Burn out on nyt niin lähellä kuin se olla voi. Olen ollut väsynyt töissä jaksamiseen reilun puoli vuotta.
Työ on raskasta. Pomon kanssa töitä tehdään ja joka päivä saa kuullu keljuilua, mutta Myös mukava ja reilu osaa olla. Lopputilin olisin jo ottanut jos ei olisi myös mukava. Ei tiedä vihata vai pitää hänestä.
Palkka on todella kurja eikä ole noussut puoleentoista vuoteen. Lyhennettyä työviikkoa, ns. pekkasia ei ole.
Väsyttää niin mahdottomasti. Ei millään huvittaisi töihin mennä ja työpäivän aikana vitututs senkun nousee. Tuntuu että työpäivä kestää ikuisuuden. Asiakkaiden kanssa nykyisin tuntuu ettei enää jaksa edes puhua,saati hymyillä. Tuntuu että kunpa olisi minulle työ jossain parakkikopissa,muita ihmisiä näkemättä.
Särkee päähän,selkään,niskaan....
Ja tämän liäksi keljuttaa kun palkka tulee, maksat laskut jotka pakollisia (sähkö, auto, vakuutus, ymym) ja sen jälkeen ostat jääkaappiin palkkapäivän kunniaksi vähän parenpaa ruokaa, viikon päästä tili tyhjä, kolme viikkoa kituutusta kaurapuurolla ym aneemisella ruualla.
Masentaa. Ulos pääsyä ei ole. Enää ei voi olla iloinen,että olet vihdoinkin saanut unelmiesi työn. Arki on tullut eteen, tällä palkalla et elä. Olen niin väsynyt,ettei mitään mahdollisuuksia tehdä lisätöitä, että eläisi. Onneksi on sukulainen jolta tarvittessa voi lainata leipärahaa. Olen jo karsinut pois kaikki "joutavat" menot. Sosiaalista elämää ei kohta ole nimeksikään, kaikki maksulliset harrastukset on lopetettu, en käy enää ravintoloissa, edes "ryyppäämässä",saati syömässä. Kohta pitänee tv-lupakin irtisanoa.
Asun pienenllä paikkakunnalla. 50 km säteellä ei ole töitä tarjolla, jonne pääsisi, haluaisi, saati olisi vakinainen.
Joten tällä mentävä.
Mistä ihmeestä saisi voimia jaksamiseen?
Sairaslomaa ei ole pokkaa hakea. Kyseessä työpaikka jossa kolme henkeä, pomo mukaan lukien, töissä.
Työkaverini tilanne on yhtä kehno. Hän on yhtä väsynyt kuin minä, ja henkisesti väsynyt rahatilanteen vuoksi. Mutta onneksi on työkaveri olemassa, on todella tärkeä tuki.
Kun osaisi ja uskaltaisi pyytää palkankorotusta. Uskoisin että se auttaisi tätä ahdinkoa.
Tai sitten pitäisi mennä juttelemaan tästä uupumuksesta jonnekin. ..?
Huoh.. No ainakin vähän auttoi kun sai purkaa mieltä.
Työ on raskasta. Pomon kanssa töitä tehdään ja joka päivä saa kuullu keljuilua, mutta Myös mukava ja reilu osaa olla. Lopputilin olisin jo ottanut jos ei olisi myös mukava. Ei tiedä vihata vai pitää hänestä.
Palkka on todella kurja eikä ole noussut puoleentoista vuoteen. Lyhennettyä työviikkoa, ns. pekkasia ei ole.
Väsyttää niin mahdottomasti. Ei millään huvittaisi töihin mennä ja työpäivän aikana vitututs senkun nousee. Tuntuu että työpäivä kestää ikuisuuden. Asiakkaiden kanssa nykyisin tuntuu ettei enää jaksa edes puhua,saati hymyillä. Tuntuu että kunpa olisi minulle työ jossain parakkikopissa,muita ihmisiä näkemättä.
Särkee päähän,selkään,niskaan....
Ja tämän liäksi keljuttaa kun palkka tulee, maksat laskut jotka pakollisia (sähkö, auto, vakuutus, ymym) ja sen jälkeen ostat jääkaappiin palkkapäivän kunniaksi vähän parenpaa ruokaa, viikon päästä tili tyhjä, kolme viikkoa kituutusta kaurapuurolla ym aneemisella ruualla.
Masentaa. Ulos pääsyä ei ole. Enää ei voi olla iloinen,että olet vihdoinkin saanut unelmiesi työn. Arki on tullut eteen, tällä palkalla et elä. Olen niin väsynyt,ettei mitään mahdollisuuksia tehdä lisätöitä, että eläisi. Onneksi on sukulainen jolta tarvittessa voi lainata leipärahaa. Olen jo karsinut pois kaikki "joutavat" menot. Sosiaalista elämää ei kohta ole nimeksikään, kaikki maksulliset harrastukset on lopetettu, en käy enää ravintoloissa, edes "ryyppäämässä",saati syömässä. Kohta pitänee tv-lupakin irtisanoa.
Asun pienenllä paikkakunnalla. 50 km säteellä ei ole töitä tarjolla, jonne pääsisi, haluaisi, saati olisi vakinainen.
Joten tällä mentävä.
Mistä ihmeestä saisi voimia jaksamiseen?
Sairaslomaa ei ole pokkaa hakea. Kyseessä työpaikka jossa kolme henkeä, pomo mukaan lukien, töissä.
Työkaverini tilanne on yhtä kehno. Hän on yhtä väsynyt kuin minä, ja henkisesti väsynyt rahatilanteen vuoksi. Mutta onneksi on työkaveri olemassa, on todella tärkeä tuki.
Kun osaisi ja uskaltaisi pyytää palkankorotusta. Uskoisin että se auttaisi tätä ahdinkoa.
Tai sitten pitäisi mennä juttelemaan tästä uupumuksesta jonnekin. ..?
Huoh.. No ainakin vähän auttoi kun sai purkaa mieltä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos katsot olevasi ihan uupumisen partaalla eikä sinulla ole pokkaa mennä hakemaan sairauslomaa, niin omapahan on asiasi. Mitä aiemmin otat sairauslomaa, sitä nopeammin toivut. Paremmassa hapessa saattaisi olla paljon helpompi sitten miettiä ratkaisua tilanteeseesi.
Anteeksi tiukka sävy, mutta se oli tässä viestissä tarpeen. Tsemppiä ... ja ei kun lekuriin.
Kerrot asiallisesti, miten palkka on riittämätön vastaamaan työtehtäviäsi sekä miten se ei vaan riitä normaaliin elämiseen Suomessa vuonna 2008.
Itse lopettanut parikin hommaa, koska palkalla ei vaan elä, vaikka tekisi kuinka. Ja elämisellä tarkoitan asumista pienessä asunnossa, normaaleja pikkulaskuja (puhelin) sekä normaalia ruokaa (kuten leipää).
Minä lopetin siksi (enkä pyytänyt lisää liksaa), koska esimerkiksi taksia ajaessa se tulo nyt vaan on mitä valtio säätää. Pomo ei pysty sitä rahaa lisää taikomaan.
Mitäs taksia ajamalla suurinpiirtein tekemällä kohtuudella töitä tienasi kuussa?
Olen niin nuutunut ja puutunut töissä käymiseen,etten enää kykene tekemään mitään mukavaakaan saati olemaan muiden ihmisten kanssa missään tekemisissä. Työnikin on yksinäistä,tylsää ja puuduttavaa,sietämätöntä ja lähes invalidisoivaa yksitoikkoista toistotyötä ja sitäkään ei viime aikoina ole ollut kuin nimeksi tarjolla,eihän tuo toki haittaisi jos työpaikka olisi edes viihtyisä,mutta kun se on aivan karmea. Nyt en kuitenkaan uskalla irtisanoutua,vaikka mielenterveyteni ja fyysinenkin terveyteni sitä vaatii,kun ei ole toivoakaan toisesta työpaikasta,tulisi pitkä karenssi ennen kuin saisin edes työttömyyskorvausta,sossu vaatii tiliotteet puoleltavuodelta ja jos siellä sattuu olemaan jotain säästöjä isompia hankintoja varten niin mitään ei tipu,tili täytyy tyhjentää hyvissä ajoin ennen irtisanoutumista. Taloudellisesti tulin kuitenkin ihan hyvin toimeen työmarkkinatuella vuosikausia(elätin sillä vielä muunkin perheen),niin etten aina oikein ymmärrä tuota valitusta kaurapuurolla kituuttamisesta,kun en joutunut koskaan nälkää näkemään vaan olen syönyt ihan terveellisesti myös sinä aikana valmistamalla ruokani itse,tosin eihän minulla ole turhia menoja,kuten autoa ja vakuutusmaksuja.
Elämä ei ole helppoa eikä työ ikinä kivaa. Totu siihen. Lakkaa valittamasta, vitutat vaan muita.
Kiitos sinulle!
Lämmitti kovasti
Burn out -keskustelu ja palkankorotuskeskustelu ovat kyllä kaksi tasan eri asiaa kahteen eri keskusteluun. Enpä ole ikinä kuullut että kukaan olisi burn outiin vetoamalla saanut palkankorotusta neuvoteltua, saati sitten että burn outia tai yleistä työvitutusta olisi palkalla parannettu. Siispä sorry, erota nuo kaksi asiaa toisistaan heti alkuunsa.
Miksi et kehtaa mennä lääkärille juttelemaan? Lääkäri ei tosin pysty vitutustasi eikä palkkaasi parantamaan, mutta jos olet niin romahduksen partaalla kuin kerrot olevasi, niin silloin on mentävä. Mikä siinä pistää vastaan? Jos sairautesi luokitellaan masennukseksi, niin silloin kyseessä todella on sairaus, johon taas voidaan vaikuttaa lääkityksellä.
Ihan en myöskään ymmärrä, onko pomosi mulkvisti vaiko reilureiska, kun puhut hänestä ihan ristiin. Riepooko hänessä tai itse työssä huonon palkan lisäksi joku muu asia? Jos, niin mikä? Ja mikä se huono palkka edes on? Kerro meille. Palkkakäsitykset kun ovat ihmisillä varsin eriäväiset... voisit saada vertailukohtia.
Se, että aamulla vituttaa nousta ylös ja lähteä töihin, ja että väsyttää ja viikot tuntuvat pitkiltä, ei ole sairaus, tai edes mitenkään epätavallista. Sitä on liikkeellä, usko tai älä, hyvin paljon, ja silti vaan on pakko jaksaa päivästä toiseen, jos ei ole perittyä tai tienattua rahaa hypätä oravanpyörästä pois. Ei meillä monilla muillakaan ole lyhennettyjä työviikkoja tai -päiviä, vaan päinvastoin ylipitkiä päiviä painetaan (ilman minkäänlaista korvaustakaan)...
Kirjoituksessasi oli niin paljon vuodatusta, että on vaikea sanoa mikä se varsinainen ongelman ydin oli. Burn out? Sietämättömän huono palkka? (jolloin kysyn uudelleen: paljonko se on?) Elämän sisällöttömyys? Väsymys? En tässä kohtaa ryhdy tarjoilemaan ratkaisuksi harrastuksia enkä vitamiinipillereitä, mutta avaa nyt hyvä ihminen vielä ongelmaasi lisää, tästä ei varsinainen asian syvin ydin kyllä ainakaan itselleni aukene. Ylivoimaisesti voimille käyvä työ voi aiheuttaa burn outia ja huono palkka kyrsiinnyttää muuten, mutta edelleen sanon, että tässä on nyt kimpullinen murheita isketty samaan pussiin...