Tapasin ulkomailla henkilön jonka kanssa "klikkasi" ihan välittömästi. Vietimme lopun loman yhdessä ja kotiin palattua ollaan pidetty yhteyttä jatkuvasti. Probleema on että kyseinen henkilö asuu älyttömän kaukana ja on työssä joka rajoittaa matkustusta. Tulemme todella hyvin toimeen, mutta estelen itseäni hänen kanssaan välimatkan takia. Tiedän että tästä meidän "jutusta" voisi tulla jotain jos vain olisimme samassa paikassa. Mutta itse en usko että parisuhteet voivat toimia netin välityksellä.. Kysymykseni siis onkin että mitä pitäisi tehdä? Annanko tunteideni viiletä ja katua myöhemmin, vai heittäydynkö täysin mukaan ja katson mitä käy? En myöskään haluaisi olla kaukosuhteessa, koska minulla on huonoja kokemuksia niistä. Koska asumme eri maissa, ajattelen että mahdollisuudet tavata muita mielenkiintoisia ihmisiä omissa maissamme on on niin suuri, miten tämä juttu tulisi toimimaan.. En välillä tiedä miten päin olla.
Neuvoja?
Tintti00
4772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän että käyt aikamoista tunteiden myllerrystä, mutta olen sitä mieltä että sinun tulisi heittäytyä täysillä mukaan tähän romanssiin. Mikäli tapaat jonkin mielenkiintoisen ihmisen kotimaassasi myöhemmin, on se asia erikseen, mutta älä heitä pois kädestäsi sitä mitä sinulla on nyt.
itse tapasin aviomieheni vajaa 3 vuotta sitten netissä... tapasimme ensimmäisen kerran 1½ vuotta tutustumisen jälkeen hänen kotimaassaan ja sitten uudestaan vuoden päästä elikkä viimekesänä.
Omalta kohdalta kaukosuhde on sujunut hyvin ottaen huomioon että välimatkaa on sellaiset vajaa 7000km ja toistemme luona emme ole juurikaan päässeet käymään. Nyt tosin haetaan oleskelulupaa miehelleni suomeen.
Parempi katsoa kuin katua. Mikset voisi muuttaa miehen kotimaahan? Itse ainakin mielelläni muuttaisin mieheni kotimaahan, mutta opiskelut on vielä kesken...
nykyiseen aviomieheeni maailmalla matkaillessani. Alkuun pidimme yhteyttä toisiimme tekstareilla, välillä s-posteilla ja lopuksi soittelimme päivittäin, kunnes sitten tapasimme uudestaan. Sovimme seuraavasta pidemmästä tapaamisesta ½-vuoden kuluttua, mutta emme pystyneetkään enää eroamaan, vaan menimme naimisiin saman tien. Kuulostaa varmaankin aika hurjalta, mutta tuosta päätöksestä on nyt kulunut runsaat viisi vuotta ja olemme edelleenkin erittäin onnellisesti aviossa. Näinkin voi elämässä käydä - sen vain tietää sydämessään, miten pitää toimia. Ei meidän tapauksemme tietenkään kelpaa esimerkiksi jokaiselle pariskunnalle, mutta me löysimme puuttuvan puoliskomme tällä tavoin.
täysin mukaan ja katso miten käy.