eilen se tapahtui.sain tietää.
miehelläni on paljon kaikenlaisia reissuja,messuja,urheilukilpailuissa käymisiä,saunailtoja jne. olemme jo yli viisikymppinen pariskunta,lapset muuttaneet kotoa ja aikaa toisillemme pitäisi jo olla.hän on yrittäjä ja joka ilta hän jos ei muuta ylityötä ole niin ainakin siellä työpaikalla pitää käydä pyörimässä muuten vaan.
Olen oppinut hyväksymään hänen menemisensä ja senkin että työ on kai jonkinlainen elämäntapa hänelle.
tänäkin vuonna on ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia joihin hän on välttämättä halunnut osallistua.viimeisin oli nyt viikonloppuna.kysymyksessä oli kahden yön reissu. jotain epäilyksiä heräsi mielessäni kun soitin hänelle ja hän oli etäinen ja välttelevä. päivän mittaan sain selville että hän ei oikeasti ollutkaan siellä missä hänen piti olla.
viimeiseen asti hän valehteli ja selitteli kunnes löin totuuden pöytään niin että vaihtoehtoja valehdella ei enää ollut.
meillä on kaikki muuten hyvin mutta ikä on tuonut nämä naisen ongelmat.olen halunnut niistä monesti keskustella,mutta mies on vältellyt aihetta ja vaihtanut puheenaihetta.eli siis seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan,ja mies on antanut ymmärtää että häntä ei se haittaa.
Hänellä on ollut suhde toiseen naiseen ainakin tämän vuoden.nämä kaikenlaiset menot mihin hän on ulkopaikkakunnilla osallistunut ovat olleet siis peitetarinoita jollekkin muulle..
minä olen nyt aivan hajalla tämän asian kanssa,tätäkin kirjoittaessani rauhoittavan pillerin vaikutuksessa.
Miksi mieheni ei halunnut keskustella kanssani tästä ongelmasta,jos se kerran oli hänelle tärkeä,minä halusin puhua ja asialle yritin jotain tehdäkin.mies ei kuitenkaan ollut yhtään kiinnostunut voiteistani ja geeleistäni.käänsi vain suurinpiirtein selkänsä ja alkoi nukkua.
tekstini vaikuttaa varmaan jotenkin sekavalta,olen väsynyt,mutta en pysty manemään nukkumaan,ahdistaa...
mitä minä teen?onko tämä liittomme loppu?en tiedä pystynkö antamaan anteeksi..
töihin pitäisi jaksaa vaan en nyt kyllä pysty aamulla.
olen aina pitänyt miestäni uskollisena tyyppinä,enkä olisi ikinä uskonut että hän valehtelee minulle näin.vielä hänen lähtiessään pyysin että hän olisi reissullaan vain yhden yön,koska itseäni ahdisti nämä koulusurmatkin,ne koskettivat jollain tasolla läheltäkin.hän ei tähän suostunut.
millainen on tällainen yli viisikymppinen mies joka pystyy tällaiseen??!
nyt hän kyllä pyytelee anteeksi ja vannoo että se on loppu,,ehkä onkin..en tiedä..
olen itkenyt,raivonnut,napannut rauhoittavia,ollut tosi ilkeä..hän on enimmäkseen hiljaa sohvalla ja meni äsken nukkumaan..
en olisi ikinä uskonut että meille käy näin..
MITÄ MINÄ TEEN??
ps.tekstini on kielioppi ym.virheitä täynnä,suonette anteeksi rikkinäiselle ihmiselle..
miehelläni on paljon kaikenlaisia reissuja,messuja,urheilukilpailuissa käymisiä,saunailtoja jne. olemme jo yli viisikymppinen pariskunta,lapset muuttaneet kotoa ja aikaa toisillemme pitäisi jo olla.hän on yrittäjä ja joka ilta hän jos ei muuta ylityötä ole niin ainakin siellä työpaikalla pitää käydä pyörimässä muuten vaan.
Olen oppinut hyväksymään hänen menemisensä ja senkin että työ on kai jonkinlainen elämäntapa hänelle.
tänäkin vuonna on ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia joihin hän on välttämättä halunnut osallistua.viimeisin oli nyt viikonloppuna.kysymyksessä oli kahden yön reissu. jotain epäilyksiä heräsi mielessäni kun soitin hänelle ja hän oli etäinen ja välttelevä. päivän mittaan sain selville että hän ei oikeasti ollutkaan siellä missä hänen piti olla.
viimeiseen asti hän valehteli ja selitteli kunnes löin totuuden pöytään niin että vaihtoehtoja valehdella ei enää ollut.
meillä on kaikki muuten hyvin mutta ikä on tuonut nämä naisen ongelmat.olen halunnut niistä monesti keskustella,mutta mies on vältellyt aihetta ja vaihtanut puheenaihetta.eli siis seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan,ja mies on antanut ymmärtää että häntä ei se haittaa.
Hänellä on ollut suhde toiseen naiseen ainakin tämän vuoden.nämä kaikenlaiset menot mihin hän on ulkopaikkakunnilla osallistunut ovat olleet siis peitetarinoita jollekkin muulle..
minä olen nyt aivan hajalla tämän asian kanssa,tätäkin kirjoittaessani rauhoittavan pillerin vaikutuksessa.
Miksi mieheni ei halunnut keskustella kanssani tästä ongelmasta,jos se kerran oli hänelle tärkeä,minä halusin puhua ja asialle yritin jotain tehdäkin.mies ei kuitenkaan ollut yhtään kiinnostunut voiteistani ja geeleistäni.käänsi vain suurinpiirtein selkänsä ja alkoi nukkua.
tekstini vaikuttaa varmaan jotenkin sekavalta,olen väsynyt,mutta en pysty manemään nukkumaan,ahdistaa...
mitä minä teen?onko tämä liittomme loppu?en tiedä pystynkö antamaan anteeksi..
töihin pitäisi jaksaa vaan en nyt kyllä pysty aamulla.
olen aina pitänyt miestäni uskollisena tyyppinä,enkä olisi ikinä uskonut että hän valehtelee minulle näin.vielä hänen lähtiessään pyysin että hän olisi reissullaan vain yhden yön,koska itseäni ahdisti nämä koulusurmatkin,ne koskettivat jollain tasolla läheltäkin.hän ei tähän suostunut.
millainen on tällainen yli viisikymppinen mies joka pystyy tällaiseen??!
nyt hän kyllä pyytelee anteeksi ja vannoo että se on loppu,,ehkä onkin..en tiedä..
olen itkenyt,raivonnut,napannut rauhoittavia,ollut tosi ilkeä..hän on enimmäkseen hiljaa sohvalla ja meni äsken nukkumaan..
en olisi ikinä uskonut että meille käy näin..
MITÄ MINÄ TEEN??
ps.tekstini on kielioppi ym.virheitä täynnä,suonette anteeksi rikkinäiselle ihmiselle..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuten sulla, myös mulla särkyi sydän hetkessä, olen myös vielä jonkinlaisessa shokissa, enkä pysty ajattelemaan selkeästi.
Luulin perheemme asioiden olevan täysin kunnossa. Mies tyytyväisen oloinen ja suuria suunnitelmia oli tehty.
Viikko sitten sain tietää mieheni käyneen toisella paikkakunnalla baarissa. Yleensä mies kertoi, jos oli jossain käynyt, mutta tällä kertaa jätti kertomatta. Mies unohti e-mailinsa auki ja "sain" lukea kiihkeitä viestejä tämän baarissa tapaamansa naisen kanssa. Viestittely alkoi mieheni aloitteesta ja oli inhottavan kiihkeää ja tapaamisen ehdottelua.
Mun maailma on nyt särkynyt ja tuska raastaa sydäntä. En tiedä mitä teen. Ollaan30v.pariskunta ja meillä on yhteinen lapsi. Oli tarkoitus aloittaa rakentaan talo ja yrittää toista lasta. Nyt mulle sitten selvis, että tää kaikki on ollutkin valhetta. Mies sanoi olleensa kyllästynyt muhun ja halus säpinää. Ei halua erota, mutta ei itse tiedä mitä haluaa esim. 2 vuoden päästä. Jos jään hänen luokseen, jää pelko mitä vuoden tai kahden päästä hän haluaa. Jos lähden, en tiedä miten siitä selviän.
Tekis kyllä mieli jättää tuo sika ja toivoa, että hän eläisi loppuelämänsä sydämessään kärsien, kuten minäkin kärsin nyt. Mutta tuntuu niin vaikealta luopua kaikesta mitä meillä on, tai mitä mä luulin meillä olevan. Aiheuttaa suunntatonta ahdistusta ajatella, että meidän lapsesta tulisi erolapsi. Kaiken tämän paskan keskellä vihaan miestäni mutta samalla edelleen rakastan, tuntuu kauhealta luopua tästä perheestä joka on mulle kaikki mitä haluan.
Voi kun joku antaisi hyviä neuvoja mitä mä teen!!
Ymmärrän tunteesi ettet haluaisi luopua siitä mitä teillä on, ja aloittaa yksinään alusta. Mutta nuo taitavat olla niitä kuuluisia lopun alun merkkejä.. miten koskaan voisit luottaa enää mieheesi, ehkä hän on hetken aikaa uskollinen mutta vuosien varrella tulee ihan varmasti jälleen aikoja jolloin hän kaipaa sitä "säpinää". Ei tällaiset ihmiset pysty sitoutumaan. Jos jatkat niin pelkäät jatkuvasti uutta pettämistä ja teet omasta elämästäsi helvettiä miettimällä sitä jatkuvasti..ja mitäs sitten kun miehesi taas joskus (kenties vuosien päästä) jää taas kiinni toisten naisten kanssa puuhailusta. Kestätkö sen?
Jokainenhan haluaisi lapselleen sen ydinperheen, mutta kyllä kaikki ristiriidat vanhempien välillä heijastuvat lapseenkin jos yhteiselo ei ole "normaalia". Tällainen ei mielestäni ole se normaalin parisuhteen malli, jonka lapsikin tietysti omasta perheestään omaksuu.
Joo kyllä se niin on kun kerran käy niin tavaksi
jää.Uskoin nuorempana kans uskollisuuteen mutta sitten mies kävi vähän vieraissa ja se usko loppui siihen. Ja sama peli jatkuu vielä nytkin. Kannattaa vähän miettiä mitä elämältä haluaa ja jatkaa matkaa jos pystyy. Itseäni kaduttaa kun en silloin lähtenyt,mutta nyt harkinnassa koko ajan. Ja odotan nyt vaan seuraavaa kertaa kun mies narahtaa ja saan hyvän syyn lähteä.
Voi sinua, joka pelkäät kuinka kauheaa olisi, jos lapsestasi tulisi erolapsi. Tarkoitatko että lapsi olisi jotenkin onnellisempi eläessään ydinperheessä, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan. Kyllä lapsi sen vaistoaa, etteivät vanhemmat ole onnellisia yhdessä. Ei erolapsi ole mitenkään huonompi kuin muutkaan. Päinvastoin, yksinhuoltajat selviävät mainiosti ja lapsista tulee hyvinkin tasapainoisia. Katsohan ympärillesi, eivätköhän kaikkein ongelmallisimpia ole kuitenkin niin kutsutuista "hyvistä" (avioliitossa elävien vanhempien) perheistä. Ja sitten ihmetellän, kuinka hyvästä perheestä oleva lapsi tekee jonkin kauhuteon. On kulissielämää, johon kuuluu talot ja autot ja urat. Rakkaus puuttuu. Hae uusi mies, johon rakatut. Lapsesikin on onnellisempi huomatessaan, että äiti on onnellinen. Ei avioerolapsi ole nykyään enään mikään kauhistus.Asenteesi on suorastaan hyvin vanhanaikainen ja etten sanoisi hyvin konservatiivinen. Rehti avioero on paljon parempi vaihtoehto kuin kulissiavioliitto. Ja mies on jo näyttänyt ettei sinua rakasta. Lähehän nyt siitä liitosta rakentamaan onnellista tulevaisuuttasi.
Kaipa kyllästynyt mies tekee noin. Mies joka ei jaksa kuunnella ja kaipaa vaihtelua, jota nyt on sitten näemmä hakenutkin.
viehättävyytensä, niin mies pysyisi paremmin näpissä.
Suomalaista naisista tulee viimeistään kolmissakymmenissä joko itsensä lihottaneita lyhyttukkaisia lenkkareissa kuljeksivia pullero-mammoja tai toinen tyyppi pelottavat, edellistä vielä miesmäisemmät mustatukka-mustasilmälasi laudanlaihat uranaiset ryppyverkosto jo kolmissakymmenissä silmien alla.
Pullero-mammojen tavallinen synti on myös yletön touhuaminen materian kanssa. Räpätetään vain talosta ja tavaroista, ja ukko piiskataan niiden hankintaan! Tämän mamma-tyypin perussynteihin kuuluu myös, että kuvitellaan tietävänsä mitä miehen päässä liikkuu. Hoetaan:rakastan, mutta ei tarkata yhtään rakastaako toinen!!!
Näin mennään helposti metsään miehen kanssa. Sitten ollaan aivan ällikällä lyötyjä, kun mies ei toimikaan kuten tarmo-mamma on elämän kuviot suunnitellut.
Kaikille naisille suosittelisin, että yrittäisit olla naisellisemman näköisiä. Tämä ei tarkoita kuuden sentin korkoja, vaan sieviä naisellisia vaatteita ja tiettyä naisellista pehmeyttä olemukseen. Ei mies halua että kotona on hirveä päsmäri, joka määrää sisustuksenkin viimeistä ripausta myöten!
Aloittajalle kaikki myötätuntoni. Mutta ranskalainen nainen askaroisi geelipurkkien kanssa niin, ettei mies niistä tietäisi mitään. Uskon kyllä tilanteen rauhoittuvan ja miehesi järkiintyvän!
Oma rakas vaimoni vietti kiihkeän lähes 3-vuotisen suhteen. Paljastui vahingossa tekstiviestittelystä. Suhde oli kiihkeää rakastelua milloin missäkin ja ikuisia rakkauden tunnustuksia puolin ja toisin!
Molemmat vannoivat ikuista rakkautta ja rakastavansa toisiaan enemmän kuin ketään koskaan...
Mitäpä luulet minun nyt tekevän?
Upea perhe ja pitkä suhde takana, elämän piti olla mallillaan ja nyt tämä paukku!
Mitkä mahdollisuudet luottaa naiseen enää?
Naiset, kertokaa!
Kuulehan, etsi uusi mies. Tuollainen ei ole mies eikä mikään. Sinä olet vasta viisikymppinen ja elämää on vielä edessä. Katkeruus ja kiukku sekä kauna syö naista. Kerrasta poikki, avioero välittömästi vireille. sen jälkeen pari vuotta toipumisaikaa, jotta uudelle suhteelle tulee tilaa. Sen jälkeen uutta etsimään joko treffipalstalta netistä, laivalta tai matkoilta. kyllä takuulla löytyy ja paljon parempi mies. Eli perinteinen lohdutus, mies ei ole arvoisesi. Anna sen toisen vain pitää pettävä ja valehteleva mies ja toivota heille kuitenkin onnea, ilman katkeruutta, ja aloita oma elämä. Lapset eivät ydinperhettä enään tarvitse. olet vapaa. Löydät paremman.