Tää on kai

Olen mies ja erosin noin vuosi sitten (vaimoni petti). Tahdoin kuitenkin erota ystävinä, olisin jopa tahtonut vielä yrittää koska rakastin yhä, mutta vaimo halusi eron. Etenkin leikki-ikäisen lapsen vuoksi halusin tehdä eron helpoksi. Kaikki meni hyvin alkuun, nähtiin usein ja tehtiin kaikkea kivaa lapsen kanssa, eli oltiin kavereita. Yhteishuoltajuus toimi mainiosti. Mutta, sitten minulle selvisi exäni suhde parhaimpaan kaveriini ja se olikin jatkunut ties kuinka kauan...En osaa kuvailla milta se tuntui, ja tuntuu yhä. Taidan olla katkera lopun ikääni!
Tunnen oloni niin hyväksi käytetyksi ja halvaksi ettei rajaa. Mutta onneksi on sentään ihana lapsi jonka kanssa olen mahdollisimman paljon, taitaa olla jatkossakin enemmän minulla kuin äidin luona.

Toi katkeruus on ikävää kun se ottaa vallan.

Taistelen kovasti sitä vastaan ettei se hallitsisi mun koko loppuelämää.

katkera ja hapan kirjoitti:

Olen mies ja erosin noin vuosi sitten (vaimoni petti). Tahdoin kuitenkin erota ystävinä, olisin jopa tahtonut vielä yrittää koska rakastin yhä, mutta vaimo halusi eron. Etenkin leikki-ikäisen lapsen vuoksi halusin tehdä eron helpoksi. Kaikki meni hyvin alkuun, nähtiin usein ja tehtiin kaikkea kivaa lapsen kanssa, eli oltiin kavereita. Yhteishuoltajuus toimi mainiosti. Mutta, sitten minulle selvisi exäni suhde parhaimpaan kaveriini ja se olikin jatkunut ties kuinka kauan...En osaa kuvailla milta se tuntui, ja tuntuu yhä. Taidan olla katkera lopun ikääni!
Tunnen oloni niin hyväksi käytetyksi ja halvaksi ettei rajaa. Mutta onneksi on sentään ihana lapsi jonka kanssa olen mahdollisimman paljon, taitaa olla jatkossakin enemmän minulla kuin äidin luona.

Toi katkeruus on ikävää kun se ottaa vallan.

Taistelen kovasti sitä vastaan ettei se hallitsisi mun koko loppuelämää.

Minulla exä kosti nuorimmalle lapselleni katkeruutensa meidän erosta jouduin mm.hakemaan elatusmaksun oikeuden kautta koska
hänen mielestä ei enään kuulunut hänelle.Kuinkas siinä sitten kävi tyttö ei ole ollut isäänsä missään tekemisissä elatusapuriidan jälkeen kieltänyt en ole tapaamasta.Tyttö tuli täysikäiseksi, isä jätti viimeisen elatusmaksun maksamatta, luuli kai kiusaavansa minua mutta tyttöön se kohdistui. Se on hieno asia, että koitat olla ettet katkeroidu itseäsi siinä vaan kuluttaa ja kyllä lapsi sen vaistoo.Lapsi on viisas ja vaistoaa paljon.

Nimetön kirjoitti:

Minulla exä kosti nuorimmalle lapselleni katkeruutensa meidän erosta jouduin mm.hakemaan elatusmaksun oikeuden kautta koska
hänen mielestä ei enään kuulunut hänelle.Kuinkas siinä sitten kävi tyttö ei ole ollut isäänsä missään tekemisissä elatusapuriidan jälkeen kieltänyt en ole tapaamasta.Tyttö tuli täysikäiseksi, isä jätti viimeisen elatusmaksun maksamatta, luuli kai kiusaavansa minua mutta tyttöön se kohdistui. Se on hieno asia, että koitat olla ettet katkeroidu itseäsi siinä vaan kuluttaa ja kyllä lapsi sen vaistoo.Lapsi on viisas ja vaistoaa paljon.

katkeruus ja viha kuuluvat jätetylle. Vihan kautta olen voinut työstää asioita. Tota kai kaikki haluaisivat erota sovussa.

Jos taustalla on pettämistä niin kuin vaimoni taholta oli, on vaikea sitä katkeruutta ja vihaa olla päästämättä pintaan. Toinen vaihtoehto olisi se kääntää sisään päin ja kärsiä itse. Vihan sisään päin kääntäminen johtaa masennukseen. Masennuksesta toipuminen on pitkällinen prosessi. Alkuun en antanut itselleni lupaa vihata, mutta ymmärsin, että minulla on siihen oikeus. Miksi siis pitäisi kostaa lapsille, että vihaa ex-vaimoaan. Lapsille sitä ei pidä näyttää vaan ex-vaimolle. Se on oikea osoite. Hänhän se oli joka petti.

uoeopuot kirjoitti:

katkeruus ja viha kuuluvat jätetylle. Vihan kautta olen voinut työstää asioita. Tota kai kaikki haluaisivat erota sovussa.

Jos taustalla on pettämistä niin kuin vaimoni taholta oli, on vaikea sitä katkeruutta ja vihaa olla päästämättä pintaan. Toinen vaihtoehto olisi se kääntää sisään päin ja kärsiä itse. Vihan sisään päin kääntäminen johtaa masennukseen. Masennuksesta toipuminen on pitkällinen prosessi. Alkuun en antanut itselleni lupaa vihata, mutta ymmärsin, että minulla on siihen oikeus. Miksi siis pitäisi kostaa lapsille, että vihaa ex-vaimoaan. Lapsille sitä ei pidä näyttää vaan ex-vaimolle. Se on oikea osoite. Hänhän se oli joka petti.

vihata, kun sen osaa tehdä oikealla tavalla ja vihan käsittelee pois, mutta katkeruus vie voimia. Voimia sinulle älä vaan katkeroidu liikaa, sillä silloin on vaikeaa perustaa uutta suhdetta joka sinulle varmaan tulee vastaan.

uoeopuot kirjoitti:

katkeruus ja viha kuuluvat jätetylle. Vihan kautta olen voinut työstää asioita. Tota kai kaikki haluaisivat erota sovussa.

Jos taustalla on pettämistä niin kuin vaimoni taholta oli, on vaikea sitä katkeruutta ja vihaa olla päästämättä pintaan. Toinen vaihtoehto olisi se kääntää sisään päin ja kärsiä itse. Vihan sisään päin kääntäminen johtaa masennukseen. Masennuksesta toipuminen on pitkällinen prosessi. Alkuun en antanut itselleni lupaa vihata, mutta ymmärsin, että minulla on siihen oikeus. Miksi siis pitäisi kostaa lapsille, että vihaa ex-vaimoaan. Lapsille sitä ei pidä näyttää vaan ex-vaimolle. Se on oikea osoite. Hänhän se oli joka petti.

Onko tämä katkeroituminen ja viha silloinkin oikeutettua jos itsekin on pettänyt, Minä en kestänyt omaa pettämistäni vaan masennuin ja lopulta päädyin eroamaan. Mies toitottaa että olen kaikkeen syyllinen, koska hän ei koskaan ole aikonut useiden syrjähyppyjensä vuoksi perhettään jättää.
Eli hänen mukaansa olen syyllisempi koska rakastuin ja petin, kuin hänen huorissa käymisensä ja suhteensa, sillä hän kun niistä ole kuulemma mitään välittänyt.

Tyhmä rehellinen kirjoitti:

Onko tämä katkeroituminen ja viha silloinkin oikeutettua jos itsekin on pettänyt, Minä en kestänyt omaa pettämistäni vaan masennuin ja lopulta päädyin eroamaan. Mies toitottaa että olen kaikkeen syyllinen, koska hän ei koskaan ole aikonut useiden syrjähyppyjensä vuoksi perhettään jättää.
Eli hänen mukaansa olen syyllisempi koska rakastuin ja petin, kuin hänen huorissa käymisensä ja suhteensa, sillä hän kun niistä ole kuulemma mitään välittänyt.

Mä melkeen toivon et olisin itsekin pettänyt. Tuntuu et olin yksin suhteessa jota ei oikeasti edes ollut, mut uskon et jos olisin halunnut olla jonkun toisen kanssa olisin eronnut, ei ole tarve pettää. Meni tosin vain vuosia hukkaan..

uoeopuot kirjoitti:

katkeruus ja viha kuuluvat jätetylle. Vihan kautta olen voinut työstää asioita. Tota kai kaikki haluaisivat erota sovussa.

Jos taustalla on pettämistä niin kuin vaimoni taholta oli, on vaikea sitä katkeruutta ja vihaa olla päästämättä pintaan. Toinen vaihtoehto olisi se kääntää sisään päin ja kärsiä itse. Vihan sisään päin kääntäminen johtaa masennukseen. Masennuksesta toipuminen on pitkällinen prosessi. Alkuun en antanut itselleni lupaa vihata, mutta ymmärsin, että minulla on siihen oikeus. Miksi siis pitäisi kostaa lapsille, että vihaa ex-vaimoaan. Lapsille sitä ei pidä näyttää vaan ex-vaimolle. Se on oikea osoite. Hänhän se oli joka petti.

Kyllä erossa viha kuuluu myös jättäjälle siinä kuin jätetyllekin. Viha on semmoinen voima meidän ihmisten elämässä, jota ei useinkaan osata ilmaista oikein ja terveesti. On ihan ok ilmaista vihaa. Sitä ei saa jättää sisälle ettei se käänny itseä vastaan ja muutu masennukseksi taikka muuksi sairaudeksi.

Mutta miten sun omaa oloasi helpottaa se, että sä suuntaat vuositolkulla vihasi exääsi? Sunhan pitäisi päästä siitä musertavasta vihan tunteesta eroon, että selviäisit eteenpäin ja pääsisit exästäsi lopullisesti. Niin kauan, kun sä olet kiinni vihan tunteessa exääsi kohtaan, niin kauan olet kiinni entisessä suhteessasi. Suhteessa, jota ei enää ole. Irrottaudu vanhasta ja rupea vaikka hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä kun vihan tunne tulvahtaa päälle. Exäsi on valinnut oman elämänsä ja sinulla on omasi elettävänä.

Eron viha ei tule tyhjästä, vaan taustalla on muita tunteita; hylätyksi tulemisen tunne, pelkoa, turhautumista, huonoa itsetuntoa, yksinäisyyden tunnetta...

Oletko muuten ajatellut omaa osuuttasi pieleen menneestä suhteestanne? Miksi exäsi tarvitsi uusia miehiä ja sivusuhteita elämäänsä? Olitko itse täydellinen puoliso hänelle. Totuushan on se, että hyvästä rakkaussuhteesta ei kukaan lähde pettämään, ellei nyt satu olemaan jollakin lailla vinksallaan oleva persoonallisuus.

..jooo.. tuntuu olevan useassa perheessä tilanne tämä ero hetkellä. Meillä vaan ei ole sitä pettämistä ollu. Kummallakaan ei ole uutta suhdetta, mut tää meidän liitto on vaan muuten niin huono, et mä en vaan enää jaksa aina riidellä. Mutta eiköhän tämä tästä. Täytyy vaan opetella ajattelemaan, et en MÄ voi olla kaikkeen syyllinen. Ehkä mä oon siks huutanu, ku mun on ollu paha olla, ja puoliso ei oo yrittäny helpottaa mun oloa, koska kumminkin aina huudan.. Näin kai tää menee...