Voiko teille kertoa, että kumppani on suhteessa kanssanne enimmäkseen järki- ja/tai käytännöllisyysperustein?
Siis kannattaisiko? Vai saisitteko paskahalvauksen ja se käytännönläheinen kaveri saisi mennä?
Siis kannattaisiko? Vai saisitteko paskahalvauksen ja se käytännönläheinen kaveri saisi mennä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tosin se olis sitten entinen mies.
ei sitä tarvii kertoo, kun se on totta ja tiedossa ihan kertomattakin. Muuten mua jurppii omaan suhteeseeni puuttuminen, kun se ei kuulu kellekään..sivulliselle. Tästä sain kovan kolauksen ja meni ystävyys erääseen henkilöön, koska meni liian pitkälle.
Tietyt asiat kestän, itseni haukkumisen, ym...mutta mun parisuhde on niin monimutkainen juttu, ei kuulu sivullisille. Sivulisista ei oo analysoimaan sitä.
tuo nyt tarkoitti?
Tiedät että minä olen omassa suhteessani enimmäkseen em. perusteella, vai sitä että sinun miehesi on kanssasi suhteessa noilla perustein?
puolestani.
järkevyys ja käytännönläheisyys eivät kuulu meikäläistä kuvaaviin adjektiiveihin.
kunnioittava mies ei olisi mun kanssa järkiperustein. Ei sellaista järjellistä syytä ole edes olemassa, joka yksistään saisi miehen suhteeseen minun kanssani.
Mä oon kyllä niitä naisia, jonka kanssa ollaan vaan tunneperustein, tai sitten ei olla ollenkaan.
itseäsi vai etkö hyväksi järkisuhdetta? En oikein päässyt jyvälle.
Järkisyitä:
- Juttuseuraa
- Tukea ja turvaa
- Pienemmät asuin- ym. elinkustannukset per nuppi
- Hyvää seksiä, melko säännöllisesti
- Hellyyttä ja ihmisen kosketusta
Luulen että tuolta listalta löytyy monta kohtaa joidenka vuoksi sinä olet erinomainen kumppani.
järkisyyt pystyn täyttämään ystävän ominaisuudessakin, ehkä jopa yhdessä asumisenkin tietyin ehdoin, joten ei musta siihen silloin tarvita mitään varsinaista oikeaa suhdetta.
Oikea suhde on sitten se, jossa me rakastetaan toisiamme sitten kaikki nuo järkisyyt.
hyvä suhde perustukin loppujen lopuksi enimmäkseen ystävyyteen, toveruuteen, luottamiseen ja toisen kunnioitukseen?
Ja helposti tossa kiintyy toiseen, kun noinkin paljon sitten oltaisiin yhdessä, joten uskon, et miehenkin tunteet siitä voisi lämmetä pikkuhiljaa.
Oleellisinta on kuitenkin se, et mulla olisi oltava niitä tunteita jo heti alussa, koska muuten en haluaisi seksiä, enkä mitään hellyydenosoituksia. Ne vaatii multa tunteet mukaan.
tai oikeastaan tiedän, että tuo toinen osapuoli tuntee minua kohtaan hyvinkin vahvasti.
Sitä vaan pohdiskelin, että kestäisiköhän se kuulla että minä en välttämättä niin vahvasti tunne.
mutta mun mielestä sun pitäisi antaa jotain sitten tilalle. Tavallaan, kun viet yhden palasen siitä "perinteisestä" parisuhteesta pois kertomalla, että tunnepuolella on hieman vajausta, niin sun pitäisi sitten vaan korvata se puuttuva palanen ja tuossa tapauksessa se varmaan vaatisi varmaan suurempaa panostusta sitten niihin muihin suhteen osa-alueisiin. Ja molemminpuoliseen luottamukseen pitää satsata ehkä normaalia enemmän, koska se toinen tavallaan antaa hiukan enemmän... Ja suhde on saatava tasapainoon, jotta se toimii ja kestää.
Et voi tietää kuinka "vahvasti" toinen tuntee. Ethän voi määritellä edes sitä, kuinka vahvasti itse tunnet, eikä voi määritellä, mitä edes on rakkaus. Mitä vastauksia olen täällä lukenut, niin se mitä kerrot suhteestasi kuulosta minusta -- rakkaudelta. Siis oikeesti. Haluat hyvää toiselle, haluat olla lähellä, et kaipaa ketään muuta, kunnioitat, arvostat... sitähän se on. Mitä sinä oikein kuvittelet, että pitäisi tuntea, että se olisi jotenkin yhteismitallista, että tuntisit "yhtä paljon"?
naisten lehdet sekoittaneet pään? En ole kyllä edes lukenut niitä.
No pahoittaisin kyllä mieleni.
Ilmoituksen jälkeen alkaisin miettiä, onko suhteella sitten enään edellytyksiä jatkua.
Pitääkö mies varalla niin kauan, että löytää sellaisen johon rakastuu kunnolla ja suhde kuitenkin jossain vaiheessa päättyy.
Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä varsinkin suhteessa.
Mitä ajatuksia itselläsi on suhteen tulevaisuudesta. riittääkö tuo perusteeksi loppuelämän kestävälle suhteelle.
ihan hyvin, mulla on hyvä nainen. En ole koskaan tuntenut mitään voimakasta rakkautta kehenkään naiseen.
Ehkä kaikkia rehellisyyksiä ei kannata mennä lausumaan ääneen?
Sotkeudun tähän, vaikka olenkin muistaakseni mies.
Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos naisesi kertoisi olevansa kanssasi vain järkisyistä? Eikö yhtään nappaisi? Etkö edes toivoisi, että olisi myöskin tunnesyistä?
keskusteluihin kannattaa aina sotkeentua.
Koetin muotoilla tuohon kysymykseen sanan enimmäkseen. Vain kuulostaa minunkin korviini liian kolkolta.
Minä voisin ottaa kämppiksen jos edes tuo enimmäkseen riittäisi. Mutta kun se ei yksinkertaisesti riittäisi. Ilman todellista tunnetta toisen ihmisen läsnäoloon kyllästyy äkkiä.
nyt jo muutama vuosi samassa osoitteessa asuttu, eikä olla vielä toisiimme kyllästytty.
Tuon haluaisin ehdottomasti kuulla, jotta voisin vipata sen äijän niska-persotteella ovesta pihalle. Minun kanssani ollaan vain tunteen vuoksi, ei muusta syystä.
agressiiviseksi, jos toinen haluaisi olla ainoastaan täysin rehellinen?
Vaan semmoinen kielikuva. Tietysti sanoisin yhtä yltiörehellisesti ja nätisti vain oman mielipiteeni mokomasta hyväksikäyttäjästä, ja ohjaisin sen ovesta pihalle. Nätisti :D
ja kävelisit zombiena puoli vuotta, kun et Taaskaan miettinyt mitään ennen tekoasi?
kuitenkaan kykene näkemään itseäni hyväksikäyttäjänä, kun kuitenkin aika paljon tähän suhteeseen itsekin annan ja panostan.
Näitä vastauksia luettuani taidan jatkaa ennestään hyväksi havaitulla diplomaattisella linjalla.
En todellakaan tuhlaisi ajatustakaan mokomaan hyväksikäyttäjään sen jälkeen kun sen ovesta pihalle saisin.
Tuollainen on niin väärin mutta itteppähän tekosi seuraukset kannat. Toivottavasti pääset kantaan.
Vaikka ihan saatanan kipeää se tekisi, jos itse olisi rakastunut. Todennäköisesti alkujärkytyksen ja itkuraivareiden jälkeen pikkuhiljaa alkaisin opettaa itseäni pois siitä rakastumisen tunteesta ja pyrkisin samalla tasolle tunteitteni kanssa kuin mieskin on. Siis tietyllä tapaa yrittäisin kylmettää itseäni.
Järkisyyt ovat mielestäni kuitenkin ihan hyvä peruste olla parisuhteessa. Mieluiten kuitenkin niin, että molemmilla on samanlaiset motiivit ts. molemmat ovat liikkeellä lähinnä järkiperustein. Rakastunut ihminen on niin kamalan haavoittuvainen, että tuollainen suhde tuottaisi paljon tuskaa.
Olen melko varma että jossain vaiheessa huomaisin kertomattakin, jos mies on kanssani vain järkisyistä ja oikea intohimo puuttuisi suhteesta. Se ei haittaisi, jos omatkin tunteeni olisivat enemmän kaverillisuutta ja velvollisuudentuntoa. Voisi se silti olla tietynlaista rakastamista. Sellainen suhde saattaa olla jopa kestävämpi kuin sellainen, joka alkaa intohimoisen rakkauden huumasta.
miettinytkin, että me taidamme molemmat tietää asian tilan. Hän tuntee voimakkaammin kuin minä (tai niin ainakin kuvittelen), mutta jostain syystä se ei häntä haittaa. Asiaa ei ole koskaan edes nostettu pöydälle, joten oikeastaan luulen että hänkin on todennut tilanteen vähintään tyydyttäväksi.
kaikille keskusteluun aikaansa ja vaivaansa uhranneille.
Minulle voi kertoa ja on kerrottu ja asia on ok. Olen itsekin aina ollut kumppanin kanssa järkisyistä ja samoista syistä suhteet on lopetettu.
Sama kuin duunissa: rahan takia sitä tehdään mutta ei se sulje pois mahdollisuutta että ihan oikeasti pitää työstään.
Tarkemmin kun ajattelen niin en edes osaa kuvitella itseäni muunlaiseen suhteeseen kuin sellaiseen, jossa valinta molemmin puolin pohjautuu juurikin järkisyihin.
yksi näinkin kypsä vastaus.
Ajattelin jo, että kaikki täällä on ikuisia rakkaudesta eläviä romantikkoja.
Itse asiassa luen järkisyihin senkin että viihdyn toisen seurassa.
Mikä on pisin suhteesi näillä syillä.
Onko kaikki kuitenkin loppujen lopuksi päätyneet eroon, kun ei ole enään ollut järkevää syytä pysyä yhdessä.
Minäkin viihdyn monien ihmisten seurassa :)
asteissa on huomattavia eroja.
Minä viihdyn hyvin harvojen seurassa pidempää aikaa.
Olen täällä kuvallani ja siksi tunnistettavissa ja sitä kautta myös tietyt muut ihmiset yksilöityvät. Tämän vuoksi en kovin yksityiskohtaisesti halua kertoa asioita, jotka koskettavat myös näitä muita ihmisiä.
Mutta minulla on palstallakin sopivaksi katsottu määrä eli kolme ns oikeaa suhdetta takana. Pisin on reilun kuuden vuoden avoliitto.
Suhteet ovat päättyneet minun tulkintani mukaan seuraaviin syihin:
5 v avoliitto koska olimme eri elämänvaiheessa eli mies halusi perheen
1,5 v suhde koska en ollut tyytyväinen miehen päihdetottumuksiin
6 v avoliitto koska yhdessä jatkaminen olisi merkinnyt jommallekummalle isoa kompromissia, joka ei tuntunut kohtuulliselta
Voisi ja pitäisikin kertoa, mieluiten jo ennen kuin suhde alkaisikaan, sillä omalla kohdallani sellainen käytännön kaveri saisi mennä menojaan ja vähän äkkiä aikaani tuhlaamasta..
Koska itse ihastun/rakastun/rakastan miestä persoonana - eikä vain helposti korvattavissa olevana kenenä tahansa, joka nyt sattuu olemaan paikalla tyydyttämässä "parisuhteen" tarpeita -, toivon mieheltä samaa minua kohtaan.
Kivualiasta olisi kuulla olevansa vain tarpeiden tyydyttäjä, mutta siinä tapauksessa minulle olisi toki järkevintä ja käytännöllisintä olla myös tunteeton ja kokonaan ilman miestä kuin teeskennellä läheisyyttä vain saadakseni niitä 'parisuhteen' "hyödykkeitä"..
En saa paskahalvausta, mutta takuulla se särkis mun sydämen enkä haluais jatkaa tuollasta suhdetta. Arvostaisin toki rehellisyyttä, mutta mä en aio tyytyä rakkausasioissa mihinkään käytännönjärjestelyihin, joten toivon että mies ymmärtää että joudun lähtemään tuollaisesta suhteesta. ´
Meidän ajatusmaailmat tuollaisen miehen kanssa ei ilmeisestikään kohtais sellaisella tasolla, että kummatkin voitais olla aidosti onnellisia.