Mitä järkeä on elää kaksoiselämää vuodesta toiseen? Mikä ihme saa miehen jatkamaan avioliittoaan ja siinä sivussa pitää tiivistä suhdetta toiseen naiseen? Kyllä täytyy olla kylmä,tunteeton ihminen pohjimmiltaan joka pystyy elämään noin ja satuttamaan montaa ihmistä! Ottakaa kantaa! Ja nyt ei sitten mitään panopatja puheita, niitä on täällä jo aivan tarpeeksi. Asiallista keskustelua,kiitos.
mitä järkeä....
kaksoiselämässä?
111422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täytyy todeta että itsekkyyshän kaiken taustalla on. Tällaisten vuodesta toiseen kaksoiselämää elävien täytyy olla myös todella kieroja ja älykkäitäkin, koska tuskinpa nämä tyypit kärähtää tästä kaksoiselämästä kun vaimo kerran pysyy rinnalla. Kyllä varmaan heittäisivät ukon pihalle jos tietäisivät. Siispä todennäköisesti nämä touhut on hyvin salattuja. Tällaisen ihmisen kärähtäessä, tulisi ehdottomasti antaa kenkää. Tämmöiset ihmiset ovat parantumattomia pettäjiä ilman omaatuntoa. Aivan varmasti toistavat tekojansa pitkin elämää. Kyllä näiden kaksoiselämää viettävien ihmisten puolisot hukkaavat oman elämänsä tällaisten pettäjien kanssa.
Tavallaan kaksoiselämän eläjä on tunneköyhä ja kylmä, kun pystyy tekemään mitä tekee.
Toisaalta tälläkin hetkellä tunnen ja melko läheltä seuraan erään miehen elävän tällaista kaksoiselämää. Ja tämä mies ei todellakaan ole kylmä. Hän on lämmin ihminen, joka antaa itsestään paljon muille. Luulen, että hän antaa ihmissuhteissaan ylipäänsä enemmän kuin saa vastaanottaa. Pidän hänestä ystävänä.
Pointtini oli kait se, että eivät kaksoielämän eläjät ole välttämättä kylmiä. Mutta heikkoja ovat. Hyvin heikkoja, kun eivät pysy totuudessa.
Näen myös, että tämä tuntemani mies kärsii paljon nykyisestä tilanteesta. Toivon hänelle hyvää, vaikka tiedän, että hän tekee väärin. Mutta minusta se johtuu heikkoudesta, ei kylmyydestä missään määrin. En halua syyllistää, mutta auttaisin mielellään jos voisin. Mutta ei noissa asioissa oikein kukaan voi auttaakaan.
Joskus täytyy kävellä umpikujan päähän saakka, jotta huomaa, että kyseessä on umpikuja.
Kukaan kai ole siinä sanonut järkeä olevankaan..? Jokainen meistä haluaa varmaan sen oman hippusensa onnea..?
Aluksi se on ehkä kivaa ja jännää. Sitten siitä tule tapa... Koska eri osapuolet sen hyväksyvät hiljaisesti sillä, etteivät tee totutun rikkomiseksi mitään..?
Eikä mies välttämättä ajattele satuttavansa ketään. Elää vaan elämäänsä omalla tavallaan naisiensa myötävaikutuksella eikä koe olevansa sen kylmempi ja tunteettomampi kuin se naapurin Reiskakaan, joka hakkaa vaimoaan...
Entäs henkinen salasuhde ? no siis ,ihan loppuun asti ei ole menty .Pettämiseksi luetaan vain sänkyyn hyppääminen ?? Mutta entäs jos suhde olisikin vakavampaa ,oikea rakkaussuhde niin että tosi-seksiä ei ole harrastettu ,suutelua kyllä ja kaikkee siihen suuntaan...mutta se henkinen yhteys ! Jospa se onkin pahempi juttu lopulta? Onko kukaan miettinyt moista ? Meillä näin ,ja olen naimisissa oleva nainen ja toinen osapuoli myös aviossa. En tiedä mihin tämä johtaa.Lopettaa ei pysty -kumpikaan. Nimenomaan, se hippunen onnea.....
Olen itse toinen osapuoli, rakkaussuhteessa ollut monta vuotta varattuun mieheen. Rakastamme toisiamme,olemme yrittäneet lopettaa suhteen,emme pysty, jo kolmesti lopetettu ja aloitettu uudelleen. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla toisillemme hyviä, seksimme on sitä parempaa eli Rakastelua...En tiedä miten tässä vielä käy...Ihanaa on toisaalta mutta toisaalta niin vaikeaa olla näin rakastunut toisen omaa...ei helppoa miehelle mutta ei myöskään minulle, itse olen vapaa
minä vielä kirjoittanut, ja täällä on tekstiä kuin "omasta kynästäni"... Reilun pari vuotta olen elänyt henkisessä salasuhteessa. Molemmilla sitoumukset tahoillaan, lopettaakin on yritetty - vain huomataksemme, että toisen olemassaolo on entistäkin tärkeämpää. Hetket hänen kanssaan ovat onnea ja taikaa.
Mielestäni tunnesuhde on petetylle pahempi kuin "seksisuhde". Mieheni jäi kiinni parin vuoden tunnesuhteesta. Eikä sen lopettaminen onnistunut vaikka niin väittikin, kaikki vain hoidettiin varovaisemmin. Tunsin itseni henkisesti raiskatuksi.
En vieläkään ymmärrä miksi ihmiset eivät eroa kun löytävät sielunkumppanin. Vaikka pettäjät tuntevat olonsa hyväksi, niin varmaan suurimmalla osalla kuitenkin on huono omatunto. >>suhteen aikana hukataan usean henkilön elämää. Kyllä jokaisella on oikeus onneen ja hyvään ihmissuhteeseen, niin pettäjillä kuin petetyilläkin. Olisin aikoinani toivonut, että miehestäni olisi ollut mieheksi ottaa avioero, eikä odottaa että käry kävi. Ei nykyään tarvitse enää kulisseja pitää pystyssä, lapset ehkä on osalla syynä avioliiton jatkamiselle, mutta mielestäni väärä syy. Kaikkien pitää tuntea itsensä arvostetuksi.
SE ON HENKISTÄ SAIRAUTTA !
Niin kai se on - sairauksia on monenlaisia ; niin fyysisiä kuin henkisiä.Ja henkisiäkin sitten moneen lokeroon. Muuten olen kai aika terve... Millä tästä voi parantua? Mikä on se lääke? Tunneköyhä avioliitto ei pelasta eikä anna sitä tunnetta että on elossa. Kumpikaan ei silti voi eikä halua erota.On hyvä näin. Miksei kahta voi rakastaa;omalla lailla molempia..................????
Onko myös puolisosi mielestä liittonne tunneköyhää? Oletko edes puhunut asiasta hänen kanssaan?
Sanot, että rakastat kahta...mutta etkö juuri todennut, että liittosi on tunneköyhää. Miten luulisit sinun suhtautuvan tilanteeseen jos puolisosi toimisi samalla tavalla. Olisitko vielä yhtä ylpeä isestäsi? Et voi erota, koska olet jollain ihmeellisellä tavalla riippuvainen puolisostasi, mutta haluaisiko hän jatkaa kanssasi kun saisi tietää mitä pelaat hänen selkänsä takana.
Tunneköyhä avioliitto, niinpä, pitääkö siis elää loppuelämänsä siinä, siis pelkkänä toverina? Jos kipinä puuttuu, mistä se etsitään, puhumattakaan löytämisestä. Pelkkä koskettaminenkin tuntuu joskus vaikealta, kun joutuu ottamaan sen vastaan ilman omaa halua. Ihmeidentekijä pitäisi olla, että voisi alusta aloittaa.