Olen romantikko. Paatumaton ja parantumaton romantikko. Olen nyt seurustellut mieheni kanssa vuoden. Romantiikannälkäinen sieluni ajattelee, että mies on aina ollut täällä vain minua varten ja minä häntä varten. Elän romanttisessa illuusiossa, jossa ei ole exille sijaa. Ei omille exilleni, eikä hänen.
Voin pahoin. Voin äärimmäisen pahoin silloin, kun mies mainitsee entiset naisensa tai antaa ymmärtää, että on tehnyt jotain asiaa jonkun naisen kanssa tai ollut jossain jonkun naisen kanssa. Niistä asioista menee hohto, ne ei ole enää niitä "meidän juttuja". En kestä sitä, että romanttinen illuusioni särkyy.
Elääkö mies historiassa, kun mainitsee jotain entisistään silloin tällöin? Onko edes normaalia vuoden suhteen jälkeen puhua moisista? Olenko minä väärässä, kun haluan, että elämme täällä yhdessä toisiamme varten. Minusta tähän suhteeseen ei exillä ole sijaa edes ajatuksen tasolla. Pelkään, että alan inhota miehen kanssa tekemiä asioita. Pelkään, että en halua seksiä enää hänen kanssaan....
Voin pahoin. Voin äärimmäisen pahoin silloin, kun mies mainitsee entiset naisensa tai antaa ymmärtää, että on tehnyt jotain asiaa jonkun naisen kanssa tai ollut jossain jonkun naisen kanssa. Niistä asioista menee hohto, ne ei ole enää niitä "meidän juttuja". En kestä sitä, että romanttinen illuusioni särkyy.
Elääkö mies historiassa, kun mainitsee jotain entisistään silloin tällöin? Onko edes normaalia vuoden suhteen jälkeen puhua moisista? Olenko minä väärässä, kun haluan, että elämme täällä yhdessä toisiamme varten. Minusta tähän suhteeseen ei exillä ole sijaa edes ajatuksen tasolla. Pelkään, että alan inhota miehen kanssa tekemiä asioita. Pelkään, että en halua seksiä enää hänen kanssaan....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä elät jossain pilvilinnassa, miehesi ei niinkään menneisyydessä. Sulla lie arkipäivään sopeutumisen kyvyttömyyttä, jonka alkuperä ties missä. Sä saat tietysti olla pilvilinnoissasi, mutta et voi vaatia ketään muuta muuttamaan sinne kanssasi, ihan oikea elämä ole siellä, vaan ihan tässä, jalat maassa, joskin joskus pää pilvissä.
Mitä tekisi, saati ajattelisi.. En tiedä.
vain oppia hyväksymään se, että toisella on ollut menneisyys, samoin kuin sinulla.
Sille ei vaan kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka ottaa päähän!!
Muistot ovat päässä, ei kukaan voi eliminoida kaikkia muistoja jostain tietystä ihmisestä tai tapahtumista. Eikä se tarkoita että erityisesti niitä ajattelee ja haikailee.
Olet oikeassa, romanttinen illuusiosi on illuusiota. Tervetuloa maan pinnalle.
Näitä vaikeasti nieltäviä asioita tulee aina eteen suhteessa kuin suhteessa koska kukaan ei ole täydellinen saatikka sellainen kuin sinä tahtoisit toisen olevan. Ja meillä kaikilla on menneisyys.
Oletko sinä sitten ensimmäisessä suhteessasi? Etkö ole millään tavoin ennen koskenut toisiin miehiin, tai ihastunut? Ovatko ajatuksesi, muistosi niistä uhka kumppanillesi? Tuskin.
Sinä et voi omistaa miehesi ajatuksia tai kahlita niitä. Ne ovat yksin hänen, hänen muistonsa, hänen ajatuksensa. Sinulla ei ole sijaa mennä niitä sorkkimaan, se olisi ikäänkuin pyhäinhäväistystä. Hän jakaa minkä jakaa, ja osa tulee aina kuulumaan vain hänelle itselleen. Kaikilla meillä on yksityisyys. Ja sitä on kunnioitettava.
Satumaailma ja todellisuus eivät kohtaa kaikessa. Maailma on, elämä on... Aina epätäydellisen täydellistä.
Luuletko myös, että miehesi ei koskaan nyt tai tulevaisuudessa ajattelisi ikinä sekuntiakaan jotain muuta naista tai fantasioisi jutuista joista ei sinulle kerro? Voit uskotella itsellesi niin, mutta totuus on 100%:n varmasti toinen. Mutta ei hätää, ne ovat normaalissa mitassa ohi lentäviä ajatuksia mistä ei ole vaaraa. Samoin muistot.
Minä ymmärrän sinua koska olen itse aikoinani niellyt nämä totuudet vastentahtoisesti. Karvasta kalkkia, mutta ajan kanssa sitä rauhoittuu kun keskittyy olennaiseen. Miehesi rakastaa sinua, sinä rakastat häntä, olette toistenne kanssa. Kaikki on hyvin. Mitä väliä on menneisyydellä?
On mielestäni ihan normaalia että jossain määrin tulee puhetta existä. Tietyt asiat ovat tosin sellaista luokkaa mistä ei kannata turhaan mainita. Varsinkin jos toiselle tulee ahdistunut olo. Oletko maininnut poikaystävällesi että pitäisi turpansa kiinni existä, koska et halua kuulla? Kannattaisi tehdä se selväksi, niin ei tule turhaa pahaa oloa. Mikään pakko niistä ei todellakaan ole puhua. Ja jos niistä mainitsee, se ei tarkoita että niillä olisi jotain merkitystä.
Menkää paikkoihin joissa ette ole kummatkaan olleet, tehkää asioita mitä ette ole ennen kumpikaan tehneet, näin luokaa niitä teidän juttuja.
Turha mustasukkaisuus tekee vain tuhoa suhteelle, ja varsinkin sinulle itsellesi. Sinun on hyväksyttävä ihan oikeasti että haavemaailma ja reaalimaailma ovat kaksi eri asiaa.
Mietihän jos sinä olisit miehellesi se ensimmäinen. Sitten miettisit varmaan yhtä tuskaisena riittääkö hänelle yksi nainen koko loppuelämäksi, vai haluaako hän kokeilla muitakin. Edellisissä suhteissä miehesi on varmasti oppinut asioita jotka tekevät sinun olemisesi parisuhteessa helpommaksi. Hän varmasti on parempi sängyssäkin kun on vähän kokemusta karttunut. Ota se positiivisesti! :)
Elämää tämä vain on.
Kiitos mukavista ja rohkaisevista sanoistasi. Ei minua haittaa se, että mies ajattelisi jotain jostain naisesta. En vain haluaisi tietää niistä jutuista. En minä tykkään, että minulle selitetään kokoajan jotain tyyliin: "Me silloin exän kanssa...". Nuo jutut ei vaan ole minusta osa tätä suhdetta.
Olen miehelle asiasta monesti sanonut. Huutanut, pyytänyt, rukoillut, itkenyt, uhannut... mikään ei auta. Sanoo vain, että teki sen vahingossa, koska ei ole sisäistänyt sitä, että minun kanssa ei voi existä puhua. Nyt kirjoitin hänelle kirjeen. Toivottavasti sisäistäisi asian jo.
inhottavaa puhua exästä vaikka olet tehnyt selväksi että sinua ei kiinnosta sellainen. Ei minuakaan kiinnosta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon että mies tajuaa kun vääntää rautalangasta. Harmillista kun noita vahinkoja lipsahtelee. Mutta uskon myös että suhteenne syventyessä et enää edes reagoi niin pahasti jos jotain satut kuulemaan.
Onnea ja romanttisia hetkiä teille! :)