Eli olin n.12 kun jouduin lastenkotiin äitini alkoholiongelman vuoksi. Asuin lastenkodissa veljeni kanssa muutaman vuoden jonka jälkeen muutimme uuteen perheeseen.
Isälläni meni työpaikka alta ja pitkäaikainen kihlaus purkaantui. Samaan hengenvetoon hän sai jostain paljon rahaa.. Isäni joi viikonloppuisin mutta humalassakin hän oli ihana ja ymmärtävä isä. Ei koskaan satuttanut sanoilla tai teoilla meitä lapsia toisin kuin äiti.
Nyt siitä on yli kaksi vuotta aikaa kun isäni teki itsemurhan. Itse en ole pystynyt asiaa vieläkään hyväksymään enkä uskomaan että isäni maailman ihanin ja kiltein ihminen olisi itseltään hengen riistänyt. Mutta niin poliisien kirjoissa ja kansissa lukee.
Isäni oli juhlimassa jonkun ystävänsä kanssa ja menivät tämän ystävän asunnolle.. siellä oli tämän herra X aseet joita isä pyyti nähtäväksi. Kun herra X meni vessaan oli kuulunut kuulemma laukaus ja isäni oli maannut sohvalla reikä otsassa..
Eli tämän tosiasian kanssa joudun elämään päivästä päivään ja yöstä yöhön.. joskus yöllä nään painajaisia joissa herra x ampuu isääni ja minä yritän sitä estää...en tiedä mitä välillä tekisin.
Kaikkein eniten tässä maailmassa haluaisin isäni takaisin jotta voisin kertoa hänelle kuinka tärkeä ja rakas hän minulle on ja kuinka ihanaa minusta olisi kun tulevaisuudessa syntyvät lapseni olisivat voineet elää elämäänsä isäni kanssa...saada rakkautta papalta ja rakastaa häntä...
Tämä oli vain minun tarinani mutta toivon että te kaikki jotka mietitte itsemurhaa lukisitte tämän ja miettisitte uudestaan kuinka suurta tuskaa se tuottaa teidän lähimmäisillenne...
Isälläni meni työpaikka alta ja pitkäaikainen kihlaus purkaantui. Samaan hengenvetoon hän sai jostain paljon rahaa.. Isäni joi viikonloppuisin mutta humalassakin hän oli ihana ja ymmärtävä isä. Ei koskaan satuttanut sanoilla tai teoilla meitä lapsia toisin kuin äiti.
Nyt siitä on yli kaksi vuotta aikaa kun isäni teki itsemurhan. Itse en ole pystynyt asiaa vieläkään hyväksymään enkä uskomaan että isäni maailman ihanin ja kiltein ihminen olisi itseltään hengen riistänyt. Mutta niin poliisien kirjoissa ja kansissa lukee.
Isäni oli juhlimassa jonkun ystävänsä kanssa ja menivät tämän ystävän asunnolle.. siellä oli tämän herra X aseet joita isä pyyti nähtäväksi. Kun herra X meni vessaan oli kuulunut kuulemma laukaus ja isäni oli maannut sohvalla reikä otsassa..
Eli tämän tosiasian kanssa joudun elämään päivästä päivään ja yöstä yöhön.. joskus yöllä nään painajaisia joissa herra x ampuu isääni ja minä yritän sitä estää...en tiedä mitä välillä tekisin.
Kaikkein eniten tässä maailmassa haluaisin isäni takaisin jotta voisin kertoa hänelle kuinka tärkeä ja rakas hän minulle on ja kuinka ihanaa minusta olisi kun tulevaisuudessa syntyvät lapseni olisivat voineet elää elämäänsä isäni kanssa...saada rakkautta papalta ja rakastaa häntä...
Tämä oli vain minun tarinani mutta toivon että te kaikki jotka mietitte itsemurhaa lukisitte tämän ja miettisitte uudestaan kuinka suurta tuskaa se tuottaa teidän lähimmäisillenne...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että Isäsi olisi tehnyt itsemurhan???? Tuosta selityksestäsi voisi päätellä aivan muuta.
Nyky maailmassa kun kaikki on mahdollista.
Ihmettelen vain......?
Olen ajatellut monta kertaa itse kuinka helppoa olisi vain lopettaa elämä ja lähteä täältä, mutta siten iskee paniikki, miten oikein puolisoni jaksaa, entä tyttäreni, ja taas pieni rukous;
"Herra anna minun selvitä niin kauan kun lapsseni ja mieheni minua¨tarvitsee".
Ja taas jaksan uuden päivän, tietäen, että minulla on tarkoitus tässä elämässä, vaikka kuinka piemi kuitenkin minulla niinkuin jokaisella on tarkoitus elää tätä elämää....
Niinpä.. ei sitä uskoisi itsemurhaksi... ja kun tiedän herra x viimeisen kuulustelun jälkeen nauraneen ja kehuneen kuinka häntä ei syytetä enää.. antaisin mitä vain jos saisin oikeasti tietää mitä silloin sinä keväisenä yönä tapahtui..mutta se varmaan jää arvoitukseksi sillä minulla ei ole tarpeeksi näyttöä tätä herra x kohtaan..
Ja sinulle suisaisd haluisin sanoa että elämässä on vain jaksettava mennä eteenpäin.. olisihan minullakin ollut tämän tapauksen jälkeen tilaisuus tehdä itselleni vaikka mitä mutta sitten mietin rakasta pikkuveljeäni ja sinä samana syksynä tapasin ihanan kihlattuni joka on jaksanut ymmärtää ja tukea minua.. hyssyttelee yöllä sylissään kun näen painajaisia ja jos itselleni olisin jotain tehnyt ei isäni olisi sitä voinut hyväksyä jos olisi elänyt..
Sillä niinhän se on että kun meille on elämä suotu miksi se pitäisi itse riistää.. en usko vahvasti jumalaan mutta sanon silti että jumala päättää sen milloin kenenkin on aika lähteä ja milloin jäädä.. ei ihminen voi sitä itse päättää...
itse asiassa sulla ei ole näyttöä ollenkaan.ei riitä poliisille selitys ei se olis pystyny tehdä sellaista.ihminen voi tehdä mitä vaan vaikka olisi kuinka kiltti,terve,normaali ja mitä vaan.toivon kuitenkin että sulla olisi edes joskus asiat täysin kunnossa ja voisit elää sen asian kanssa.niin eipä mulla muuta pärjäile:)
Olen itse poliisi, ja voin vakuuttaa sinulle että juuri tuollaiset tapaukset tutkitaan erittäin tarkasti. En nyt ala erittelemään tutkintatapoja mutta esim. luodin lentoradat, ruutisavunäytteet yms. ovat käytössä tutkinnan apuna. Rikospaikkatutkinta on Suomessakin huipputasoa nykypäivänä. Varmasti tapausta tutkineet poliisit ovat ottaneet henkirikoksen mahdollisuudenkin huomioon.
Tietenkään en tunne tapausta kovin hyvin niin en osaa auttaa sinua enempää......Voimia sinulle Niisku!
sehän tässä ihmetyttää myös että miksi ampumareikä oli keskellä otsaa eikä suussa tai pään sivulla.. yleensä kun ihminen ampuu itseään ei sitä tehdä keskelle otsaa..
Kyllä minä tässä alan pikku hiljaa selviämään mutta silti en vain vieläkään voi sitä uskoa että isäni olisi itsensä ampunut.. ehkä se on vain niin vaikea ymmärtää..Helpompi olisi jos se olisi ollut vaikka auto onnettomuus.. niin ettei siinä olisi mahdollista että joku muu olisi sen voinut tehdä..
Mulla on kuollut äiti.. kun, äiti oli alkoholisti.. Ja isäni joutui autokolariin ja siinä samassa kuoli iso veljeni, pikku siskoni ja pikku velini.. Ja isä.. minä jouduin heti sen jälkeen sijaisperheeseen.. Onneksi täällä asuu yksi tyttö muut ovat poikia tyttö aina kuuntelee minua ja minun huolia! Minulla ei ole ystäviä koulussa, koska ne eivät halua olla minun kanssaan vaikka olen tavallinen samallainen tyttö niinkuin kaikki muutkin! mutta onneksi tämä sijaisperheen sisko on minulle tärkeä ja on minun kanssa. Meillä on yhteinen huone. Ja tietokone on meidän huoneessa. Ja kaikkea muuta kivaa. Olen tavalllaan päässyt noista läpi1 mutta, joskus on murheita eli ikävööin perhettäni! :(
moi
kumpa mullakin ois joku jolle jutella mut ei ole ketään. eikä mulla ole edes poikaystävää joka auttais mua sillon ku mul on pahaolo.
viime kuussa mun isomummu kuoli ja itkin sillon sairaalassa ku hänen sielu valui pois ruumista mutta en itkeny hautajaisissa ku olin itkeny sairaalassa. mulla ei ole kavereita ku vaan yks ja ala-asteella mua syrjittiin sillonkan mulla ei ollu ketään ja olen itkeny monesti illalla yksin tyynyy vasten ettei kukaan kuule sitä ku haluun surra yksin mut se ei enää auta mua ja olen miettiny silloin itsemurhaa ja oon kerran tehny jotakin mitä en enää kadu mä viiltelin itteeni mutta olin sillon vuoden nuorempi ja se oli yks mun pahimmista vuosista mutta ei tääkään ole ollu parempi.
en löydä mistään kavereita joten toivon että löydän niitä joskus.
T:BlindDewil89