olen eronnut noin 3 viikkoa sitten avovaimostani. tolkuttoman pohjaton ikävä aiheuttaa tällä hetkellä elämässäni suunnatonta kärsimystä.. lähettelen hänelle lähinnä kerran tai kaksi päivässä "tule takaisin" viestejä ja kaverini ovat sanoneet että minun pitäisi antaa hänen olla rauhassa ja antaa myös toipua erosta. Mutta kaikki asiat vaivaa mieltä ja haluaisin selvyyden niihin, mitä tehdä, tahtomattakin tulee otettua puhelin käteen ja laitettua viestiä, pahin aika on iltaisin...
mitäpä tehdä...
fearman24
212014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Totatota,,, vaikeaa on varmasti, mutta keskustele asiasta ystävien kanssa, myös netistä löytyy hyviä sivuja kun googletat vähän.
Myös keskustelu apua saat auttavista puhelimista ja ihan vaikka seurakunnan perheneuvonnasta.
Älä juo suruusi, alkoholi yleensä vain pahentaa tilannetta tai darrassa olo. Asiat sotkeutuu helposti vaan lisää,,
Puhuminen auttaa, mutta älä puske tyttöystäväsi päälle, tai saada väkisin keskutelu yhteyttä, voit kirjoittaa tunteistasi vaikka koneelle, ja pyydät häntä lukemaan mutta ei välttämättä vastaamaan heti, vaan koita antaa aikaa hänelle ettei tule liikaa ahdistusta.
No en ole ammattiauttaja, mutta ota HETI yhteyttä noihin auttaviin tahoihin, älä paini yksin asioiden kanssa, saat itsellesi vain vaikean olon. Itse pitkitin ja kärsin turhaan älyttömästi vain omaa tyhmyyttäni!
Jos tuntuu ettei yksin selviä, hae apua. Se ei ole heikkoutta vaan viisautta.
Ikinä ei tiedä tulevaisuudesta mitä tapahtuu,, anna itsellesi mahdollisuus.
terveisin: 2kk erosta ja yhtä helvettiä!
kiitän, en vaan osaa olla mitenkään tällä hetkellä, lähinnä kävelen kämppää ristiin rastiin levottomana ja panikoiden... tekisin ihan mitä tahansa että saisin hänet takaisin... on mulla ollut ennenkin pidempiä suhteita, mutta tää ero on elämäni ensimmäinen totaalinen katastrofi... itsetutkiskelun jälkeen tajusin etten koskaan ollut rakastanut ketään yhtä paljon, en osaa rauhotella itseeni mitenkään, eikä noi auttavat puhelimet yms. ole hyödyttäneet (kokeiltu on) tuntuu että sekoan päästäni, en tajua miten selviän... en todellakaan
Kun luin tuon tekstin, aloin itkeä. Jätin ex-mieheni joitain kuukausia sitten, ja hän kuvaili tilannettaan juuri noin. Oli paniikissa, käveli ympäriinsä jne. Hän kävi lopulta kerran psykologin luona juttelemassa tilanteesta. Se oli kuulma tavallaan helpottanut, muttei kuitenkaan auttanut.
Tuntuu sinun puolesta ihan älyttömän pahalta! Itselläni eron tuskat liittyivät lähinnä siihen, miten toinen pärjää ja kuinka hän selviää. Itsestä ei ollut niin väliä, olinhan itse syypää kaikkeen. Exäni laitteli minulle viestejä alkuun aivain kuin sinäkin teet. Minä saatoin saada kymmeniä viestejä päivässä. Se oli todella ahdistavaa ja sydäntä repivää. Lopulta en enää vastannut viesteihin, koska päätin, että viestittelyn on pakko loppua. Eräänä päivänä se loppuikin, kuin seinään. Aluksi olin helpottunut, mutta nyt tahtoisin häneltä edes sen yhden viestin, jossa hän kertoo, miten hänellä menee.
Suosittelen, että vähennät viestien laittamista. Kirjoitat vaikka viestin, mutta et lähetä sitä aina eteenpäin. Tai jos laitat viestiä, niin kysy kuulumisia jne. Mutta älä anele koko ajan takaisin. Jos exäsi sillä anelulla tulisi takaisin, niin hänhän tulisi takaisin säälistä! Sitä tuskin haluat (tosin nyt haluat hänet takaisin keinolla millä hyvänsä, mutta pidemmän päälle se ei toimisi).
Itseäni harmittaa, etten ole exän kanssa enää missään väleissä. Se harmittaa todella paljon!! Toivottavasti sinä pysyt väleissä, jos niin tahdot.
ÄLYTTÖMÄSTI VOIMIA SINULLE!
Mitä tapahtuu, jos et soitakaan (vaikka mieli kovasti tekee)!
Saattaa olla painavampi viesti, kuin tyyliin "tule takaisin, tule takaisin..."
Pääsisitte kenties uudenlaisiin keskusteluasemiin?
Tuletakaisintuletakaisin- levy on jo kuultu ja loppuunkulunut.
Kirjoita tytölle kirjettä, jossa käyt läpi asioitanne omasta näkökulmastasi katsottuna.
Mikä tuntuu/tuntui hyvältä, mikä hämmentävältä, mikä ihmetystä herättävältä, mikä loukkaavalta. Mikä tuotti iloa, mikä kysymyksiä, mikä rittämättömyyden tunnetta, mikä onnistumisen riemua?
Kirje ei välttämättä - jos ollenkaan - ole tarkoitettu lähetettäväksi.
Pikemminkin päinvastoin. -Pysähdyspaikaksi yksinomaan SINULLE väistämättömässä tilanteessa, jossa sinun on löydettävä uusia reittejä itsestäsi/itseesi.
Tyttöystäväsi tehköön prosessiaan rauhassa tahollaan.
Älä "häiriköi" häntä tekstareillasi, vaan anna osaltasi tilaa väistämättömän uuden tilanteen muodostumiseen.
On se sitten ero, tai ei.
Mutta SAMANLAISEEN entiseen ei ole paluuta.
Sellaiseen tuntuvat sinun tuletakaisin- viestisi painostavan!
Opi rauhassa lisää itsestäsi.
Opi viihtymään itsesi kanssa yksinkin (ainoo elinikäinen kaverisi?) ja heittäydy vasta sitten uudemman kerran kehiin.
.. että et ole ensimmäinen maailman kirjallisuuden, taiteen ym. historiassa, joka OIKEESTI KOET omassa elämässä tätä draamaa.
Hengissä on selvitty lapsenlapsille kertomaan näistä...!
Totta kyllä, kuten ystäväni ovat mua sanoneet, olen sellainen hetikaikkimullenyt mies enkä malttais antaa asioiden olla yhtään rauhassa vaan selvittää ne heti, kuten varmaan te kaikki jotka luette yhdytte samaan mielipiteeseen siittä että pitää antaa pölyn laskeutua, yritän noudattaa tätä sääntöä mutta se tuottaa vaikeuksia, koko ajan tulvii uusia kysymyksiä mieleen ja tästä syystä tulee lähetettyä niitä "miksi niin miksi näin" viestejä, ehkä mun olisi syytä opetella käsittelemään näitä asioita ja siinä ohella itse hillintää
- viestit ovat ydinkysymyksiä, mutta eivät ne avaudu sormia napsauttamalla.
Vaikka minä niin haluaisinkin.
Asiat vain eivät TAPAHDU niin.
Vai oletko nähnyt, että kukka alkaa syksyllä kukkia maassa, koska SINÄ T A H D O T niin??
en ole nähnyt, oon vaan liian kärsimätön... en tiedä pitäsikö kirjoittaa hänelle kilometrin mittainen maili ja kertoo suu puhtaaks miltä tuntuu ja sen jälkeen antaa olla ja katoo mitä aika asioille tekee vai antaako olla vaan...
Hei kirjoita se!
Mä olen kanssa sen tyyppinen ihminen, että mun TÄYTYY selvittää asiat, en pääse muuten eteenpäin; en eroon.
Miehet ei yleensä tajua, kun kirjoittaa/sanoo. Ne ottaa sen syyttelynä, vaikka haluan vain selvittää, kertoa.
Kirjoita! Kirjoita kaikki - ja sitten kirjoita uusi versio, jonka vasta lähetät, että siitä ei tule syyttävä.
On parempi selvittää.
Mut älä hauku.
juuri olen kirjoittamassa
kuin sinäkin - muutaman kuukauden. Menetelmällä rikkoo vaan itsensä.
Nyt kaikki on toisin. Uusi kaunis Gaselli vierellä ja pilvissä leijaillaan taas. Salamana hävisi masennus ja ikävä. Tuskin muistan aikaa...
Elämä on kuin pörssikurssit, lama tulee välillä mutta pian taas ollaan noususuhdanteessa. Sydämestäni suosittelen kyseistä menetelmää.
Vointeja...
... kasvmaan.
Kirjoituksesi muistuttaa ihan omaani. Itse myös eron jälkeen pommitin varmaan kymmeniä tekstareita päivässä...mutta sitten yhtäkkiä vaan en ottanutkaan häneen yhteyttä. Meni viikko, kunnes yhtäkkiä exäni ottikin minuun yhteyttä. Tuli jopa käymään työpaikallani. Nyt ollaan oltu jonkinlaisissa puheväleissä...mutta eilen taas menin avaamaan sanaisen arkkuni ja työnsin exäni taas kauemmaksi minusta. Pitäisi vaan malttaa mielensä. Se ei ole helppoa...kokemusta on. Kokoajan. Erosta jo kuukausi ja vieläkin on hemmetin vaikea olla...Kyllä se siitä. Et ole yksin :)
Kuitenkin luon koko ajan kauhukuvia siittä että tällä hetkellä exäni on jonkun toisen miehen kanssa... okei, se on ehkä tässä tilanteessa normaalia mutta ahdistus sellaisista ajatuksista saa mut hulluuden partaalle.. inhottaa ajatuskin että tällä hetkellä joku toinen nukkuu sen vieressä, halailee, rakastelee yms. tämä voi kuullostaa typerältä mutta tuska on mieletön..
...täsmälleen samoja ajatuksia kuin minulla. Eilen meinasin seota kun juttelin exäni kanssa veppikameran kautta ja näin kun hän laittoi itseään valmiiksi, katsoi bussiaikataulua jne jne. Ilmeisesti lähdössä jonkun luo tai joku oli tulossa hänen luokseen. Teki mieli hypätä autoon ja mennä vakoilemaan hänen talonsa eteen että kenen kanssa lähtee tai minne menee tai jotain...Sairasta, tiedän. Ja tuska on aivan helvetinmoinen...oli oikeasti eilen lähellä etten tehnyt jotain todella tyhmää. Paitsi että avasin sanaisen arkkuni. Itselleni auttoi seuraava: ole kavereidesi kanssa jos niitä vähänkin vaan on. Kuntoile, raivoa, huuda vaikka. Tee jotain mikä saa sitä kiukkua ja ahdistusta purkautumaan. älä lue ainakaan mitään vanhoja viestejä tai muuta, se ei ainakaan auta asiaa. JA mene aikaisin nukkumaan. Väsyneenä tunteet nousevat vielä enemmän pintaan. Tiedän todellakin mitä käyt läpi. Kauhukuvia on minullakin...ja nykyään jopa kaupungilla kulkiessani pelkään että exäni tulee minua vastaan toisen miehen kanssa. En tiedä miten suhtautuisin siihen. Varmasti sekoaisin...voimia.
sen eteen, että suhde olisi säilynyt hyvänä ja rakastavana?
Nyt on myöhäistä itkeä, kun maito on kaatunut.
Minä tein kaikkeni. Enemmänkin. Otin vapaapäiviä töistä jotta olisi enemmän aikaa olla yhdessä. Tarjosin ravintolassa illallisia, ostin lahjoja, hellisin, rakastin minkä vain suinkin voin. Niin toinen jättää kuin nallin kalliolle siltikin. Halusi kuulemma olla villi ja vapaa. Ei se aina auta vaikka veisi toiselle kuun taivaalta. Itse en suostu erosta syitä ottamaan niskoilleni. Jos ei hyvä mies kelpaa niin olkoot kelpaamatta.
No ei - näköjään.
Mulle ei vain kukaan ole tehnyt noin paljoa. No ehkä ne mun exät ois omialtaisia sun exällesi. Kohtuuden nimissä.
Eron syy voi joskus olla myös se, että nainen kokee että mies yrittää "ostaa" hänet lahjomalla ja tarjoamalla koko ajan. Ja voit olla aivan varma, että kenkää tulee, jos nainen kokee olevansa huora (tämä ei tarkoita haukkumista, vain maksullista naista).
Myös jatkuva "kaikkensa tekeminen" on aika luotaan työntävää. Toki tuo voi toimia joidenkin kanssa, mutta suurimman osan kanssa en usko tuollaisen onnistuvan.
Yksi osa toimivan suhteen salaisuuksista on kuitenkin tasapuolisuus ja kohtuus. Jos sinä vain annat ja annat, ei eksälläsi ollut mitään mahdollisuuksia (tai haluja) pystyä samaan. Hän joutuisi luopumaan niin paljosta, omasta ajastaan ja tekemisistään, jotta pystyisi osoittamaan tunteitaan sinulle samoin kun sinä teet. Joskus vaan vähemmän on enemmän.
Tästä ei kyllä ole enää apua eksäsi kanssa, mutta tulevaisuudessa kannattaa miettiä, mikä on kohtuullista ja mikä menee vähän yli..
OLimme erossa kaksiviikkoa mentiin taas
yhteen.Yritin kaikkeni et onnistuisi
mutta kun ei niin ei.Ikävä vain on käytävä
lävitse.Huomenna lähden tästä yhteisestä
kodista.Enemmän olis pitänyt olla vain
erillään pitempi aika.
Vaikka kummalakaan ei ole kyse toisesta
naisesta tai miehestä.Mutta kun asiat
menevät solmuun ne menevät.Vaikka olis
yrittänyt setviä niitä ei tästä tule
mitään.jo olis vain yksi henkilö kyseessä
tässä on mukana koko sisarús sarja.
menevät ukon taakse ja antavat ohjeita.
Minä yksin yritän pitää puoleni näiden
kanssa.Arvatkaapa kenen syy on aina aina.
Olemme puhuneet ja puhuneet ja käyneet
kaiken maailman terapeutit ei auta.
Syy on aina minussa.
En jaksa enää tälläistä.En ole
orja enkä lapsentekijä jonka voi
heittää sitten syrjään kun ei tarvita.
Yritä vain oppia elämään sen asian kanssa.
vie vähän aikaa,mutta kyllä se siitä
hoituu.
Ikävä on kova mutta hammasta purren on
mentävä vain eteenpäin.keksiä itselle
tekemisä eikä jäädä sohvan pohjalle.
Olen eronnut kesäkuussa avovaimo lopetti suhteen ja ikävä oli minullakin, yhteydenotot ei kyllä ainakaan auta yhtään, kerran olen soittanut , puolitoista kuukautta eron jälkeen, olemme sopineet että antaa ajan kulua, kasvoimme vain jotenkin erilleen ja vaikka vieläkin ikävöin häntä niin on ymmärrettävä että nyt meillä kummallakin on oma elämämme, niin teilläkin, turha kiristää kummankin pinnaa.