Ystäväni on aivan raivona (ja syystäkin).
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä, mitä jos ystäväsi
tekisi saman? Pystyisitkö koskaan antamaan
anteeksi tai edes haluaisitko?
Heidän erostaan on jo yli 2 vuotta ja ystävälläni
on jo uusi mies, mutta hänellä oli vielä ilmeisesti
tunteita entistä kohtaan. "Olet oksettava huora"
kommentit voi jättää pois, ne on kuultu jo.
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä, mitä jos ystäväsi
tekisi saman? Pystyisitkö koskaan antamaan
anteeksi tai edes haluaisitko?
Heidän erostaan on jo yli 2 vuotta ja ystävälläni
on jo uusi mies, mutta hänellä oli vielä ilmeisesti
tunteita entistä kohtaan. "Olet oksettava huora"
kommentit voi jättää pois, ne on kuultu jo.
Vastaukset 15
Vanhimmat
huora ole. Saitkos muuten takuapäin?
En saanut kyllä. :D Siinä kävi muutenkin niin että
viimenen muistikuva on baarista ja seuraava
onkin sitten mun sängystä. Ja siihen se sitten loppukin
heti kun tajusin mitä olin tekemässä.
anteeksi pyydellä koska heidän erostaan on jo niinkin kauan ja eivät kerta ole enää yhdessä.Ei muuta kuin lippu korkeelle.. et ole tehny mitään väärää.
Olisin ainakin voinut olla lojaalimpi ystävä.
Harmi, ettei tehtyä saa tekemättömäksi..
se olisi vuosituhannen moka. Ystävä on kuitenkin tärkeämpi kuin yksikään jannu. Voittehan te yhdessä päivitellä, että ei ihme, että ystäväkin oli jättänyt sen, nyt te molemmat tiedätte miten surkeasta tapauksesta on kyse. "Siis mähän sanoin, että sillä O N pieni".
Jokaisella ihmisellä pitää olla selkärankaa ja se selkäranka tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että vaikka maailmassa ei olisi ketään muuta miestä jäljellä kuin hyvän ystävän exä tai nykyinen niin se on se kielletty asia ja tapaus mitä ei katella tai mihin ei kosketa, niin paljon pitää rakastaa ja kunnioittaa hyvää ystävää, siskoa, lasta tai äitiä kuin myös pitää omaa tasokasta egoa korkealla ettei kiellettyä riistaa koske ... miehiä kyllä riittää maailmassa, kiertopalkintoja ei tarvitse harrastaa eikä myöskään itse toimia kiertopalkintona ... Mä en ole katsellut kavereiden miehiä ja kaverille en antaisi ikinä anteeksi, koska ystävyyttä ei mun mielestä arvosta jos iskee silmänsä kaikkeen mihin ystävä... ja tosiasiahan on että miehet ajattelee vain alapäällään ja jos heillä on edessään helppo nakki, oli se sitten exän ystävä, tyttö, äiti tms. käyttää he tilaisuuden hyväkseen.
Mielestäni asian ydin on siinä, että tämä kyseinen herra ei enää ollut _seurustelusuhteessa_ tämän alkuperäisen kirjoittajan ystävän kanssa. Mies oli ns. vapaata riistaa, eikä ystävällä ole oikeutta loukkaantua. Miksi olisi, jos hän ei enää kyseisen hemmon kanssa enää edes seurustellut? Tuskin ovat koskaan olleet edes naimisissa?
Se, että on joskus seurustellut jonkun henkilön kanssa, ei tarkoita, että pitäisi loppuiän olla "puntti jalassa"! Mitä jos tämä kyseinen mies olisi vaikka huomannu, että Se Oikea on hänen exänsä ystävätär? Olisi aivan eri asia, jos mies olisi ollut seurustelusuhteessa, mutta niinhän ei ollut.
Korkeintaan on ehkä _hieman_ arveluttavaa, jos alkaa virittelemään jotain säpinää ystävänsä exän kanssa, mutta mielestäni se ei ole missään nimessä tuomittavaa, eikä alkuperäisen kirjoittajan tulisi ottaa asiasta paineita. Exä on exä ja ystävällä ei enää ole mitään nokankoputtamista asiaan. Tosiystävävyys olisi kyllä kestänyt tuollaisen asian!!!
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Älä sure. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mokia sattuu meille jokaiselle, mutta mielestäni et tehnyt mitään väärää, sillä mies ei ollut seurustelusuhteessa, ei kihloissa, ei naimisissa. Hän oli vapaa ja sinä olit vapaa ja olette kaksi aikuista ihmistä, jotka tekevät itse omat päätöksensä elämässä.
Ps. Minullekin kävi vastaavanlainen juttu, tosin ei mitään seksiä, vaan suutelua, ja siitäkös "ystäväni" suuttui sydänjuuriaan myöten. Ei puhu minulle tänäkään päivänä, vaikka tapauksesta on kulunut jo 6 vuotta. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen hän ei tainnutkaan olla tosiystävä. Kaiken lisäksi taitaa olla niin ylpeä ettei kykene anteeksiantoon. Se on hänen menetyksensä. Pyysin anteeksi kaksi kertaa ja kolmatta kertaa ei tule. Olin ihan oikeasti pahoillani, koska en edes ollut hänen exästään oikeasti kiinnostunut. Vaikka hän joku päivä ottaisi yhteyttä, tuskin hänelle enää vastaisin. Minulla menee paljon paremmin, kun hän ei ole elämässäni. Hän oli oikeastaan ongelman aiheuttaja (yritti opettaa tupakan polttoon, näpisteli kaupoista, pyöri monien eri miesten kanssa jne.). Silloin, kun tämä minun "moka" tapahtui, olimme teini-ikäisiä ja -yllätys,yllätys- alkoholilla osuutta asiaan. Tottakai harmittaa, että kävi niinkuin kävi, mutta vaikka kuulostaa pahalta, niin minulla menee oikeasti paremmin ilman häntä. Onhan se tosiaan sääli, että tällaisen asian takia toinen on minulle vihainen, mutta nyt, kun asiaa ajattelee, niin mielestäni tuollaisesta asiasta ei tulisi suuttua. Mies oli kuitenkin ex ja silloinen ystäväni seurusteli jo toisen miehen kanssa.
Mutta oli miten oli, olen elämääni enemmän kuin tyytyväinen ja elän ihanaa, täyttä elämää. Minulla menee paremmin kuin koskaan ja kohta olen muuttamassa ulkomaille kokeilemaan siipiäni vieraisiin maihin.
toisten ihmisten aivoituksia! Tässähän on kyse ystävien välisestä luottamuksesta eikä miehestä. Alkuperäisen kirjoittajan ystävättärelle ex mies on varmaan yhdentekevä. MUTTA mikä EI OLE hänelle yhdentekevä, on hänen naisystävänsä ja se, mitä tämä kykenee tekemään. Juuri siitä syystä hän on loukkaantunut ja syystäkin. Seurusteluaikanaan ex miehen kanssa hän on varmaan kertonut luottamuksella asioita naisystävälleen ja katuu varmaan tätäkin. Se, ettet itse loukkaannu, jos oma ystäväsi tekisi sinulle tällaista, sinun pitäisi kuitenkin kyetä ajattelemaan, että ystäväsi on ehkä erilainen.
Uskoisin, että ymmärrän pointtisi jollain lailla. Mutta vaikka lähtökohdaksi otettaisiin tuo sinun näkemyksesi ystävien välisestä luottamuksesta, niin eikö silloin tosiystävyyden tulisi kestää tuollainen? Alkuperäinen kirjoittaja taisi kuitenkin olla hieman humalassa. Se ei tietenkään ole mikään (teko)syy, mutta yleensähän ne elämän pahimmat mokat tulee tehtyä kännissä juuri sellaisena hetkenä, kun on altis.
Kaikki meistä tekevät virheitä, jopa ne parhaimmat ystävät! Elämässä nimenomaan pitäisi osata pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, sillä jos ei kykene anteeksiantoon, niin täytyy olla aika kylmä ihminen ja kykenevä mihin vain. Alkuperäisen kirjoittajan ystävä taitaa olla sellainen ihminen. Aivan varmasti hänkin on joskus mokannut jossain asiassa. Ei hänkään ole täydellinen. Niinpä tuollaisesta ihmisestä tulee väistämättä mieleen, että on ylpeä ja tekopyhä.
Ja mihin sitten vetää se raja? "joo, tolle mä annan anteeks, vaik se nyt kävi panemassa mun poikaystävää". "tollepas en anna anteeks, ku se suuteli mun ex-poikayvävää ja tuli vähän pahoinpideltyä tota akkaa". "joo ja tuolle yhelle akalle annan tottakai anteeks, vaikka tuli lyötyä ja potkittua, ku se kävi panemassa mun poikaystäväni kans". En siis todellakaan puhu itsestäni, vaan ekan juttuni "ystävästä". Hänestä tuli väkivaltaisia piirteitä esiin ja kerran näin, kun hän potki erästä ystävääni silmittömästi, mutta kappas vaan, tänä päivänä ovat edelleen kavereita.
Taas voisin nojautua omaan elämään ja kertoa toisena esimerkkinä, että minun ja erään toisen erittäin rakkaan ja hyvän ystäväni ystävyyttä todella _koeteltiin_. Hän petti minut vastaavalla tavalla, mitä itse olin tehnyt tälle toiselle ystävälle. Kun asian laita valkeni minulle, niin riitahan siitä tuli. Mutta saimme asiamme kuntoon ja annoimme anteeksi. Nyt ystävyytemme on vahvempi ja olemme tosi hyviä ystäviä tänä päivänä ja paljon viisaampia yhteisten kokemuksiemme takia. Nuohan jutut tapahtuivat, kun olimme teini-iässä nuoria ja kokemattomia elämästä.
Jos saisin käännettyä tehdyn tekemättömäksi, niin jättäisin tietenkin tekemättä oman mokani. Tottakai mokasin pahasti (petin ystäväni luottamuksen suudellessani kännissä hänen exänsä kanssa), mutta en käsittääkseni niin pahasti, että siitä pitäisi loppuiäksi suuttua. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että hän on antanut anteeksi kahdelle muulle naiselle, jotka kävivät hänen poikaystäväänsä panemassa heidän vielä ollessa yhdessä. Mutta mielestäni hänkin on anteeksipyynnön velkaa siitä, että pahoinpiteli minua. Toisaalta olen helpottunut siitä, että hänen väkivaltaisuutensa tuli esille ja että se ei purkautunut pahempana.
Mutta ystäviä meistä tuskin enää tulee ja miksi tulisikaan, kun kummallakin menee paljon paremmin ilman toista. Ja voin ainakin sanoa, että yritin korjata välejämme silloin joskus. Enää en yritä ja on parempi, että emme koskaan enää edes näe. Odotan "uutta" elämääni ulkomailla, sillä olen muuttamassa nyt Suomesta pois lopullisesti. Jouluun mennessä en enää täällä asu, vaan aloitan elämäni puhtaalta pöydältä.
Jokainen valitsee ystävät tietyin kriteerein. Itselläni on ystäviä, joiden kanssa keskustelen yleisiä asioita enkä osaa heille välttämättä kertoa luottamuksellisia asioita. Näihin suhtaudun eri tavalla kuin parhaimpiin ystäviin. Mielestäni parhaan ystävän tulee käyttäytyä yhtä luottamuksellisesti kuten aviopuolisonkin. Onhan aviopuolisokin tavallaan ihmisen paras ystävä enkä sulattaisi häneltäkään mitään humalassa saatikka selvinpäin tehtyjä tuon tyyppisiä mokia. Anteeksi voisin ehkä antaa, mutta luulen, että en kykenisi luottamaan enää ihmiseen sen jälkeen(anteeksi anto ja luottamus ovat mielestäni eri asioita). Mitä siinä on sitten enää jäljellä, jos luotto toiseen on mennyt? Meitä on niin moneen junaan.. Toivoa vain sopii, että samoin ajattelevat kohtaisivat ystävinä, niin ei syntyisi tällaisia konflikteja. Hyvää elämää sinulle siellä maailmalla!
Kiitos, kiitos. :)
Sen vielä haluaisin sanoa, että olet oikeassa. Omalta kohdalta voin käsi sydämellä vannoa, etten tekisi tuollaista enää uudestaan koskaan, koska olen oppinut virheistäni, kasvanut aikuiseksi ja en käytä enää alkoholia. Luonteestani olen säilyttänyt parhaimmat puoleni ja olen yrittänyt tulla paremmaksi ihmiseksi.
Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnalla, vaikka elämässä on kaikenlaista sattunut. Vastoinkäymiset ovat tehneet minusta entistä vahvemman (henkisesti siis). Kaikkea hyvää kaikille ja tämä keskustelu oli tosiaan avartava! Kiitos siitä.
Olipa ystävyytenne tosiaan hataralla pohjalla. Tuollaisen ystävyyssuhteen loppumista ei kannata surra. Ex-ystäväsi osoitti olevansa pikkusieluinen nipottaja. Sitä paitsi ei hänellä ole "yksinoikeutta" mieheen, joka on hänet jättänyt (tai toisin päin). Minua ei ainakaan haittaa vähääkään, jos oma ystäväni kävisi panemassa ex-muijaani ta aloittaisi jopa seurustelun hänen kanssaan. Minun egoni kestää sen eikä sillä ole vaikutusta ystävyyssuhteisiini. Jos jollekin kelpaa se mikä minulle ei kelvannut, niin siitä vaan.
Etkö tuntisi yhtään mitään, jos parhain kaverisi alkaisi seurustella sun ex muijasi kanssa?
Mitä tuntemuksia minulla pitäisi olla, jos/kun joku paneskelee ex:ääni? Sitä paitsi tiedän ihan varmasti että häntä on käynyt paneskelemassa useampikin mies. Sen jälkeen kun tiemme erosivat, en ole tuntenut häntä itseään tai hänen tekojaan kohtaan yhtään mitään. Tosin hän on yrittänyt vaikuttamaan minun tekemisiini, mutta olen muistuttanut, että emme ole millään tavalla tilivelvollisia toisiamme kohtaan eron jälkeen.
Ei ole syytä. Käske ystävääsi ottamaan vastuu omasta elämästä ja ilmoittamaan seuraavaksi salasuhteista, niin tiedät keneen ei pidä sekaantua. Vanhempana ystäväsi tajuaa miten tyhmästi hän reagoi tilanteeseen. Potee ehkä jonkinlaista omistushalua ja riippuvuutta.
Kyllä se varmaan jotain tunteita herättää jos saa kuulla ystävänsä olleen exan kanssa, mutta asioihin pitää suhtautua järjellä ja antaa olla sen vaikuttamatta ystävyyteen.