Mä olen nyt kurkkuani myöten ihan täynnä tätä kaikkea. Tuntuu, että kaverit jatkuvasti purkavat pahaa oloaan mulle. MÄ EN ENÄÄ JAKSA OLLA SE LOHDUTTAVA OLKAPÄÄ. En vaan jaksa. Viimeksi kaveri ilmoitti, että "mun mies käy päälle". Tiedän että hän hakee tällä vaan huomiota (tätä ei ole oikeasti tapahtunut). Nyt tuntuu että minä olen syyllinen siihen, että heillä menee huonosti. Mun pitäisi nyt soittaa kaverille ja lohduttaa ja muuta paskaa. Mä olen tehnyt tota jo monta vuotta. Yrittänyt ymmärtää ja kuunnella ja neuvoa ja olla tukena.
Itse saan osakseni vittuilua. Eräältä "kaveriltani" varsinkin. Tuntuu että mua ei jakseta kuunnella, mun huolia ei kommentoida, mulle ei olla tukena.
Itse saan osakseni vittuilua. Eräältä "kaveriltani" varsinkin. Tuntuu että mua ei jakseta kuunnella, mun huolia ei kommentoida, mulle ei olla tukena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sano suoraan että Luulekko nää *PIIP* että oot ainu jolla ongelmia hä?! Luettele jotain semmosia huolia vielä siihen mitä se ei vois kuvitellakkaan. Haistatin ite vielä paskan sille huomionhakuselle tyypille joka minua terrorisoi. Ei oo kuulunu sen jälkee mitää ja EI OLE OLLUT IKÄVÄ!! On muitaki kavereita kuin se ja niillä on hyvin pärjätty!. Aina tuntu olevan tyypillä joku ongelma niin kyllä se käy hermoille! Ymmärrän kyllä hyvin tilanteesi. Se on perseestä.
kaatopaikkoja Suomessa aika monta.
Sanopa kaverillesi, että tulee vaikka tänne foorumille purkamaan pahaa oloaan, eikä pura sitä sinuun.
Älä kaveeraa sellaisten kavereitten kanssa. Ei se ole oikeaa kaveruutta, jos suunta on aina vaan sama: toinen antaa energiaa ja toinen syö sitä. Sen pitäisi mennä molempiin suuntiin.
Kavereitten kanssa pitäisi suurimman osan aikaa olla kivaa. Se ei tarkoita sitä, että jos kaverilla on joku kriisi elämässä, etteikö siinä oltaisi tukena. Vaan jos se kriisi jatkuu ja jatkuu ja toisesta tulee palkaton terapeutti - niin sitten ollaan väärillä jäljillä. Ja jos syyllistetään, otetaan toisen kuuntelu itsestään selvyytenä, se on väärin.
Oikeassa kaveruudessa toista myös vähän säästetään: ei kaikkea tarvitse kestää, ei kaikkea tarvitse kuunnella. Toisen apuun suhtaudutaan kunnioittavasti ja kiitollisena. Siihen turvaudutaan vain silloin, kun ei muuten pärjää. Ja toista kiitetään! Ei syödä toisen energiaa ihan siksi vain, että tekee mieli urputtaa tai kaipaa päänsilitystä. Ehkä se toinen tarvitsee oman energiansa ihan itse, omien ongelmiensa ratkomiseen.
Kun nämä pelisäännöt ovat selvät, kaveriin voi luottaa. Kun kaveri pyytää apua, on tasan varma, että hän sitä myös tarvitsee. Kun sinä pyydät apua, kaveri ymmärtää, että sinä sitä tarvitset. Muuten voidaan pitää hauskaa, shoppailla ja höpötellä mukavia, mitä nyt kukin ymmärtää rentouttavaksi ja hauskaksi.
Ei sinun tarvitse jaksaa kaverisi terapeuttina.
Kun rupeat asettamaan rajoja, saattaa näillä valittavilla kavereillasi mennä ensin herne syvälle nenään. Sano vaikka, että "nyt minulla on kuule ollut niin rankka päivä, etten jaksa kuunnella sinun huoliasi." tai "me puhuttiin tästä aiheesta jo. Minä sanoin mitä mieltä siitä olen. Ei ole mieltä puhua tästä enää lisää." tai jopa "minusta on loukkaavaa, että sepittelet juttuja minun miehestäni. Minua ei kiinnosta, kuinka pahalta sinusta nyt tuntuu, koska MINUSTA tuntuu pahalta, koska sinä olet käyttäytynyt loukkaavasti!"
Etkä kuuntele mitään "mutku, mutku" -änkkäämistä.
Sitten he joko sopeutuvat tilanteeseen, oppivat kunnioittamaan sinua tai pistävät välit poikki. Sinun käy hyvin joka tapauksessa.
On myös kavereita, joiden kanssa vastavuoroisuus pelaa. Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin!