siis nyt kilahti kyllä anopin kanssa taas vastakkain. rupesi motkottamaan kun olen puhelimessa ja en suostunut lopettamaan puhelua kaukana asuvan ystäväni kanssa. (soitellaan kyllä usein) hän siinä sivussa saa kärsiä ja kitua ja minä vaan puhun vaipoista ym. hän olisi halunnut soittaa miehelleni jolle juuri puhuin 5min aiemmin että tämä lähtisi aikaisemmin töistä ja veisi hänet lekurille kun korva sattuu yhtäkkiä niin paljon! mullakun 2puhelinta niin olisi jopa itse toisesta soittanut itse vaikka hetki sitten sanoi ettei enää edes vastaa puhelimeensa jos joku soittaa kun se tekee niin pahaa puhua puhelimeen..
en suostunut ja tarjosin hänelle kyllä särkylääkettä (disperin) mutta ei huolinut kun ei ne mihinkään särkyyn auta (kuulemma) mutta kun näytin purkin jossa luki kuumeeseen ja särkyihin hän ei vieläkään suostunut niitä ottamaan. kyselee vain että taidan nauttia siitä kun hän kärsii. kilahdin ja heitin että joo siksihän sut tänne hainkin (oli ollut yötä meillä) ja muija (anteeksi kielenkäyttöni) päätti sittenkin ottaa yhden tabun matkalle mukaan kun lähtee. sanoin ettei ne äskön kelvannu ni et ota! ja sitten kun toinen ottaa vaan niin sanon että pistä sitten samantien suuhusi mutta ei.. lähti kävelemään ja sano mahdollisesti vielä tulevansa takaisin.
voi olla että lähti terveuskeskukseen 1km päässä tai sitten tytärpuolensa luo 1,5km päässä. ja äskön oli valittanut että kun ei voi edes kävellä kun korvaan otta niin kovin. ei sanonut minne menee mutta ei oikein kiinnostakaan.
hänellä ei ole rahaa eikä puheaikaa puhelimessaan. raha asiat=niitä ei ole siis "kerjää" ja soittelee että hänen lastensa pitäisi tulla vaikka keskellä yötä tuomaan ruokaa. mieheni ja hänen siskopuolensa asuu 20km päässä ja hänen tyttärensä asuu 60km päässä. tytärpuolella ei lapsia mutta käy töissä 11h päivässä nyt lomalla kun sai kepit. meidän ja siskon perheessa pieniä lapsia (6v,5v,2v ja 9kk) eli ei niin vain mihinkään mennä.
aamupäivällä hän selitti että jotain asioita olisi hoidettavana kotikaupungissaan mutta ei oikein edes itse tiennyt mitä asioita. tarjouduin viemään hänet mutta en olisi lasten kanssa voinut jäädä niitä setvimään (ei olisi niistä edes maininnut/paljastanut jos olisin mukaan tullut) vaan pitää mennä laittamaan ruokaa ja sitten pienempi päiväunille. no sitten piti soittaa minun puhelimellani maat ja mannut läpi josko joku muu lähtisi, jopa keppien kanssa kulkeva ihminen. kysyi jopa jos lainaisi sitten hänen autoaan että menisi itse (kortti on) kun huomautin että sittenhän hän olisi asioilla kuitenkin yksin niin hän totesi " mutta se ei tuntuisi siltä kun olisi auto" ja kyselin että milläs meinaa sitten parkkimaksut maksaa (2,4€/h)
niin ei sitten keskustaan olisikaan ollut asiaa vaan kauemmaksi(mihin?)
bussirahaakin jo kyseli minulta että kyllä hänen poikansa varmaan maksaisi sen minulle takaisin jos antaisin sanoin ettei ole (20€ ois ollu mut en anna, ollaan miehen kanssa sovittu että yhtään rahaa ei anneta) meinasi jo että josko poikamme 5v purkkapallorahoja (20c ja 50c kolikoita max 5€ purkissa) olisi lainannut, isi olisi sitten antanut takasin. Totesin vain että ei kai hän nyt voi pienen pojan vähiä rahoja voi viedä ja laitoin purkin "piiloon"
siksi ollan miehen kanssa sovittu ettei rahaa anneta kun ei edes suostu selittämään mihin ne menevät ja joka kk pyytämässä ruokaa ja rahaa! vaikka onkin työtön niin aina jostain saa apua! miksei hoida asioitaan kuntoon? ollaan tarjouduttu että kunhan rahoillaan ostaa edes sen bussikortin (60€) niin voi joka päivä tulla meille vaikka syömään mutta ei! ollaan tässä nyt sitten pari kolme viikkoa TÄSSÄ kuussa viety kerran viikossa jotain kuivamuonaa ym. ja aina tulee että miksei mitään keksiä tai pulla ole kassissa? jos viety vaikka esim herkuttelupäivänämme hänet grillille niin puoliväkisin saanut pienet ranskalaiset ottamaan kun toinen himoitsee niitä pullia vaan! ei me sellasta osteta vaan RUOKAA..
ja noi on vaan niin pieniä esimerkkejä joita on PALJON PALJON enemmän.. meilläkin kun on (haetaan välillä) niin teen uunissa kirjolohta ym hänelle "kelpaavaa" ruokaa niin ei syö kun niitä leipiä haluaisi vaan tehdä. joskus jopa halunnut että minä TEKISIN ne hänelle. hoh hoijaa.
ja nyt siis ei ole mitenkään kyse sairaasta ja raihnaisesta ja vanhasta ihmisestä vaan ainakin fyysisesti teräkunnossa olevasta 53vuotiaasta ilmeisestikin mieleltään vinksahtaneesta ihmisestä joka oli noin 5v sitten aivan erilainen rakastava isoäiti, kaikki kunnossa ja mielellään antoi lapset hoitoon hänelle! harmittaa jo miehenkin ja hänen siskonsa puolesta kun yhtäkkiä tuollaiseksi muuttunut. kukaan halua enää edes olla tekemisissä kun käyttäytyy välillä hyvin törkeästikin kaikkia kohtaan joiden kanssa tekemisissä. antaa hyvän alkuvaikutelman mutta ulkonäkö voi pettää.
anteeksi purkaukseni mutta välillä ottaa vaan niin paljon päähän! onkos tälläisiä tapauksia useampiakin vai olenko ainoa jolla tämän tyylinen anoppi?
en suostunut ja tarjosin hänelle kyllä särkylääkettä (disperin) mutta ei huolinut kun ei ne mihinkään särkyyn auta (kuulemma) mutta kun näytin purkin jossa luki kuumeeseen ja särkyihin hän ei vieläkään suostunut niitä ottamaan. kyselee vain että taidan nauttia siitä kun hän kärsii. kilahdin ja heitin että joo siksihän sut tänne hainkin (oli ollut yötä meillä) ja muija (anteeksi kielenkäyttöni) päätti sittenkin ottaa yhden tabun matkalle mukaan kun lähtee. sanoin ettei ne äskön kelvannu ni et ota! ja sitten kun toinen ottaa vaan niin sanon että pistä sitten samantien suuhusi mutta ei.. lähti kävelemään ja sano mahdollisesti vielä tulevansa takaisin.
voi olla että lähti terveuskeskukseen 1km päässä tai sitten tytärpuolensa luo 1,5km päässä. ja äskön oli valittanut että kun ei voi edes kävellä kun korvaan otta niin kovin. ei sanonut minne menee mutta ei oikein kiinnostakaan.
hänellä ei ole rahaa eikä puheaikaa puhelimessaan. raha asiat=niitä ei ole siis "kerjää" ja soittelee että hänen lastensa pitäisi tulla vaikka keskellä yötä tuomaan ruokaa. mieheni ja hänen siskopuolensa asuu 20km päässä ja hänen tyttärensä asuu 60km päässä. tytärpuolella ei lapsia mutta käy töissä 11h päivässä nyt lomalla kun sai kepit. meidän ja siskon perheessa pieniä lapsia (6v,5v,2v ja 9kk) eli ei niin vain mihinkään mennä.
aamupäivällä hän selitti että jotain asioita olisi hoidettavana kotikaupungissaan mutta ei oikein edes itse tiennyt mitä asioita. tarjouduin viemään hänet mutta en olisi lasten kanssa voinut jäädä niitä setvimään (ei olisi niistä edes maininnut/paljastanut jos olisin mukaan tullut) vaan pitää mennä laittamaan ruokaa ja sitten pienempi päiväunille. no sitten piti soittaa minun puhelimellani maat ja mannut läpi josko joku muu lähtisi, jopa keppien kanssa kulkeva ihminen. kysyi jopa jos lainaisi sitten hänen autoaan että menisi itse (kortti on) kun huomautin että sittenhän hän olisi asioilla kuitenkin yksin niin hän totesi " mutta se ei tuntuisi siltä kun olisi auto" ja kyselin että milläs meinaa sitten parkkimaksut maksaa (2,4€/h)
niin ei sitten keskustaan olisikaan ollut asiaa vaan kauemmaksi(mihin?)
bussirahaakin jo kyseli minulta että kyllä hänen poikansa varmaan maksaisi sen minulle takaisin jos antaisin sanoin ettei ole (20€ ois ollu mut en anna, ollaan miehen kanssa sovittu että yhtään rahaa ei anneta) meinasi jo että josko poikamme 5v purkkapallorahoja (20c ja 50c kolikoita max 5€ purkissa) olisi lainannut, isi olisi sitten antanut takasin. Totesin vain että ei kai hän nyt voi pienen pojan vähiä rahoja voi viedä ja laitoin purkin "piiloon"
siksi ollan miehen kanssa sovittu ettei rahaa anneta kun ei edes suostu selittämään mihin ne menevät ja joka kk pyytämässä ruokaa ja rahaa! vaikka onkin työtön niin aina jostain saa apua! miksei hoida asioitaan kuntoon? ollaan tarjouduttu että kunhan rahoillaan ostaa edes sen bussikortin (60€) niin voi joka päivä tulla meille vaikka syömään mutta ei! ollaan tässä nyt sitten pari kolme viikkoa TÄSSÄ kuussa viety kerran viikossa jotain kuivamuonaa ym. ja aina tulee että miksei mitään keksiä tai pulla ole kassissa? jos viety vaikka esim herkuttelupäivänämme hänet grillille niin puoliväkisin saanut pienet ranskalaiset ottamaan kun toinen himoitsee niitä pullia vaan! ei me sellasta osteta vaan RUOKAA..
ja noi on vaan niin pieniä esimerkkejä joita on PALJON PALJON enemmän.. meilläkin kun on (haetaan välillä) niin teen uunissa kirjolohta ym hänelle "kelpaavaa" ruokaa niin ei syö kun niitä leipiä haluaisi vaan tehdä. joskus jopa halunnut että minä TEKISIN ne hänelle. hoh hoijaa.
ja nyt siis ei ole mitenkään kyse sairaasta ja raihnaisesta ja vanhasta ihmisestä vaan ainakin fyysisesti teräkunnossa olevasta 53vuotiaasta ilmeisestikin mieleltään vinksahtaneesta ihmisestä joka oli noin 5v sitten aivan erilainen rakastava isoäiti, kaikki kunnossa ja mielellään antoi lapset hoitoon hänelle! harmittaa jo miehenkin ja hänen siskonsa puolesta kun yhtäkkiä tuollaiseksi muuttunut. kukaan halua enää edes olla tekemisissä kun käyttäytyy välillä hyvin törkeästikin kaikkia kohtaan joiden kanssa tekemisissä. antaa hyvän alkuvaikutelman mutta ulkonäkö voi pettää.
anteeksi purkaukseni mutta välillä ottaa vaan niin paljon päähän! onkos tälläisiä tapauksia useampiakin vai olenko ainoa jolla tämän tyylinen anoppi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis huomautus me mieheni kanssa asutaan samalla paikkakunnalla kuin mieheni siskopuoli..
Aina ei ole helppoa ymmärtää vain.
Ihanaa kuitenkin että jaksatte auttaa vaikka kokemuksesta voin sanoa ettei se helppoa ole. Teidän pitäisi saada puhuttua tälle ongelma-anopille että mistä raha ongelmat johtuvat ja miten niitä voisi parantaa.
Itse olen jo luovuttanut oman äitini suhteen.. =(
T:Ongelma-äidin omaava
Miksi sinä ja miehesi _suostutte_ paapomaan anoppiasi? Vaikka hän onkin sukulainen ei kukaan mahti maailmassa saati mikään muukaan sääntö pakota teitä kantamaan hänelle ruokaa kotiin, viemään grillille, yövyttämään kodissanne jne. Ette voi ottaa kantaaksenne hänen elämäänsä, joten jos anopillasi menee henkisesti huonosti hän oivaltaa sen itse juuri niin ettette paikkaa kaikkea mitä häneltä nyt puuttuu? Joskus on pakko kovettaa sydämensä ja näytettävä ovea.
Jos jotakin tahdot tehdä soita vaikkapa mielenterveyspotilaiden omaisten tukipuhelimeen ja kerro anoppisi mielialan muutoksista, hänen vaikutuksestaan perheesi elämässä jne. Saatat sitä kautta saada hyviä vinkkejä, miten anoppiasi voi oikeasti auttaa.
haluun sanoo että tsemppiä mutta osta mummalle pullaa ei ne vanhukset osaa syödä ranskalaisia..pulla on niiden sipsiä:)
Anteeksi aloittajalle, mutta on pakko sanoa kun näitä näkee kaupoissa joka päivä, eli pelikonemummot? Oletteko varma ettei rahat mene pelaamiseen?
Entäpä jos sopisitte anoppisi kanssa että hän ohjaa rahansa miehesi tilille, josta sitten te maksatte laskut ja vuokrat ja loput rahat annatte hänelle viikkorahoiksi, tai sovitte hänen kanssaan että mitä kaupasta tuodaan niillä rahoilla.
Voisiko toimia?