Olemme nuorehko pari ja takana on muutama yhteinen vuosi. Meillä menee yleisesti ottaen todella hyvin. Ainakin tällä hetkellä, vaikka ainahan meidän suhde on ollut yhtä vuoristorataa:) Mutta mutta..
Riitelemme silloin tällöin. Mistäköhän johtuu, että joskus, useinkin riidan tullen kyseenalaistan suhteemme, ihan tosissaan. En siis sano tästä miehelleni mitään, mutta itsekseni mietin että oisko parempi erota ja kaikki tuntuu turhalta. Tuntuu että kaikki asiat, menneetkin, alkavat noina riidan hetkinä painaa mieltä ylisuuressa mittakaavassa. Voikohan se olla patoutunut epätyytyväisyyden tunne, jonka tavallisesti kiellän itseltäni..? Kuitenkin olen useimmiten tyytyväinen suhteeseemme, siis kun emme riitele. Tottakai toinen voi joskus ärsyttää, mutta kun tosiaan mietin näissä riitatilanteissa kimpsujen pakkaamista, niin se huolestuttaa. Puuttuuko minulta vain usko meihin, kun riidellessä en enää tiedä rakastanko, ainakaan samalla tavalla.
Vai onko tämä vaan sitä, että rakkaus ja viha on niin lähellä toisiaan..
Sitten kun olemme keskustelleet asiat selviksi ja sopineet, ihmettelen jälkikäteen noita eroajatuksiani että miten mä nyt sellaisia mietin.. Ja kaikki on taas hyvin. Kyllä jälleen on usko meihin tallella, vahvempanakin. Kunnes sitten ennen pitkään tulee uusi riita..
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Onko normaalia vai tosi outoa? Omaa pääkoppaa huolestuttaa, en haluaisi että aina riidellessä mietinkin että ollako vai eikö olla.
Kommenttia.
Riitelemme silloin tällöin. Mistäköhän johtuu, että joskus, useinkin riidan tullen kyseenalaistan suhteemme, ihan tosissaan. En siis sano tästä miehelleni mitään, mutta itsekseni mietin että oisko parempi erota ja kaikki tuntuu turhalta. Tuntuu että kaikki asiat, menneetkin, alkavat noina riidan hetkinä painaa mieltä ylisuuressa mittakaavassa. Voikohan se olla patoutunut epätyytyväisyyden tunne, jonka tavallisesti kiellän itseltäni..? Kuitenkin olen useimmiten tyytyväinen suhteeseemme, siis kun emme riitele. Tottakai toinen voi joskus ärsyttää, mutta kun tosiaan mietin näissä riitatilanteissa kimpsujen pakkaamista, niin se huolestuttaa. Puuttuuko minulta vain usko meihin, kun riidellessä en enää tiedä rakastanko, ainakaan samalla tavalla.
Vai onko tämä vaan sitä, että rakkaus ja viha on niin lähellä toisiaan..
Sitten kun olemme keskustelleet asiat selviksi ja sopineet, ihmettelen jälkikäteen noita eroajatuksiani että miten mä nyt sellaisia mietin.. Ja kaikki on taas hyvin. Kyllä jälleen on usko meihin tallella, vahvempanakin. Kunnes sitten ennen pitkään tulee uusi riita..
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Onko normaalia vai tosi outoa? Omaa pääkoppaa huolestuttaa, en haluaisi että aina riidellessä mietinkin että ollako vai eikö olla.
Kommenttia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika outoa. Mulla on nimittäin ihan samanlaisia tunteita! Aina kun riidellään, alan miettiä kaikkia vanhoja tapahtumia ja tunteita, sitten tuntuu että olisi parempi jollei oltaisikaan enää yhdessä... Mutta kun taas välit on kunnossa, mietin että miten mieteinkään taas eroamista parhaimpana vaihtoehtona.
Muutenkin mietin tosi paljon sitä, et kuulutaanko me yhteen, varsinkin ku tuntuu et ahdistun päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän.
Enkä ainakaan osaa itse selittää mistä tää mun olo ja ajatukset tulee... Oon aika hukassa myös itse välillä )=
Mulla oli edellisessä suhteessa vähän sama homma..aina kun riitelimme mietin pitäisiköhän erota..jossain vaiheessa tajusin ajattelevani niin koska pelkäsin mieheni ajatteleva samoin ja jotenkin yritin toistella välillä riidan tullen itselleni etten välitä siltä varalta että hän jättäisi minut ja minuun ei sattuisi..mutta tuohon on kyllä aika vaikea sanoa että mistä se sitten eri ihmisillä johtuu..toivottavasti se sinullekkin selviää:)
Tunnistan kyllä tosta piirteitä itsestäni. Riitatilanteessa ikään kuin kehittyy suunnaton raivo, ja kaikki suhteessa tuntuu huonolta. Ei välttämättä pysty näkemään toisessa mitään hyvää, eikä rakkautta. Seuraavana päivänä voi taas olla tosi onnellinen. Ahdistavaa!
Itse olen tulkinnut tuota jotenkin hormonaaliseksi, mielestäni en ennen pillereiden syöntiä ollut tällainen. En tosin silloin ollut tämän miehen kanssa...
Olen kuullut myös kaksi mielenkiintoista teoriaa asiasta. Toinen tuli TV:n parisuhdekursseista kertovassa ohjelmassa. Siinä todettiin, että negatiivisista tunteista ja kokemuksista jää mieleen paljon vahvempi muistijälki kuin positiivisesta. Niinpä riitatilanteessa nämä muistijäljet aktivoituvat, eikä näe suhteessa mitään hyvää. Huonoja muistoja sen sijaan sitäkin enemmän... ohjelmassa kehoittivat oikein tarkkaan ajattelemaan hyviä hetkiä ja sanomaan niistä myös kumppanille, jotta nekin muistijäljet vahvistuisivat.
Sitten olen lukenut viestintäoppaasta, että naisten tunnereaktiot olisivat paljon kokonaisvaltaisemmat, varsinkin mitä tulee vihaan. Siis kun riita syntyy, naisen koko resurssit ja negatiiviset tuntemukset lähtevät liikkeelle ja hän voi kohdistaa mieheen vaikka miten pahoja sanoja. Kokemus voi olla hyvin rajukin. Se selitettiin muistaakseni hormonaaliseksi. Miehille ei näin voimakkaita reaktioita kai useimmiten tule.
Toivottavasti nämä selitykset rauhoittavat. Uskon myös, että nyky-yhteiskunnassa painotetaan niin paljon sitä, ettei tarvitse olla huonossa suhteessa, sinkkuus on muotia jne. joten varmaan siksi myös herää aina ajatus siitä, pitäisikö tästä suhteesta luopua, onko tämä liian huono suhde, tuleeko ero joka tapauksessa, olisiko joku toinen minulle parempi jne.
Kuulostaa ihan normaalilta. Sikäli kun oma parisuhteeni ja ajatukseni siitä ovat normaaleja! :)
Itse olen saman kokeneena oppinut syyttämään hormoneita (pillerit vielä vahvistaa "oireita")...jokaiseen kuukauteen sisältyy minulla-on-maailman-ihanin-mies-ja-kaikki-on-täydellistä-jaksoja, kuin myös (yleensä siellä kierron loppuvaiheessa) sellaisia tuntemuksia, ettei mikään toimi kuten asioiden parisuhteessa kuuluisi toimia, ja omia tunteita epäilee ihan ilman syytä.
Ymmärrettävää, että tilanne hämmentää! Mutta ei varmasti vähempää miestäsi! Kannattaa keskustella asiasta niin välttyy väärinkäsityksiltä!
Onnea teille! :)