laitoin muutama vuosi sitten ekan kerran profiilin suomi24:lle hieman muutaman kaverin yllytyksestä.
olin useamman vuoden ollut yksin, olin noin 6 vuotta sitten eronnut poikaystävästäni jonka kanssa oltiin lapsista asti oltu paljon yhdessä ja teini iässä rakastuttu ja sen jälkeen en ollut varsinaisesti seurustellut enkä mitään muutakaan sen kummempaa kenenkään kanssa.
kohtasin ihan mukavan miehen sitten elokuussa, lopulta vaihdettiin yhteystietojamme, alettiin soitteleen ja viestitteleen, tosin vasta lokakuulle saatiin sit molemmille sopiva päivä treffeille...
puhelimes oltiin tultu hyvin juttuun, mutta kun tavattiin, ei se ihan niin kolahtanutkaan... siin sit kuitenki oltiin yhteyksis ja keskusteltiin et voitasko alkaa seukkaan vai ei... päädyttiin kuitenkin kavereiksi ja kavereita ollaan edelleenkin ja vain kavereita :)
ei meistä muuta olisi voinut tullakaan...
tutustuin sitten kuitenkin siinä toiseenkin mieheen, jonka harrastuksetkin sopi yhteen kanssani jne. ja me tavattiin sit joulukuussa jo, joo, samana vuonna vielä kun tuon kaverinikin kanssa...
mies ei koskaan "ulkaltanut" soittaa mulle joten se oli sit vaan viestittelyä, vaikutti tosi ujolta mieheltä mutta mua silti kiinnosti tavata.
no mies ei tapaamisel oikee saanu sanaa suustaan, oli tosi vaivaantunut olo varmasti kummallakin... kuitenkin sit jälkeenpäin sovittiin uudet treffit jonne mies ei koskaan tullut, laitto vaa viestin ettei pääsekään...
no mie en nyt sitten niin kummemmin välittänyt, viestiä tuli vielä välillä kunnes yhtenä päivänä hän ei enää vastannut minulle ja "katosi" vallan joten se siitä...
helmikuussa seuraavan vuonna sit tapasin yhden itseäni 10 vuotta vanhemman miehen mut mukavan oloisen ja meillä oli ihan hauskaa jo ekoilla treffeillä, tavattiin jo viikon vai kahden päästä siitä ku oltiin netin kautta alettu jutskaileen.
muuten ok, mut sit mies kerto ihan suoraan olevansa naimisissa, mutta olisi halunnut minusta rakastajattaren. se loppui sitten siihen, olisi varmaan pitänyt tajuta ettei sellainen mies enää vapaa olekaan...
no kävin aika ahkeraan treffeillä siinä alkuvuoden, ne oli sillai et kerran nähtiin, jonkun kans vielä toisenkin kerran, mutta yllättävän moni halusikin vain seksiä joten se siitä...
tapasin sit siin keväällä ihan mukavan miehen, meistä tuli tosi läheisiä mielestäni lyhyellä aikaa, kunnes sitten kesällä yksillä treffeillä sai puhelun, kerto et kaveri tarvii rahallista apua et hän käy automaatilla, näkee kaverin kohta ja käski mun jäädä oottaan... aikani ootin ja laitoin viestiä, missä menee, koska tulee, takas tuli vaan viesti, sori lähettiin kaverin kans sinne ja sinne (ihan toiselle paikkakunnalle)
mua ärsytti, olin mulle vielä tosi vieraassa kaupungissa, onneksi hyvän ystäväni isosisko asui siellä vielä sillo avomiehensä kanssa, soitin ystävälleni joka soitti siskolleen että voisin olla siellä yötä kun ei enää mikää bussi tms kulkenut siihen aikaan minun kotipaikkakunnalle...
no ehkä piti tulla ne väärät miehet eka vastaan... vai tapasinko liian monta liian lyhyellä aikaa. tosin ne jäi vaan siihe et käytiin kahvilla ja sit kumpikin kotiinsa
no joulukuun alussa sitten tutustuin tosi ihanaan mieheen, mua jännitti kyl hitsin paljon ja pelkäsin että jos tää onkin taas samanlainen tapaus, en alkuun uskaltanut ees vastata hänen puheluihinsa vaa laitoin sit viestin et sori en pystyny nyt vastaan tms
mut kyl mä sit rohkenin lopulta. ja se juttelu olikin ihan mukavaa... jotenki tuntu et ajatukset osu jo siinä yhteen jne.
tavattiin sit vielä siinä joulukuun lopuilla. sydän löi ihan hulluna, jännitin niin paljon...
ja kun ekan kerran miehen näin ihan livenä, tuntu että multa menee jalat alta... taisin ihastua heti...
me oltiin pitkä aika yhdessä jo ekoilla treffeillä, meillä vaan juttua riitti ja oli mukavaa... jotenki tuntu et meillä löyty heti yhteinen sävel.
katsottiin hetki toisiamme ja minusta tuntui että haluaisin suudella häntä ja että hänestä taitaa tuntua samalta... en uskaltanut tehdä aloitetta, ei hänkään mutta hän itse kertoi myöhemmin että hänellä oli tälläinen tunne ja minä itsekseni totesin itselleni etten sitten erehtynyt ;)
mulle jäi mukava olo niistä treffeistä ja toivoin että vielä näemme... pidettiin sit paljon yhteyttä, tammikuussa tuli vaihe kun mies kysyi että mitä mieltä olen hänestä, en osannut sanoa mitään, ei hänkään vielä minusta...
sit jonkun aikaa minusta alkoi tuntua, että jos en nyt kohta kerro että olen ihastunut, hän luulee ettei minua kiinnosta ja tämä jää tähän...
en uskaltanut soittaa, laitoin viestin missä kerroin että uskon olevani ihastunut häneen...
hän soitti, juteltiin, ja hän oli yllättynyt, koska oli luullut etten olekaan kiinnostunut...
jokunen päivä sen jälkeen sain mieheltä ihanan viestin, sain useammankin viestin ja hän vielä soittikin.
minä kerroin hänelle ihastuneeni häneen ja hän kertoi minulle olevansa ihastunut minuun...
seuraavilla treffeillä oli jotenkin tosi romanttinen ihana tunnelma... olimme viimein uskaltautuneet kertoa tunteistamme ja uskaltauduttiin näyttään se asia ihan julkisestikin ;)
noin kuukausi siitä tuli vaihe että mies soitti yhtenä iltana ja kysyi missä mennään, emme olleet vähään aikaan nähneet, meillä on kuitenkin välimatkaa kahden tunnin ajomatkan verran, kummallakin omat kiireensä töitten yms takia...
minulle tuli sen illan jälkeen olo että tässäkö tää nyt oli... itkin ihan hirveesti...
laitoin hänelle vielä viestin että eihän kukaan ole sanonut että tän pitäis olla helppoa ja jos häntä edelleen kiinnostaa, niin haluisin että katseltais vielä mitä eteen tulee...
oloni parani sen jälkeen kun päätimme yhdessä vielä jatkaa, keväämmällä/alkukesästä näiemme jo niin ettei tullut hirveitä välejä tapailuihin...
minulle tarjoutui tilaisuus päästä samalle paikkakunnalle suorittamaan opinnoistani yksi jakso, se olisi kestänyt noin vuoden ja olin jo sitten alustavasti hyväksynyt paikan, asuntokin oli jo tiedossa.
kerroin sitten miehellekin lopulta asiasta... mutta tuli olo että hän luuli, kysyisin sitä, että teenkö sen vain hänen takiaan, no ehkä osittain siksikin että ehkä olisimme saaneet tilaisuuden olla enemmän yhdessä, mutta siksikin että olisin saanut opinnot paremmalle mallille.
sen keskustelun jälkeen tuli olo ettei hän halua minua sinne, lähdin sitten kotiin ja minulle jäi paha mieli...
pidimme kuitenkin edelleen yhteyttä. tuosta asiasta ei keskusteltu ollenkaan sitten enää.. sitten meni kuukausi ettei nähty ollenkaan, ja jossain välissä sitten kun hän soitti, kysäisin, eikö enää kiinnosta, vakuutti että kiinnostaa ja että huomaan kyllä kun häntä ei enää kiinnosta tai että hän sanoo sitten.
sovittiin sitten siinä tapaaminenkin mutta sitten hän perui... pari muutakin kertaa meni sillai että alkuun oli suunnitelmissa nähdä mutta sitten ei...
minä peruin opiskelupaikan ja asunnon. jälkeenpäin harmittaa, että nyt valmistumiseni sitten siirtyi taas vuodella eteenpäin :( mutta en sitten vain voinutkaan enää lähteä sinne paikkakunnalle vaikka halusin alkuun...
olen miettinyt mitä tapahtui... noin kolme viikkoa sitten vielä hänestä kuulin, viime ajat tosi harvoin, hän ei ole enää soitellut eikä minullekaan paljoa vastaile... joskus laittaa viestin muttei mitään muuta...
näin kesällä, että hän oli laittanut uusitun profiilin taas, sitten se oli välillä pois, ja nyt se oli jonkun aikaa tossa kuun alussa, ja nyt taas pois...
kiusaan vain itseäni kun olen vilkuillut sitä, tiedän sen...
mutta minua on jäänyt vaivaamaan se kun en ymmärrä mitä välillämme sitten tapahtui... ja miksei olla edes voitu puhua ja selvittää asioita...
ollaan kuitenkin kohta vuosi oltu tässä "tilanteessa", niin miksi nyt sitten yllättäen näin...
vai olenko taas tulkinnut asioita väärin...
meillä oli eka puolivuotta tosi ihanaa, tuntu et ollaan molemmat tosi ihastuneita, ehkä vähän rakastuneitakin ?? mutta sitten jokin muuttui... mies muuttui paljon, hänen itsetuntonsa on tuntunut huomattavasti paranevan jne.
hän ei ole enää se sama ihminen kuin noin vuosi sitten, pidän hänestä edelleen, mutta en pidä siitä miten viime ajat hän on tuntunut minuakin kohtelevan...
minusta tuntui hetki että nyt olisin saattanut löytää sen oikean, kaikki tuntui menevän niin "oikein"... ja kerrankin tunsin moneen vuoteen että joku ihan aidosti minusta välittää...
olen koittanut päästä tästä eteenpäin mutta elämä tuntuu olevan ihan solmussa...
en ole aikoihin tavannut ketään muuta miestä, ei ole edes kiinnostunut, tunteeni tätä miestä kohtaan vaan ovat niin voimakkaat vaikka pitkän aikaa on jo tuntunut että roikun tässä vaan turhaan, että hän on tainnut minut jo melkeinpä unohtaa...
sekoitin oman elämäni vallan yhden miehen vuoksi, minun piti alunperin nyt toukokuussa 2008 valmistua, nyt pääsen sille puuttuvalle jaksolle vasta keväällä 2009, että en välttämättä vielä ensivuonnakaan valmistu...
ehkä olisi pitänyt vain lähteä sinne ja olla sitten kertomatta miehelle että ollaan samalla paikkakunnalla, no myöhäistä nyt...
mutta ihmettelen suuresti, miksi etsiä "elämänsä rakkautta" jos ei oikeasti olekaan tarkoitus...
tosi moni ainakin minun kohdalle osunut on profiilissaan lopulta valehdellut tai hakenut rakastajatarta, seksiä jne
sellaset sais jäädä treffipalstalta pois...
olin useamman vuoden ollut yksin, olin noin 6 vuotta sitten eronnut poikaystävästäni jonka kanssa oltiin lapsista asti oltu paljon yhdessä ja teini iässä rakastuttu ja sen jälkeen en ollut varsinaisesti seurustellut enkä mitään muutakaan sen kummempaa kenenkään kanssa.
kohtasin ihan mukavan miehen sitten elokuussa, lopulta vaihdettiin yhteystietojamme, alettiin soitteleen ja viestitteleen, tosin vasta lokakuulle saatiin sit molemmille sopiva päivä treffeille...
puhelimes oltiin tultu hyvin juttuun, mutta kun tavattiin, ei se ihan niin kolahtanutkaan... siin sit kuitenki oltiin yhteyksis ja keskusteltiin et voitasko alkaa seukkaan vai ei... päädyttiin kuitenkin kavereiksi ja kavereita ollaan edelleenkin ja vain kavereita :)
ei meistä muuta olisi voinut tullakaan...
tutustuin sitten kuitenkin siinä toiseenkin mieheen, jonka harrastuksetkin sopi yhteen kanssani jne. ja me tavattiin sit joulukuussa jo, joo, samana vuonna vielä kun tuon kaverinikin kanssa...
mies ei koskaan "ulkaltanut" soittaa mulle joten se oli sit vaan viestittelyä, vaikutti tosi ujolta mieheltä mutta mua silti kiinnosti tavata.
no mies ei tapaamisel oikee saanu sanaa suustaan, oli tosi vaivaantunut olo varmasti kummallakin... kuitenkin sit jälkeenpäin sovittiin uudet treffit jonne mies ei koskaan tullut, laitto vaa viestin ettei pääsekään...
no mie en nyt sitten niin kummemmin välittänyt, viestiä tuli vielä välillä kunnes yhtenä päivänä hän ei enää vastannut minulle ja "katosi" vallan joten se siitä...
helmikuussa seuraavan vuonna sit tapasin yhden itseäni 10 vuotta vanhemman miehen mut mukavan oloisen ja meillä oli ihan hauskaa jo ekoilla treffeillä, tavattiin jo viikon vai kahden päästä siitä ku oltiin netin kautta alettu jutskaileen.
muuten ok, mut sit mies kerto ihan suoraan olevansa naimisissa, mutta olisi halunnut minusta rakastajattaren. se loppui sitten siihen, olisi varmaan pitänyt tajuta ettei sellainen mies enää vapaa olekaan...
no kävin aika ahkeraan treffeillä siinä alkuvuoden, ne oli sillai et kerran nähtiin, jonkun kans vielä toisenkin kerran, mutta yllättävän moni halusikin vain seksiä joten se siitä...
tapasin sit siin keväällä ihan mukavan miehen, meistä tuli tosi läheisiä mielestäni lyhyellä aikaa, kunnes sitten kesällä yksillä treffeillä sai puhelun, kerto et kaveri tarvii rahallista apua et hän käy automaatilla, näkee kaverin kohta ja käski mun jäädä oottaan... aikani ootin ja laitoin viestiä, missä menee, koska tulee, takas tuli vaan viesti, sori lähettiin kaverin kans sinne ja sinne (ihan toiselle paikkakunnalle)
mua ärsytti, olin mulle vielä tosi vieraassa kaupungissa, onneksi hyvän ystäväni isosisko asui siellä vielä sillo avomiehensä kanssa, soitin ystävälleni joka soitti siskolleen että voisin olla siellä yötä kun ei enää mikää bussi tms kulkenut siihen aikaan minun kotipaikkakunnalle...
no ehkä piti tulla ne väärät miehet eka vastaan... vai tapasinko liian monta liian lyhyellä aikaa. tosin ne jäi vaan siihe et käytiin kahvilla ja sit kumpikin kotiinsa
no joulukuun alussa sitten tutustuin tosi ihanaan mieheen, mua jännitti kyl hitsin paljon ja pelkäsin että jos tää onkin taas samanlainen tapaus, en alkuun uskaltanut ees vastata hänen puheluihinsa vaa laitoin sit viestin et sori en pystyny nyt vastaan tms
mut kyl mä sit rohkenin lopulta. ja se juttelu olikin ihan mukavaa... jotenki tuntu et ajatukset osu jo siinä yhteen jne.
tavattiin sit vielä siinä joulukuun lopuilla. sydän löi ihan hulluna, jännitin niin paljon...
ja kun ekan kerran miehen näin ihan livenä, tuntu että multa menee jalat alta... taisin ihastua heti...
me oltiin pitkä aika yhdessä jo ekoilla treffeillä, meillä vaan juttua riitti ja oli mukavaa... jotenki tuntu et meillä löyty heti yhteinen sävel.
katsottiin hetki toisiamme ja minusta tuntui että haluaisin suudella häntä ja että hänestä taitaa tuntua samalta... en uskaltanut tehdä aloitetta, ei hänkään mutta hän itse kertoi myöhemmin että hänellä oli tälläinen tunne ja minä itsekseni totesin itselleni etten sitten erehtynyt ;)
mulle jäi mukava olo niistä treffeistä ja toivoin että vielä näemme... pidettiin sit paljon yhteyttä, tammikuussa tuli vaihe kun mies kysyi että mitä mieltä olen hänestä, en osannut sanoa mitään, ei hänkään vielä minusta...
sit jonkun aikaa minusta alkoi tuntua, että jos en nyt kohta kerro että olen ihastunut, hän luulee ettei minua kiinnosta ja tämä jää tähän...
en uskaltanut soittaa, laitoin viestin missä kerroin että uskon olevani ihastunut häneen...
hän soitti, juteltiin, ja hän oli yllättynyt, koska oli luullut etten olekaan kiinnostunut...
jokunen päivä sen jälkeen sain mieheltä ihanan viestin, sain useammankin viestin ja hän vielä soittikin.
minä kerroin hänelle ihastuneeni häneen ja hän kertoi minulle olevansa ihastunut minuun...
seuraavilla treffeillä oli jotenkin tosi romanttinen ihana tunnelma... olimme viimein uskaltautuneet kertoa tunteistamme ja uskaltauduttiin näyttään se asia ihan julkisestikin ;)
noin kuukausi siitä tuli vaihe että mies soitti yhtenä iltana ja kysyi missä mennään, emme olleet vähään aikaan nähneet, meillä on kuitenkin välimatkaa kahden tunnin ajomatkan verran, kummallakin omat kiireensä töitten yms takia...
minulle tuli sen illan jälkeen olo että tässäkö tää nyt oli... itkin ihan hirveesti...
laitoin hänelle vielä viestin että eihän kukaan ole sanonut että tän pitäis olla helppoa ja jos häntä edelleen kiinnostaa, niin haluisin että katseltais vielä mitä eteen tulee...
oloni parani sen jälkeen kun päätimme yhdessä vielä jatkaa, keväämmällä/alkukesästä näiemme jo niin ettei tullut hirveitä välejä tapailuihin...
minulle tarjoutui tilaisuus päästä samalle paikkakunnalle suorittamaan opinnoistani yksi jakso, se olisi kestänyt noin vuoden ja olin jo sitten alustavasti hyväksynyt paikan, asuntokin oli jo tiedossa.
kerroin sitten miehellekin lopulta asiasta... mutta tuli olo että hän luuli, kysyisin sitä, että teenkö sen vain hänen takiaan, no ehkä osittain siksikin että ehkä olisimme saaneet tilaisuuden olla enemmän yhdessä, mutta siksikin että olisin saanut opinnot paremmalle mallille.
sen keskustelun jälkeen tuli olo ettei hän halua minua sinne, lähdin sitten kotiin ja minulle jäi paha mieli...
pidimme kuitenkin edelleen yhteyttä. tuosta asiasta ei keskusteltu ollenkaan sitten enää.. sitten meni kuukausi ettei nähty ollenkaan, ja jossain välissä sitten kun hän soitti, kysäisin, eikö enää kiinnosta, vakuutti että kiinnostaa ja että huomaan kyllä kun häntä ei enää kiinnosta tai että hän sanoo sitten.
sovittiin sitten siinä tapaaminenkin mutta sitten hän perui... pari muutakin kertaa meni sillai että alkuun oli suunnitelmissa nähdä mutta sitten ei...
minä peruin opiskelupaikan ja asunnon. jälkeenpäin harmittaa, että nyt valmistumiseni sitten siirtyi taas vuodella eteenpäin :( mutta en sitten vain voinutkaan enää lähteä sinne paikkakunnalle vaikka halusin alkuun...
olen miettinyt mitä tapahtui... noin kolme viikkoa sitten vielä hänestä kuulin, viime ajat tosi harvoin, hän ei ole enää soitellut eikä minullekaan paljoa vastaile... joskus laittaa viestin muttei mitään muuta...
näin kesällä, että hän oli laittanut uusitun profiilin taas, sitten se oli välillä pois, ja nyt se oli jonkun aikaa tossa kuun alussa, ja nyt taas pois...
kiusaan vain itseäni kun olen vilkuillut sitä, tiedän sen...
mutta minua on jäänyt vaivaamaan se kun en ymmärrä mitä välillämme sitten tapahtui... ja miksei olla edes voitu puhua ja selvittää asioita...
ollaan kuitenkin kohta vuosi oltu tässä "tilanteessa", niin miksi nyt sitten yllättäen näin...
vai olenko taas tulkinnut asioita väärin...
meillä oli eka puolivuotta tosi ihanaa, tuntu et ollaan molemmat tosi ihastuneita, ehkä vähän rakastuneitakin ?? mutta sitten jokin muuttui... mies muuttui paljon, hänen itsetuntonsa on tuntunut huomattavasti paranevan jne.
hän ei ole enää se sama ihminen kuin noin vuosi sitten, pidän hänestä edelleen, mutta en pidä siitä miten viime ajat hän on tuntunut minuakin kohtelevan...
minusta tuntui hetki että nyt olisin saattanut löytää sen oikean, kaikki tuntui menevän niin "oikein"... ja kerrankin tunsin moneen vuoteen että joku ihan aidosti minusta välittää...
olen koittanut päästä tästä eteenpäin mutta elämä tuntuu olevan ihan solmussa...
en ole aikoihin tavannut ketään muuta miestä, ei ole edes kiinnostunut, tunteeni tätä miestä kohtaan vaan ovat niin voimakkaat vaikka pitkän aikaa on jo tuntunut että roikun tässä vaan turhaan, että hän on tainnut minut jo melkeinpä unohtaa...
sekoitin oman elämäni vallan yhden miehen vuoksi, minun piti alunperin nyt toukokuussa 2008 valmistua, nyt pääsen sille puuttuvalle jaksolle vasta keväällä 2009, että en välttämättä vielä ensivuonnakaan valmistu...
ehkä olisi pitänyt vain lähteä sinne ja olla sitten kertomatta miehelle että ollaan samalla paikkakunnalla, no myöhäistä nyt...
mutta ihmettelen suuresti, miksi etsiä "elämänsä rakkautta" jos ei oikeasti olekaan tarkoitus...
tosi moni ainakin minun kohdalle osunut on profiilissaan lopulta valehdellut tai hakenut rakastajatarta, seksiä jne
sellaset sais jäädä treffipalstalta pois...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi oli hyvin samanlainen kuin omat kokemukseni nettideittailusta. Pari vuotta etsin toiveikkaana mutta luovutin sitten. Jos ei livestä ketään löydy, olkoon löytymättä. Tänne nettiin en enää tule miesten pelinappulaksi.
... olen todella pahoillani puolestasi.
Miehet hakevat kai aina vain parempaa ja parempaa. Tosin, eivät varmasti löydä koskaan sellaista, joka miellyttäisi loppujen lopuksi kovin pitkään, koska tarjontaa näyttää olevan.
Tulin oikein surulliseksi luettuani ton juttus.
Toivon ihan vilpittömästi kaikkea hyvää elämääsi ja varmasti vielä löydät miehen, joka sinua rakastaa ja arvostaa.
Voi hyvin!
sain miehen viimein kiinni eilen illalla ja nyt selvisi, että hän on jo viimeiset pari viikkoa tapaillut uutta naista.
että nyt juttu siis on ohi :(