Pystyisittekö hyväksymään sen jos suhteen toinen osapuoli pettäisi ja saisitte tietää siitä. Pystyisittekö itse pettämään ja jos pettäisitte niin kertoisitteko siitä vai ette.
Mitä mieltä olette pettämisestä ?
paul.....
71115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä pettäminen on pettäjältä aina tietoinen valinta. Mitä se kertoo arvostuksesta kumppania ja yhteiselämää kohtaan. Jos pettää kerran niin mikseipä toisenkin jne. mitenpäpä se arvostus kumppania kohtaan kasvaisi jatkossakaan kun on sen ekankin kerran pettänyt. Korkeintaan pettäjä suunnittelee jatkossa seuraavat pettämiset niin hyvin ettei jää kiinni, virheistään oppineena. Siinä sitten luotat sellaiseen ihmiseen ja menetät mielenterveyden yrittäessäsi kaivaa merkkejä pettämisestä jatkossa.
otsikossa se jo sanotaan. ymmärrän kyllä että suhde voi päättyä ja tunteet viiletä mutta pettäminen ei mielstäni ole oikein missään tilanteessa. jos minua petettäisiin näyttäisn ovea samantien. itse en voisi pettää, niin rumaa se on.
niin,kädet ja sydän vavisten tässä olen.sairaslomalla kolmatta päivää.sain sunnuntaina tietää että mieheni on pettänyt minua ainakin helmikuusta saakka.tapaamisten määrästä en tiedä,tuli niin paljon valheita muutenkin,kunnes viimeinen fakta oli sellainen että ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin hänen tunnustaa asia.
olemme olleet naimisissa yli kolmekymmentä vuotta,eli aika vanha parikin ollaan,lapset maailmalla jne.
olen ihan rikki enkä tiedä mitä tekisin.olen yrittänyt soittaa ja lähettänyt viestinkin naiselle.hän ei vastaa asialliseen kysymykseeni siitä että haluan rehellisen vastauksen siihen että kuinka vakava suhde on ja kuinka paljon tapaamisia on oikeasti.mieheeni en osaa nyt luottaa.
tunteet vaihtelevat aivan laidasta laitaan,haukun ja sätin,itken ja raivoan heittelen tavaroita,pelkään että saan sydänkohtauksen, joten välillä otan rauhoittavan pillerin.
maanantain olimme kumpikin poissa töistä,selvittelimme asioita,oloni ei siitä helpottunut.nyt mies on töissä ja soittelee välillä kuinka voin..odottaa ilmeisesti että sanon että kyllä tämä tästä..!.huomaan kyllä että hän on kärsii paljon reaktioistani,mutta pitäisikö minun muka nyt käyttäytyä kun mitään ei olisi tapahtunut ja osoittaa jotain anteeksiannon tapaista,en herra jumala pysty..en millään
kaiken lisäksi hän eilen sanoi että hänen tuskansa on kaksinkertainen,saada minun luottamukseni takaisin ja surra samalla suhteensa loppumista!!sillä hetkellä tuntui että olisin voinut haljeta tuskasta.kuitenkin olin kuin jäässä ja kävelin pilleripurkilleni nappaamaan taas yhden rauhoittavan.en siis edes uskalla tuntea näitä tunteitakaan loppuun saakka,pelkään että sydän ei oikeasti kestä..
MITEN MINÄ KESTÄN TÄMÄN!!
Tuossa tilanteessa olo oli niin kestämätön, että menin lopulta lääkäriin pyytämään apua. Sain nukahtamispillereitä ja mielialalääkkeitä, joita söin kolme viikkoa.
Kykenin nukkumaan ja olo koheni vähitellen. Raskasta se on, mutta se on vain kestettävä. Itse erosin. Kaksi vuotta siitä on ja nyt uusi kumppani rinnalla. Hellä, auttava ja rakas.
Joskus elämä menee yhtäkkiä uusiksi yli viisikymppisilläkin. Koeta löytää uusia väyliä elämääsi. Älä anna periksi!
jos puolisoni minua pettäisi, koska jos selviää vasta ajankanssa ja varsinkin omien epäilysten jälkeen olisi anteeksianto minulle lähes mahdotonta. Ei pettäjä siinä vaiheessa enään kovin katuvaa voi esittää.
Itse en näköjään pysty pettämään ja olenkin alkanut suorastaan karttaa tilanteita joihin niissä olisi edes mahdollisuuksia. Tämä tapahtui isäksi tulemisen jälkeen. Toisaalta arkena en kovin usein sormusta käytä, mutta allekirjoittaneella se on verrattavissa "vanteeseen pään ympärillä";))
Kertoisin jos niin hulluja tekisin ja heti koska niinkuin sanoin itse en ainakaan asian salailua sietäisi.
En hyväksy pettämistä missään muodossa. Oli se sitten seksiin johtavaa tai pelkkää suukottelua humalatilassa. Kuuntelisin kyllä (kunhan siihen kykenisin) vastapuolen version asiasta ja varmaan ajan myötä antaisinkin anteeksi. Suhde kumminkin loppuisi siihen heti. En tiedä tai en osaa sanoa varmaksi muuttaisiko yhteiset lapset tilannetta. Haluaisin kumminkin, että vanhemmat asuu saman katon alla niin en tiedä miten paljon se painaisi "vaakakupissa". Vaikeita asioita nämä.
Itse en voisi pettää eikä ole itseasiassa käynyt ikinä mielessä. Ajattelen niin, että jos pettämisen kävisi mielessä olisi suhteessa oltava jotain vikaa. Terkuin: 8 vuotta onnellista yhteiseloa (joista 4 vuotta naimisissa). :)
Jos vaimo pettäisi niin lemppaisin sen välittömästi pihalle. Itsellä ei ole ollut koskaan mieltymystä pettämiseen enkä hyväksyisi sitä.