Juuri loppui suhteeni mieheen, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden, liikaa riitoja, erimielisyyksiä, tunteeni alkoivat hiipua, ja lopuksi päätimme pistää poikki, tai lähinnä minä sanoin etten enää jaksa jatkaa.. Mies jäikin haikailemaan perään, soittelee jatkuvasti, tekstailee, lähettelee sydäntäraastavia tekstiviestejä joissa kertoo ettei voi elää ilman minua, sääliksi käy mutta en voi jatkaa enää, hän ei enää tunnu minulle oikealta.. Sitten tapasin toisen miehen, muutamassa viikossa ihastuin syvästi, mies sitten pistikin välit poikki, sanoi että onkin kiinnostunut toisesta naisesta, sydän särkyi, en saa unta, itkettää, surettaa, ahdistaa, kaipaan niin tätä miestä, ja samalla edelleen exä tekstailee perään.. Ihankuin kohtalo olisi tarkoittanut minut hänelle, vaikken todellakaan voi kuvitella jatkavani hänen kanssaan, onko tämä hemmetti joku kosto minulle siitä että tavallaan minä lopetin suhteemme...
Pitkästä aikaa sain nauttia aivan uuden miehen seurasta, läheisyydestä, hellyydestä, huomiosta, pää meni ihan pyörälle ja olin kuin seitsemännessä taivaassa, ja nyt tipuin ja korkealta.. olinko todella niin kauan suhteessa exäni kanssa, että unohdin ettei kannata rakennella pilvilinnoja ihan tuosta noin vaan..
Kun kaipaan tämän toisen miehen perään, ahdistaa nuo exäni perään haikailut vieläkin enemmän, en kestä olla lähelläkään häntä, en tahdo olla missään tekemississä, tahdon vain surra rauhassa tätä toista miestä...
Miksi elämä on niin vaikeaa..
Pitkästä aikaa sain nauttia aivan uuden miehen seurasta, läheisyydestä, hellyydestä, huomiosta, pää meni ihan pyörälle ja olin kuin seitsemännessä taivaassa, ja nyt tipuin ja korkealta.. olinko todella niin kauan suhteessa exäni kanssa, että unohdin ettei kannata rakennella pilvilinnoja ihan tuosta noin vaan..
Kun kaipaan tämän toisen miehen perään, ahdistaa nuo exäni perään haikailut vieläkin enemmän, en kestä olla lähelläkään häntä, en tahdo olla missään tekemississä, tahdon vain surra rauhassa tätä toista miestä...
Miksi elämä on niin vaikeaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselläni täysin sama tilanne noin vuosi sitten. takana pitkä "ensirakkaussuhde", ja sitten kun tapasin uuden, ihastuin liikaa, tuntuu, että yli-ihastuin, ettei ihminen voi tuntea noin voimakkaasti. kun mies päätti jutun noin kuukauden päästä, elämäni romahti, en nähnyt selviytymistä, en mitään. totuus on se, että kaikesta kuitenkin selviää. ensin itketään itkut ja surut, sitten jonain päivänä ei enää itketäkään eikä asia tunnu näin pahalta. koita jaksaa päivä kerrallaan, aika auttaa, ei mikään muu. elämä jatkuu ja tuollakin kokemuksella oli sulle varmasti jokin tarkoitus. opettele olemaan yksin, se tekee pirun vahvaksi. älä haikaile sen miehen perään ja unohda se ex myös. älä missään nimessä sorru exän kainaloon missään tilanteessa, se ei auta oloasi yhtään ja loukkaat vaan toista. nyt tsemppi päälle ja alat elämään omaa elämääsi! kuukauden päästä kaikki tämä mitä nyt tunnet tuntuu jo kaukaiselta etkä enää tunne mitään surua. miehiä on maailma täynnä :)
Suru on tehty surtavaksi. Itkut itkettäväksi.Kaipaus ja ikävä rakkaintaan kohtaan on tuskallisinta mitä tiedän. Mutta tulee hetki, toinenkin hetki, jolloin huomaat että ajattelet jotain muutakin. Ja siitä hetkestä alkaa loppuelämäsi ensimmäinen päivä.
Kannattaisi varmaan olla ihan ensiksi rehellinen exälle ja sanoa mitä on tapahtunut. Ethän voi antaa kenenkään ihmisen elää vaakalaudalla. Voisi parantaa myös sinun oloasi. Hänestä varmasti tuntuu aivan samalta kuin sinusta nyt kun olet joutunut jätetyksi. Mutta niin se kohtalo vain vastaa siihen mitä sille annetaan. Joskus pitää ajatella asioita fiksusti ja punnita kaikki vaihtoehdot ennen päätöksen tekoa. Kysyisin tähän väliin yhden kysymyksen: miksi et antanut sydäntäsi entiselle vaan olit valmis uuteen suhteeseen ?? Ja kostosta tuskin on kyse se on arpapeliä elämänkuutiolla ihminen yleeensä joutuu kärsimään joskus sen mitä se antaa. "älä tee toiselle mitä et haluaisi itsellesi tapahtuvan"
kaikkea hyvää sinulle =)
ps.rehellisyys palkitaan