Parempi puolisko sanoi,että haluaa erota...(meillä on vaikea tilanne....rakastamme toisiamme vielä jne..ainut asia miksi erosimme on ikäero!..olen reilusti naistani nuorempi) Erosimme pari viikkoa sitten....
Menin viime perjantaina hakemaan yhtä juttua häneltä...Ekaksi oli puhe että hakisin ihan nopsaan....Sitten ajattelin,että haluan puhua...ja sovimme,että olen yötä ja voimme kunnolla puhua...ja kun lauantai aamu koittaisi poistuisin hänen elämästään.....En niinkään puhunut että palaisimme yhteen jne...vaan lähinnä siitä,miten itse eron koin...ja miten siitä eteenpäin...
Lauantai aamuna...kysyin mitä hän oli ajatellut siksi päiväksi...ja kerroin kuinka olin aikonut mennä uimaan jne....Hän toivoi,että olisimme vielä lauantain..sunnuntai aamuun yhdessä ( hänen lapsensa palaisivat sunnuntaina isältä)..Suostuin...
Vietimme päivän yhdessä,kävimme uimassa,kaupassa, teimme ruokaa,joimme viiniä....rakastelimme (useasti) ...Kaikesti näki että meidän välillä on vielä ja vaikka mitä....Kun sunnutai aamupäivä koitti ja olin lähdössä (lopullisesti ja viimeisen kerran)...Hän itki ja oli tosi surullinen kun halasimme ja suukottelimme...
Hän halusi erota---Kuitenken käyttäytyy noin----
Halusiko hän vain olla vielä viimeisen kerran yhdessä ? Vai halusiko hän sanoa minulle jotain ?
Olen nyt miettinyt mitä tekisin...Kuitenkin hän oli hirveän ehdoton erosta, sanoi ettei se ollut hetken mielijohde...Eli en mielelläni haluaisi tehdä itsestäni ihan narria ( jos olen käsittänyt väärin,ja ero on se mitä hän haluaa)...Ja en haluaisi hänelle näyttää kuinka haluaisin hänet takaisin...Ajattelin sitäkin että hän saa tehdä aloitteen jos hän haluaa --
Miksi kaiken pitää olla aina niin kauhean monimutkaista....Katsoin äsken maikkarilta illan leffan...JA tunteet sisälläni vellovat ihan tosissaan...KAitpa annan ajan kulua...ja hieman ottaa asiaan etäisyyttä-...
En tiedä...
Menin viime perjantaina hakemaan yhtä juttua häneltä...Ekaksi oli puhe että hakisin ihan nopsaan....Sitten ajattelin,että haluan puhua...ja sovimme,että olen yötä ja voimme kunnolla puhua...ja kun lauantai aamu koittaisi poistuisin hänen elämästään.....En niinkään puhunut että palaisimme yhteen jne...vaan lähinnä siitä,miten itse eron koin...ja miten siitä eteenpäin...
Lauantai aamuna...kysyin mitä hän oli ajatellut siksi päiväksi...ja kerroin kuinka olin aikonut mennä uimaan jne....Hän toivoi,että olisimme vielä lauantain..sunnuntai aamuun yhdessä ( hänen lapsensa palaisivat sunnuntaina isältä)..Suostuin...
Vietimme päivän yhdessä,kävimme uimassa,kaupassa, teimme ruokaa,joimme viiniä....rakastelimme (useasti) ...Kaikesti näki että meidän välillä on vielä ja vaikka mitä....Kun sunnutai aamupäivä koitti ja olin lähdössä (lopullisesti ja viimeisen kerran)...Hän itki ja oli tosi surullinen kun halasimme ja suukottelimme...
Hän halusi erota---Kuitenken käyttäytyy noin----
Halusiko hän vain olla vielä viimeisen kerran yhdessä ? Vai halusiko hän sanoa minulle jotain ?
Olen nyt miettinyt mitä tekisin...Kuitenkin hän oli hirveän ehdoton erosta, sanoi ettei se ollut hetken mielijohde...Eli en mielelläni haluaisi tehdä itsestäni ihan narria ( jos olen käsittänyt väärin,ja ero on se mitä hän haluaa)...Ja en haluaisi hänelle näyttää kuinka haluaisin hänet takaisin...Ajattelin sitäkin että hän saa tehdä aloitteen jos hän haluaa --
Miksi kaiken pitää olla aina niin kauhean monimutkaista....Katsoin äsken maikkarilta illan leffan...JA tunteet sisälläni vellovat ihan tosissaan...KAitpa annan ajan kulua...ja hieman ottaa asiaan etäisyyttä-...
En tiedä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuullostaa tutulta! Erotaan, muttei kuitenkaan voi päästää toisesta irti. Mulla sama tilanne sikäli, että mies minua vanhempi ja sillä myös lapsi ja ollaan nyt oltu n. kuukausi erossa. Sit kuitenkin ollaan tapailtu ns. ystävinä, mutta kaikkee muutahan se tietenkin on. Mä luulen (en tiedä) että näissä vanhemmissa miehissä/naisissa lapsineen on kuitenkin jotain mikä estää niitä sitoutumasta uudelleen, ehkä se on sitä pelkoa että taas epäonnistuu, ja kun se lapsikin on jo yhden eron kokenut niin ehkä ne pelkää että taas käy samoin, ja tottakai lapsi kärsii siitä uudelleen. VAikka kuinka toiselle vakuuttaa rakastavansa ja haluavansa tehdä kaiken että hyvin kävisi, niin silti vaan pitää epäillä. En tiedä mikä tähän auttaisi.
Mun mielestä on omituista erota kun kumpikin rakastaa ja yhdessä on hyvä olla. Ymmärrän kyllä jos toinen on väkivaltainen, alkoholisti tms. muuta ikävää, mutta miksi rakkaudesta pitää luopua kun mitään todellista syytä siihen ei ole? Ongelmia voi tietenkin tekemällä tehdä jos haluaa, mutta on tämä elämä ihmeellistä. Toivottavasti edes teille käy hyvin! Voimia sinulle, tiedän miten tuo tilanne rassaa ja sattuu!