Hei kaikille.
Olen lukenut erilaisia artikkeleita erosta, surusta ym. Minua on jäänyt ihmtyttämään seuraavat asiat: Naiset kuulemma käsittelevät eron kokonaisvaltaisemmin kuin miehet, jotka ottavat eron henkilökohtaisesti. Mitä kokonaisvaltaisuus tässä kohtaa tarkoittaa?
Toiseksi edellisen suhteen läpikäyminen helpottaa eroprosessia. Miten se käytännössä tehdään tämä edellisen suhteen läpikäyminen?
Olisin kovasti kiitollinen jos saisin näihin, minua askarruttaviin asioihin, laadukasta tietoa.
Olen lukenut erilaisia artikkeleita erosta, surusta ym. Minua on jäänyt ihmtyttämään seuraavat asiat: Naiset kuulemma käsittelevät eron kokonaisvaltaisemmin kuin miehet, jotka ottavat eron henkilökohtaisesti. Mitä kokonaisvaltaisuus tässä kohtaa tarkoittaa?
Toiseksi edellisen suhteen läpikäyminen helpottaa eroprosessia. Miten se käytännössä tehdään tämä edellisen suhteen läpikäyminen?
Olisin kovasti kiitollinen jos saisin näihin, minua askarruttaviin asioihin, laadukasta tietoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Karmeaa termistöä, jonka sisältöä tuskin on kovin syvällisesti pohdittu. Arkikielelle muutettuna luulisin kokonaisvaltaisuuden tarkoittavan sitä, että naiset ruotivat ystävättäriensä kanssa entisen siipan päästä munan kärkeen. Miehet taas urahtavat saunassa kaverille, että pääsinpäs siitä paskasta akasta.
Jos haluat "hoitaa" erokriisisi modernisti, mene eroseminaariin. Siellä luulisin asiaa käsiteltävän kokonaisvaltaisesti, mutta hyvin se asia hoituu kotonakin keittiön pöydän ääressä hyvien ystävien kanssa. Tsemppiä!
Lue vaan lisää naistenlehtiä, niistähän tuollaista soopaa löytyy riittävästi. Näin eron edessä olevana miehenä voin sanoa että ainakin vituttaa totaalisesti, onko se sitten sitä "kokonaisvaltaista"?
Minunkin mielestäni käsite kokonaisvaltainen tai väite, että naiset käsittelisivät eron eri tavalla kuin miehet on suoraan Me Naiset-lehdestä.
Se miten eron kokee ja käsittelee, riippuu minun mielestäni seikoista, jotka ovat johtaneet eroon ja jokaisen eron kokeneen luonteesta. Jotkut ovat "itkupillejä" jo pienistäkin vastoinkäymisistä ja toisia ei tunnu hetkauttavan yhtään mikään. Eikä tässäkään voi ajatella niin, että naiset itkevät ja miehet ovat koviksia. Elävässä elämässä on monta kertaa toisinpäin.
Sitten se edellisen suhteen läpikäyminen..ei kai sitä tarvitse minuutti minuutilta muistella. Tärkeää on vain se, että ei vie uuteen suhteeseen painolasteja vanhasta suhteesta. Uutta suhdetta ei kannata aloittaa, jos ex:än kanssa on vielä selvittämättömiä asioita, eikä ex:än asioita ja persoonaa kannata alkaa selvitellä uuden suhteen kanssa. Ei siinäkään mitään korkeampaa matikkaa tai sen kummempia terapioita ja ihmissuhdekursseja tarvita. Kohtele vain sitä ex:ää, sekä uutta suhdettasikin, niinkuin toivoisit heidän kohtelevan sinua.
Ero on vaikea asia ja tekee kipeää. Ajan myötä kaikki alkaa kuitenkin näyttää paremmalta. Siten kun tuntuu siltä, että aurinko paistaa ja itsekin taas jaksaa hymyillä, niin silloin on varmasti valmis uuteen suhteeseen. Avioiero ei ole maailmanloppu, vaan se on alku uudelle tulevaisuudelle.
Voi kiesus!
Koskaan ei voi sanoa että naiset sitä ja miehet tätä. Olemme kaikki yksilöitä ja erilaisia. Koemme ja käsittelemme asiat eritavalla.
Henkilökohtaisesti paras tapa selvitä eteenpäin elämässä on itsekkyys. Teen sitä mikä tuntuu itsestä hyvälle ja mukavalle. Ehkä joskus osaan vielä olla epäitsekäs, tosin ajatus tuntuu kovin kaukaiselta ja epämielyttävältä.
samaa itse mietin et miten tätä eroa nyt sitte käydään läpi kun edelleen exmies juo ja kinastellaan lasten tapaamisilla. en mä ainakaan pääse kokonaan hänestä irti kun on nuo lapset.
nii mikä on se kokonaisvaltaisuus?
ja mite kauan mun pitää funtsii tätä eroo ennen ku oon valmis kohtaan vastakkaista sukupuolta.
kääk!
erosta on jo 3v
kaaosta tunneelämässä edelleen, no aloitin juuri käymään psykologilla ehkä siitä vois olla apua!