Täällä joitain keskusteluja oon lukenu ja muutama asia niistä tuli mieleen.
Itellä nyt 4 tatskaa joista tänään sain uusimman. Kaikilla tatskoilla on mulle merkitys. Aika tärkeäkin semmonen. Mutta. Jossain vaiheessa otan varmasti sellasen tatuoinnin et huomaan vaan jonkun todella upean kuvan ja laitan sen ihoon. Tietenkin mietin ensin tarkkaan et onko se just semmonen kuva minkä haluan. Ja et mihin sen haluan. (jokaisen tatuoinnin ottamista yhtä lukuunottamatta oon miettiny kuukausia)
Miksi en sais ihoani koristella ja sitä kautta tuoda esilleni itseäni? Kaikki tatuointini kertoo musta tarinaa; mun eri elämänvaiheista jne. Mulle tatskat on osittain tapa ilmasta itteäni.
En tuu ikinä katumaan yhtään ottamaani tatuointia. Ne on osa mua yhtälailla kun arvet joita elämä on muhun jättäny.
Ekaa kertaa tatuoinnin ottaville voisin sanoa et mulla ainakin tullu kuvan nähdessäni semmonen "tunne" et toi on se. Sit oon vielä miettiny asiaa pitkään. Tatuoinnilla ei välttämättä tarvii olla sen kummempaa merkitystä, kunhan vaan tiedät et voit sen vielä 70-vuotiaanakin ylpeänä esitellä.
-Inkin' my life-
Itellä nyt 4 tatskaa joista tänään sain uusimman. Kaikilla tatskoilla on mulle merkitys. Aika tärkeäkin semmonen. Mutta. Jossain vaiheessa otan varmasti sellasen tatuoinnin et huomaan vaan jonkun todella upean kuvan ja laitan sen ihoon. Tietenkin mietin ensin tarkkaan et onko se just semmonen kuva minkä haluan. Ja et mihin sen haluan. (jokaisen tatuoinnin ottamista yhtä lukuunottamatta oon miettiny kuukausia)
Miksi en sais ihoani koristella ja sitä kautta tuoda esilleni itseäni? Kaikki tatuointini kertoo musta tarinaa; mun eri elämänvaiheista jne. Mulle tatskat on osittain tapa ilmasta itteäni.
En tuu ikinä katumaan yhtään ottamaani tatuointia. Ne on osa mua yhtälailla kun arvet joita elämä on muhun jättäny.
Ekaa kertaa tatuoinnin ottaville voisin sanoa et mulla ainakin tullu kuvan nähdessäni semmonen "tunne" et toi on se. Sit oon vielä miettiny asiaa pitkään. Tatuoinnilla ei välttämättä tarvii olla sen kummempaa merkitystä, kunhan vaan tiedät et voit sen vielä 70-vuotiaanakin ylpeänä esitellä.
-Inkin' my life-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse otin tatuoinnin isäni muistolle hänen nukkuessaan pois kesäkuussa. Idea lähti puhtaasti siitä, että isä oli kovinkin tatuoitu mies ja ihailin pienestä pitäen näitä tatuointeja. Olisin ottanut yhden samanlaisen suomileijonan, mutta se oli kovin maskuliininen, joten päädyin itse kehittämään oman. Isä oli kiinalaiselta horroskoopiltaan hevonen, mutta en tahtonut kumminkaan hevosta nahkaani. Äiti on lohikäärme. Näistä kahdesta tuli kiva miksaus: lohikäärmemäinen merihevonen.
Olen ylpeä tatuoinnistani, sillä tunnen kantavani isääni kokoajan mukanani, vaikka hän on jo jossain muualla.
Seuraavan tatuointini olen suunnitellut seuraavasti. Koska tämä ensimmäinen tautointini on yläselässä, otan alaselkään tribaalimaisesti (niinkuin ensimmäinenkin on tehty) ikäänkuin meriaallokon, jonne on jäänyt kaksi helmeä. Ne helmet kuvaavat minua ja siskoani, jotka isä jätti tänne maanpäälle. Kuva myös kuvastaa kokonaisuudessaan sitä, että isä on "hypännyt" vapauteen.
Minusta tuntuu että jos tatuoinnilla on tarina, sen ikä on pidempi ja sitä osaa rakastaa kauemmin. :)
voi olla hyvin "pienikin", esim. itse vaan olen tykännyt erilaisista kirsikkakuvista todella paljon, koska ne on niin kauniita ja jotenkin suloisia ja herkkiä. ja mahdollisesti seuraava kuvani tulee olemaan kirsikat olkapäihin.
Joku aika sitten muistin myös, että jo pienenä ravintolassa käydessäni olin popsinut suurena herkkuna sivupöydällä olleita säilykekirsikoita:)(kävimme useamman kerran siinä ravintolassa) ja jotenkin se vahvisti tunnetta siitä, etten kyllästyisi kuvaan millä on minulle pieni mutta henkilökohtainen merkitys.
Tykkään vielä nykyäänkin kirsikoista, karkeissa, leivonnaisissa ja erilaisissa kuvioinneissa. Ostin kirpputorilta ihanan kirsikkakuvioidun tarjottimen ja löytyyhän minulta alaselästä kirsikankukkiakin.
Jos kuviolla tai aiheella on jotakin merkitystä, kyllä sitä jaksaa kokoelämänsä mukana kantaa :).