoa:
Onko teille tärkeää se, että lapsemme ei muistuta minua tai sukuani? Ainakin siltä tuo itsekorostuksenne kuulostaa.
Ajattelin, että jospa anoppisi kuvittelee, että miehen perimä on jotenkin isompi tai merkittävämpi kuin naisen. Eli vähän samaa puppua kuin äidilläni.
Äitini mielestä sellaiset sisarukset, joilla on sama isä mutta eri äiti, ovat KOKOsisaruksia. Mutta jos lapsilla on eri isä ja sama äiti, he ovat vain PUOLIsisaruksia.
En tiedä, mistä hän tuommoisen ääliömäisen teorian on oppinut. Kai hänkin sentään tietää, että lapsella on aina se sama perimä 50/50 isältään ja äidiltään. Ja jos yhdellä lapsista on toinen vanhempi eri kuin toisella, niin silloin he ovat puolisisaruksia riippumatta siitä, kumpi vanhemmista heillä on eri ja kumpi sama.
Minä olen luullut, että tämä on kaikille ihan itsestäänselvää, mutta eipä näköjään ole.
Lapsi on vanhempiensa piirteiden summa. Monissa perheissä ne "omat" piirteet näkyvät selvemmin. Samasta lapsesta toinen mummu näkee tyttärensä piirteet, ja toinen poikansa piirteet. Ihan hyvähän se on.
Lapset kuuluvat molempiin sukuihin.
Joskus itsekin olen hairahtunut samaan, kun pojanpoika oli niin isänsä kopio, että sen huomasivat kaikki. Ihan ilahduin, kun lapsi alkoi saada enemmän äitinsä piirteitä myöhäisemmässä vaiheessa.
Onneksi minua ei voitu syyttää puoluellisuudesta, koska todisteena oli pojan lapsuuden aikaiset valokuvat.
Pahemmalta miniästä tuntuisi varmasti, jos anoppi happamasti sanoisi, että lapsessa ei ole mitään piirteitä isänsä suvusta.
että ei herää isästä epäilyksiä...
sama juttu täällä...
Sama täällä. Aikani kuuntelin ja rupesin heittää joka kerralla ihan leikiksi. Päivittelyt "että kun on niiiiin isänsä suvun näköinen".
* Ai jaa mistä teidät... ja naurua päälle
* Näkisittepä mun iso-tädin, sen näköinen vasta onkin....
Loppui aikanaan ja nykyisin jopa tyttäreni, joka on ihan kopio minusta näyttää heistäkin minulta.
Pitkää pinnaa ja huumori käyttöön, muuten ei tule kuin raatoja--.-
Appivanhemmilla voi olla tarve nähdä suvun jatkuvuus ja näköjään myös sinulla, kun lapsen piirteet pitäisi nähdä myös sinulta periytyneen.
Minä olen aina nähnyt omat lapset omana itsenään enkä kenenkään "näköisenä".
Kannattaako tänne näsäillä, jollei oo oikeasti asiaa... vai tarveko sullakin??
näpäytä vähän ja sano, että kaikkien muiden mielestä lapsenne muistuttavat aivan postimiestä:)
mun ukko on nääs postimies :) -ap-
Sitte on varmaan keinot vähissä, mut kokeile vaikka jätemiestä, vai onko se sekin?
kyl ihan vaan postimies :) -ap-
mielipide. Appivanhempasi (ja muutkin sukulaiset) etsivät lapsista oman suvun piirteitä.
Minun appivanhempieni mielestä kuopus on ihan isänsä näköinen, mutta hänellä on nenä ja leuka joltain heidän sukulaiseltaan, jota en ole koskaan tavannut. Olkoon niin, vaikka vanhat valokuvat mielestäni jotain muuta näyttäisivätkin! Lapselleni appivanhemmat ovat kuitenkin tärkeitä.