en ymmärrä mitään enään..seurustelin salaa koska suhdettamme mieheeni ei hyväksytty,kaikki oli mahtavaa ajattelin että en voisi löytää parempaa koskaan...ei edes viinan kanssa lätrännyt..sitten menimme naimisiin ja perheemme kasvoi yhdellä. Siitä asti onkin kaikki muuttunut. Ei ole enää sitä samaa huolehtivaa miestä kuin seurustelu aikana,jääkiekkokin on tärkeämpää kuin lapsi..tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja meidän avioliitossa =( ja muutenkin kaikki muu mitä perhe-elämään liittyy (laskut,kaupassa käynti,pihatyöt yms.) jos minä en niitä tee niin ne jää tekemättä..mies hokee että pitäisi hommata sellainen mies jonka kanssa haluaisin oikeasti olla että minussakin on paljon vikaa ja että kovin moni mies ei jaksaisi minua niinkään kauan kuin oma mieheni..mut en minäkään jaksa pyörittää hotellia..onko pakko? vaadinko liikaa jos haluaisin että mieheni hoitaisi meidän yhteistä lasta että saisin vaikka juoda kahvin joskus rauhassa? ja kun liittoa tuli vuosi täyteen ei hänkään enään raitis ole..ja seurustelun aikana sanoi jättävänsä minut jos joisin edes yhden..nykyään ei edes keksi väkisin mitään puhuttavaa..eikä tunnu missään jos ei miestä viikkoon näy..??? olen harkinnut eroa,mutta en tiedä pitäisikö? en haluaisi olla lapsen mielestä se paskapää..tai muiden..en tiedä mitä tehdä? olen ehdottanut parisuhdeterapiaa,mutta sinne on minun varmaan turha yksin lähteä?
mitä tehdä?
Nimetön
6769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos mies ei halua ottaa osaa perheen pyörittämiseen, niin hän kertoo sillä että haluaa tulla kuulluksi. Todellisuudessa hän käyttäytymisellä kuitenkin paskantaa omaan pesäänsä, ja aikanaan se johtaa siihen että jompi kumpi lähtee.
Mitä sitten mies haluaa sanoa ? Hän ei halua enää olla robotti joka hoitaa oman osuutensa, vaan haluaa saada vastineen siitä miksi osallistuu perheen pyörittämiseen.
Mies haluaa vastineeksi rakkautta ihailua ja kokea olevansa mies.
Sillä käytöksellä mitä kuvaat, miehesi saa vastineeksi rakkaudettomuutta inhoa ja kokea olevansa munaton. Siksi oravanpyörästä ei päästä ilman kovaa työtä pois.
Jos haluat pelastaa liittosi, niin yritä saada miehesi tuntemaan itsensä mieheksi, jolla on vetovoimaa. Silloin hän on valmis tekemään jopa sinunkin osuutesi kodin pyödittämisestä.
Lähesty miestäsi niin kuin yrittäisit iskeä miehen itsellesi, niin silloin näet ihmeen jota et ikinä unohda. Saat samalla itse palkaksesi, juuri sen miehen johon kerran rakastuit.
Mä olen monivuorotyöläinen ja väsynyt aina.Nyt myös kipeä.Mun mies on käyttäytynyt kans hiukan oudosti ja on etäinen ei puhu mulle ja mä olen huomannut että musta on tulossa nalkuttaja mikä on vastoin mun ominta luonnettani.inhoan sanomista aikuiselle ihmiselle.Lapsia pitää neuvoa mut aikuisen pitäis jo osata elää..ehkä mä painostan liikaa.kiitos neuvostasi-se pani ajattelemaan.
Tuosta aloitusviestistä ymmärsin että mies ei ota millään lailla osaa arkeen kuin ehkä käymällä töissä...ja se ei kyllä ihan riitä.
Olet oikeassa että mies haluaa kokea ihailua ja saada tuntea olevansa mies, mutta sekin pitää ansaita, eikö totta?
Jos mies käyttäytyy kuin poikamies vaikka on perhe, ja käyttää yhteistä asuntoa - KOTIA - paikkana jossa laitetaan ruoka valmiiksi, lapsi on hoidettu ja tyytyväinen ja vaatteet pestään ja muutenkin kaikki huolletaan (arkeen kuuluu jopa roskien vieminen ja sairaan lapsen kanssa valvomisen vuorottelu) ja jossa pitäisi olla kaiken lisäksi huoliteltu, iloinen ja halukas vaimo odottamassa erotiikan merkeissä, lähinnä hotellina/bordellina... voiko odottaa kunnioitusta ja pyyteetöntä rakkautta?? Ja ansaitseeko??? Ei todellakaan saa... nykyisinkin naisetkin ovat paikkansa ansainneet, ja kohtelun sen mukaan. Nainenkin tarvitsee huomiota, ja arvostusta siitä mitä kotona tekee, ei keskinkertainen (?) tilipussi kahden viikon välein korvaa miehen puolelta rakastamista, välittämistä ja perheestä huolehtimista.
Ensin pitää tulla oma perhe, vaimo ja lapset, koti...
Itse taistelin 14 vuotta perheen puolesta, hoidin kaiken, ja kun mies tuli yönyli-reissuilta viikonloppuisin niin otin hellästi vastaan mutta yksinhuoltajan arki ei muuttunut, kuin että yhä enemmän alkoi kulua miehen omiin menoihin ja rahanpuutteen vuoksi oli pakko alkaa kiristää jopa lasten vaatetuksesta-itseeni en voinut "tuhlata" penniäkään kun oli tekeminen että sai ruuan ja vaatteet lapsille kun mies kulki omissa menoissaan. Ja silti sain kuulla kuinka huono äiti ja vaimo olen kun en jaksa olla aina valmiina ja halukkaana kun miestä haluttaa enkä ole ehtinyt suntisvaatteitakaan lauantaiksi silittää kun lapsi on ollut sairas ja minä itsekin kuumeessa... kyllä sellainen tappaa rakkauden ja ihailemisenhalun ja seksihalutkin tosi tehokkaasti.
Eroa mietin, kunhan vain tietäisin mihin kahden lapsen kanssa menisin... omat vanhemmat ovat mullassa olleet jo kauan, ja jos tästä helvetistä lähden niin en tiedä mihin päädyn kun ei ole äitiä joka neuvoisi... mutta ei tämä ole ihmisarvoista elämää. Tuntuu kuin olisin palkattu kodinhoitaja/lapsenlikka/rakastajatar/pyykkäri ja mitä vielä ilman palkkaa... kosketusta ja "hellyyttä" saan silloin kun miestä panettaa, ja olen alkanut pelätä iltoja, kun olen väsynyt ja haluaisin vain nukkua mutta mies ei...
En oikeastaan näe muuta vaihtoehtoa kuin hypyn tuntemattomaan lapset tiukasti käsivarsillani ja sylissäni, koska tämä kylmä liitto on jo alkanut vaikuttaa lapsiin nukkumisvaikeuksina. Olen miettinyt että ehkä lapsille olisi parempi kasvualusta olla pelkästään minun kanssani, ilman riitoja ja hallanvaaraa vanhempien kesken... lasten isä ei välitä lapsista vaan mieluummin kulkee illat kavereitten kanssa olusilla tai keilaamassa...
Minä haluaisin rakastaa ja olla aviossa ja perheenä, tehdä asioita yhdessä.. mutta me kolme olemme liikaa ja rajoitamme liikaa isän/aviomiehen elämää. Mutta pyykit on aina puhtaat :)
Ratkaisu...... ????????
Näin se on. Niin makaat kuin petaat. Miehesi ilmeisesti ei ole saanut päättää miten asiat tehdään ja silloin mies yleensä muuttuu hiljaiseksi kuuntelijaksi, koska ei tiedä mitä kaikkea häneltä odotetaan. Jos et selitä etkä anna mahdollisuutta ehdottaa muitakin keinoja, ei miehesi muutu koskaan. Kymmenen päätöstä ja ilmeisesti päätät ne kaikki. Annapa miehesi päättää niistä viisi. Mitä sitten, jos hän tekee ne erilailla kuin olit ajatellut. Pääasia, että tekee.
Lähtisin pois, lapsikin saisi paljon paremman elämän. Iloisen äidin, jonka ei tarvi enää huolehtia kuin lapsen ja itsensä hyvinvoinnista. Isä saa rusinat pullasta jos haluaa, äiti ja lapsi ehkä oikean elämän! Älä ollenkaan usko miehesi motkotuksia siitä, miten hän kestää enemmän kuin joku muu sinua..! Ala elää omaa elämääsi. Lakkaa pyörittämästä hotellia.
kanssasi. Ei vaikuta mies halukkaalta oikeaan elämään. Ihmettelen miksi jotkut kuvittelevat voivansa vain laiskotella ja arvostella sitä joka työt tekee. Lapsellista.