...syyttää minua tietyistä asioistani tiedettyään, mutta vain pintaraapaisut siitäkin, jotta miksen tehnyt silloin niin ja niin?
Ei pitäisi ihan tavisihmisen ilman ammattitaitoa puuttuman kyseisiin asioihin, kun ei itse ole ollut elämässäkään tapahtumia ns. face to face kuten minä ja minun perheeni. Etenkin kun perheenikään ei kaikkea yksityiskohtaisuuksia saanut tietoon jo silloin muinoin tapahtumien kulusta kuin vasta vuosikymmenten päästä raotettuani salaista osaa elämäni kansioistani.
On näköjään niin vaikeaa joidenkin sukulaisten hyväksyä suvussa tapahtuneita negatiivisia asioita ja jopa oman kummilapsensa sairasta käytöstä aikoinaan.
Tosiasiat suvunkin on vaan pakko niellä, kun ei niitä muuksikaan voine muuttaa.
Minäkin niin mielelläni, etenkin minä-uhri haluaisin osan lapsuuttani muuttaa toisenlaiseksi, mutta kun sitä ei voi vaan niin tehdä, on vain pitänyt ymmärtää ja käsitellä asioitaan ja sitten kun olet saanut itsesi joltesinkin balanssiin, niin eikös joku ajattelematon setä ala ihmettelemään tiettyjä asioita tyyliin: Miksi et tehnyt silloin niin ja niin? Ärsyttää, kun itse tietää tasansatasella, miten asiat silloin muinoin olivat ja miten jatkokin meni.
Ei pitäisi ihan tavisihmisen ilman ammattitaitoa puuttuman kyseisiin asioihin, kun ei itse ole ollut elämässäkään tapahtumia ns. face to face kuten minä ja minun perheeni. Etenkin kun perheenikään ei kaikkea yksityiskohtaisuuksia saanut tietoon jo silloin muinoin tapahtumien kulusta kuin vasta vuosikymmenten päästä raotettuani salaista osaa elämäni kansioistani.
On näköjään niin vaikeaa joidenkin sukulaisten hyväksyä suvussa tapahtuneita negatiivisia asioita ja jopa oman kummilapsensa sairasta käytöstä aikoinaan.
Tosiasiat suvunkin on vaan pakko niellä, kun ei niitä muuksikaan voine muuttaa.
Minäkin niin mielelläni, etenkin minä-uhri haluaisin osan lapsuuttani muuttaa toisenlaiseksi, mutta kun sitä ei voi vaan niin tehdä, on vain pitänyt ymmärtää ja käsitellä asioitaan ja sitten kun olet saanut itsesi joltesinkin balanssiin, niin eikös joku ajattelematon setä ala ihmettelemään tiettyjä asioita tyyliin: Miksi et tehnyt silloin niin ja niin? Ärsyttää, kun itse tietää tasansatasella, miten asiat silloin muinoin olivat ja miten jatkokin meni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni sun pitäisi siinä "syyttely" tilanteessa joko alkaa selvittään syitä tai sitten vaan todeta että niin on vaan nyt käynyt ja sitä on enää turha alkaa miettimään miksi niin tai miksi näin!!!
Omalla kohdallani kun sukulaiset alkoi "ihmettelemään" niin kylmästi totesin että "miksi ette itse tehneet mitään vaikka tiesitte asioista?". Johan loppui "syyttely-ihmettely", tapahtumat ovat sijoittuneet lapsuuteeni.
juuri sitä ihmettelyä sain kommenttina sedältäni tietyssä kohtaa mennyttä tapahtumaketjua; mutta, mutta, juuri sivullisten on niin helppo vain ja ainoastaan monen eri ihmisen kuulo-kertomuspuheiden perusteella tehdä omia johtopäätöksiä, vaikkei asianomainen "ihmettelijä" ole ollut edes likelläkään tapahtuman keskiössä aikoinaan.
Laittelenkin tuollaiset sivullisten kyssärit ns. tietämättömyyden ja ammattitaidottomuuden "piikkiin". Toisekseen on aivan turhaakin sivullisten kelailla liikoja toisten ihmisten elämänkokemuksia ja tilanteita, kun eivät itse ole olleet kokemassa, saatika aaivstaneetkaan mitään aikoinaan koko jutusta.
Onneksi on kuitenkin tullut kerrottua em. juttu, niin voi siten oikoa noita vääriäkäsityksiä ja jopa muunneltuja kohtia totuuksista, kun onneksi uskaltautuvat edes kysellä.
Eipähän jää epäselvyyksiä siltä kohtaa, mitä älyävät edes udella itseasianomaiselta-toivonmukaan vastaukset edes ymmärtävätten tai ainakin toivottavasti osaavat ajatella edes useammalta kantilta asioita, eikä vain yksisilmäisesti kyseenalaistaa ja kuitenkin syyttäen ihmetellä tapahtumien kulkua.
On se varmnasti todella ärsyttävää! Helppo on sivustakatsojan aina neuvoa jälkikäteen...
voimia itsellesi, toivttavasti pääset jatkamaa elämääsi hyvin ja pääset päästämään menneistä irti!!=) Hyvää jatkoa.
Olen koko loppuelämäni menneen asian kanssa joutunut elämään, en voi asioiden kulkua muuttaakaan enää jälkikäteen, ne menivät silloin kuin ne silloin menivätkin, ja jälkiviisastelu tuonkaltaisissa asioissa on aivan turhaa ajanhukkaa, kuten alanasiantuntijan kanssa olen asiani pohdiskellut läpikotoisin, koska puhuminen vaikeistakin asioista on ainut tie lieventää jo tapahtunutta traumaa.
Elämä etenee ja huomisesta emme vielä tiedä mitään, mitä edessä päin onkaan, ei kukaan meistä, mutta kaikki, joka meille on jo tapahtunut, jättää meihin jälkensä, ja niiden kaikkien asioiden kanssa on ihmisen vain opittava tulemaan toimeen; niiden hyvien lisukkeena myös pahojen asioiden, jotka myös omalla tyylillään vahvistavat ihmistä, ja eikös sanonta: "Se, mikä ei tapa, vahvistaa" ja kaikesta, aivan kaikesta ihminen myös voi ammentaa elämäänsä sitä ymmärrystäkin toisia ihmisiä kohtaan.