Mitä mieltä olette kumppaninne menneisyydestä? Omalla kullallani tuntuu olevan aika kova menneisyys takana (=paljon miehiä, näin olen asian käsittänyt). Olen kertonut hänelle ettei minua kiinnosta pätkääkään kuinka monen kanssa hän on ollut mutta silti hän jaksaa vatvoa sitä. Itse asiassa juuri tämä on alkanut ärsyttää! Jos en kuulisi sitä jatkuvasti luultavasti unohtaisin ja antaisin asian olla.
Itsellänikin oli sinkkuaikana muutama yhdenillan juttu mutta ei kuulemma ole mitään häneen verrattuna, eikä suostu kertomaan enempää! Enkä todellakaan halua alkaa painostamaan häntä koska se ei kuulu tapoihini vaan kunnioitan toisen tahtoa. En haluaisi jättää häntä varsinkaan kun meillä muuten synkkaa tosi hyvin ja olemme molemmat kokeneet edellisissä suhteissa kovia.
Kiitoksia etukäteen asiallisista vastauksista! =)
Itsellänikin oli sinkkuaikana muutama yhdenillan juttu mutta ei kuulemma ole mitään häneen verrattuna, eikä suostu kertomaan enempää! Enkä todellakaan halua alkaa painostamaan häntä koska se ei kuulu tapoihini vaan kunnioitan toisen tahtoa. En haluaisi jättää häntä varsinkaan kun meillä muuten synkkaa tosi hyvin ja olemme molemmat kokeneet edellisissä suhteissa kovia.
Kiitoksia etukäteen asiallisista vastauksista! =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...riittämättömyyden tunnetta, pelkoa ja epävarmuutta ettei hän kelpaa sellaisenaan sinulle. Menneisyys kun meillä jokaisella on, mutta heillä joilla se on 'normaalia rankempi' on myös tasaisen suhteen löydyttyä taipumusta tuntea syyllisyyttä siitä menneestä. Sun pitää nyt ottaa se tyttö tiukasti kainaloon ja sanoa miltä tuntuu. Jos hyvin menee muuten ja arvostat tyttöäsi niin silloin kerrot jämäkästi vain ettei hänen tarvitse siitä olla huolissaan. Mutta se on sinusta kiinni; kaikki eivät todellakaan kestä kaikkea. Ja tärkeetä on kanssa että jos et todellakaan halua tietää niin teet sen myös tytölle selväksi; myös hänen on pystyttävä kunnioittamaan sinun tahtoa ja pidettävä silloin tietyt asiat sisällään. Se voi olla vaikeaa, sillä meillä ihmisillä on taipumusta sen sortin itsekkyyteen että puhumme asioista ääneen vaikka tietäisimme niiden loukkaavan toista. Tällöinhän oma olomme helpottuu kun ei ole mitään 'salattavaa' mutta taakka siirtyy vain toisen harteille. Nämä on vähän kinkkisiä juttuja, mutta edottomasti parasta on puhua suoraan mitä tunnet ja mitä haluat. Tsemppiä :)
Oli muuten sinulla,"TuttuJuttu",erittäin fiksu kirjoitus.
Mulla myös tuossa mainitun kaltainen tilanne; itse olin nyk.ex-miestä paljon enemmän kokeneempi / miessuhteita siis oli ollut, kun exällä ei paljoa mitään. Tein virheen alkaessani kertoilla näistä entisistä suhteista, tai sanotaanko että kerroin liikaa mainiten nimiä, kerroin heistä exälleni..
Niin. Kuten totesin; tein mokan. Ajattelin olevani vain ns. rehellinen ja aloittaa puhtaalta pöydältä suhteen ( joka siis päättyi eroon lopulta ), mutta olisin voinut olla kertomatta? Miksi menin kertomaan lähes kaiken miehistä ennen Häntä?
Tietenkin - exäni oli ymmärtävinään, kuuntelevinaan kuin mitäkin tavallista tarinaa, sanoi ( vaikka minulla näitä aikaisempia juttuja oli ollut paljon ) minuun silti luottavansa, eikä minua koskaan jättäisi etc.
Mutta pari vuotta yhdessä oltuani tämän exäni kanssa lähes jokaisen pienenkin kinan yhteydessä mies alkoi sitten muistutella minua "niistä entisistä, siitä ja siitä,".
Nyt, tänä päivänä , tajuan varsin hyvin itse tehneeni virheen näistä jutuista kerrottuani - mitä niistä kumpikaan meistä eli ex tai minä - lopulta "hyödyimme". Ennen avioeroa erinäisten riitojen lisääntyessä ex kertoi yhä minuun luottavansa etten häntä pettäisi ja jatkoi sanomalla:" ...ajattelen vaan mitä tässä viime viikkojen aikanakin olet puhunut ja tehnyt..."
- olin pettänyt häntä. Koskaan hän ei saanut tietää kuinka monta suhdetta minulla oli avioliittomme aikana.
Ja avioeroa tahdoin minä.
Itse opin, ettei kaikkea kannata kumppanilleen kertoa menneisyydestään. Pettämisenkin voi joku antaa anteeksi, muttei kuitenkaan sitä sisimmässään unohda. Ja paras oppi; ei minusta ole pitkäaikaiseen ja sitovaan parisuhteeseen, ei koskaan.
Tiedän miltä tuntuu, ei niinkään että mun poikakaverit olis leuhkineet menneisyydellään, mutta mun oma menneisyys, ei siellä mitään seksihurjasteluja ja yhden illan juttuja ollu, mutta kaikkea muuta (nuorisorikollisuutta).
Jos mä satuin löytämään jonkun kenen kanssa todella viihtyi ja halusi olla yhdessä ja silloin mun mielestä kuuluu kertoa menneisyydestäkin, ja kenelle siitä puhuikin niin aina sama viisu; mikä hullu, en mä halua kuulla mitään jne...
Nyt mä olen menny naimisiin mun ensi- ja nuoruuden rakkauden kanssa. Ja ei todellakaan tartte miettii mitä sanoo, hän jos kuka tuntee mut paremmin kuin kukaan muu, ja päinvastoin.
Kaikki ihmiset ei ole samanlaisia, eli toiset ei halua kuulla asioista, toiset haluaa kuulla, mutta eivät kuitenkaan pysty sulattamaan kuulemaansa.
Ja ylipäätänsä se riittää, että jos kumppanilleen kertoo asiasta yhden kerran, niin asiaa ei enää pitäisi penkoa, mikäli toinen ei ole halukas kuulemaan.
Yleensä se johtuu juuri siitä epävarmuudesta, kumpi on parempi, riitänkö minä jne...
Nyt olen 99,9% varma että tuo synkkä menneisyys on monista miehistä johtuva abortti! Täytyy myöntää että vaikken toisen menneisyydestä kauheasti välitäkään niin tuo paljastus hätkähdytti. En tiedä mitä nyt tehdä.. Eikös tuo nyt kuitenkin ole vielä aika "lievää" kun osalla parikymppisistä on jo kersoja tms.?
Kyllä se elämä osaa olla hankalaa kun se sen vaihteen heittää. Ja kiitokset jo tähän mennessä vastanneille! =)
Taitaa tyttö-ystäväsi olla melko naivi kun kehuu vanhoilla poika-ystävillään. Toisinsanoen hänellä ei taidakaan olla niitä niin paljon.
Itse nimittäin kuuluin em. kehujien kerhoon vaikka kokemuslistallani ei ollutkaan kuin muutama. Pakko oli kuitenkin kehua. Oma silloinen tyttö-ystäväni, nykyinen vaimoni, sensijaan vaikeni kypsänä aikuisena omista kokemuksistaan, vaikka niitä taisi olla melkoisesti enemmän.
Joten ei kannata välittää koko jutusta. Sanoisin että pelkkää legendaa. Mutta yks juttu vielä, tyttö-ystäväsi on pakko kasvaa henkisesti jotta suhteenne kehittyisi. Mennyt on mennyttä ja sillä ei saa tökkiä nykyisyyttä kummaltakaan puolelta.