Kuinka moni teistä turvautuu

Lantussa näet viiraa siinä määrin.
Mutta enpä ole koskaan sitä kokeillut kun oon tämmönen perus umpiluupää suomalainen, joka on sitä mieltä, että jollen itse pysty itseäni auttamaan, ei pysty kukaan muukaan.

olla rikkaiden ihmisten etuoikeuksia. Ei pienituloisilla oikein ole mahdollisuuksia, vaikka tarvetta olisikin. Mulla lisäksi on aika skeptinen asenne joitain tuollaisia "ammattilaisia" kohtaan kun musta tuntuu ettei niillä kaikilla itselläänkään taida ihan kaikki valot palaa vintillä, mitä nyt ihmisten kokemuksia olen kuullut.

Parasta terapiaa on hyvän ystävän kuuntelevat korvat tai kirjoittaminen. Kunnon kännitkin silloin tällöin vie hetkeksi huolet ja murheet pois.:)

Ei ole tullut käytettyä kumpaakaan, joko kaikki on hyvin tai sitten vikaa on niin paljon ettei siihen enää auta mikään.

tarvis, kun itse tiedän parhaiten omat ongelmani ja itse on kumminkin niihin ratkaisut löydettävä.
Myöntää täytyy et joskus (voi mennä vuosia) olen vetänyt perskännit että olo helpottuisi. Se on se suomalaisten yleisin tapa hoitaa ongelmia. Mut siitä kunnon kännistä oksennan ainakin seuraavat puol vuotta jo pelkän alkoholin näkemisestä, sen verran vatsa tulee siitä kipeäksi. Eli juoppoa musta ei saa tekemälläkään.. En ymmärrä niitä jotka pystyvät jatkamaan seuraavanakin päivä ryyppäämistä..

alkoholi mieltä sulattavaksi kemikaaliksi? Jos kyllä, niin kyllä.

Melkoisen moni meistä on turvautunut, turvautuu, tai tulee turvautumaan mielenterveyspalveluihin. Itsekin olen käväissyt rupattelemassa muutaman ihmisen kanssa. viimeisestä käynnistä taitaa tosin olla yli 20 vuotta.

Masennuksesta johtuvaa unettomuutta hoidin joskus lyhyen aikaa nukahtamislääkkeillä, mielialalääkeitä en ottanut vaikka tarjottiin.

Saikkua hain ja sain terveyskeskuksen yleislääkäriltä erään rankan kokemuksen johdosta. Samalla kerralla juttelin yhden toisen lääkärin kanssa pitkän tovin tapahtuneesta, mutta sen kummempaa terapiaa en hakenut.

"Mieltä sulattavat kemikalit" kuulostaa huonolta jutulta.. Vaikka mielenterveyslääkkeet on käsittääkseni tarkoitettu parantamaan tai hoitamaan oireita. Eikös ne silloin ole hyvä juttu?

ei ole tullut turvauduttua. Mutta lähipiirissä, mm. ystävissä enemmän sääntö kuin poikkeus. En yhtään epäröisi, jos tulisi jonkunlainen murtumispiste. Siihen ei välttämättä paljon tarvitsisi... tässä "konkurssissa":I

Mitähän se tarkoittaa? Ainakin alkoholi tappaa aivosoluja. Maalien ohenteiden ja liimojen höyryt voivat myös aiheuttaa myrkytyksiä ja vaurioita.

vielä tullut mentyä, vaikka ei se poissuljettu vaihtoehto ole, että menis joskus jonkun terapeutin juttusille jos niin paha paikka elämässä eteen tulee. Tähänastisessa elämässäni oon kuitenkin kokenut pärjääväni läheisten tuella.

Mielialalääkkeisiin en oo koskaan koskenut ja toivottavasti ei tarvitse koskeakaan. Ajatus lääkkeistä ylipäätään tuntuu vastenmieliseltä ja mä pyrin hoitamaan vaivan ensisijaisesti muilla keinoin kuin lääkkeillä. Joskus ei tietty muuta keinoa ole kuin lääkitys, mutta se on se vihoviimeinen keino.

mutta silloin avioeron aikaan, kun lapset jätin, huom. jätin isälle, kävin jonkun psykologin tai sellasen juttusilla. Siis yhden kerran ja päätin selvitä siitä tilanteesta ihan omin avuin, kuitenkin. Ja selvisin...luultavasti :D

Olin aika itkuinen, oli lama-aika, töitä ei saanut mistään, just koulusta valmistunut, ja muuttanut uudelle paikkakunnalle. Ja sitten ero siihen päälle.

Mutta oon sitä mieltä, että apua pitää hakea, jos siltä tuntuu, eikä jäädä odottamaan, koska voi mennä vaan huonompaan ja silloin ei selviikkään.