Hei
Mitä tehdä, kun isä ei leiki lasten kanssa. Isällä on omat askareensa ja sanoo että ovathan lapset siinä mukana. Todellisuudessa lapset pyörivät jaloissa ja isukki ei ole huomaavinaankaan. Lapset kyllästyvät ja minulle minulle tulee huono omatunto, joten leikin ja puuhailen muutaman tunnin. Joskus tämä on ok, muttei jokapäivä. Lapset ovat vilkkaita ja harrastuksetkin ajankohtaisia. Poikaa olen kuskaillut ja tyttö tykkää uida. Siis miksi miestäni ei kiinnosta lasten kiinnostusten kohteet? Tai niiden pitäisi olla samoja kuin miehelläni. Ilman omia ystäviäni meillä ei olisi sosiaalisia kontakteja lainkaan. Ei kai sen niin väliä, mutta väsyyhän tässä, kun ei ole hoitopaikkoja yms. Lapsetkin tykkäävät, kun meillä käy ystäväperheitä. Olen luovuttanut en jaksa jankuttaa, miestäkin se ärsyttää. Itsekseni yritän järjestellä. Ei voi mitään, mutta minä ja lapset kaipaamme meidän yhteisiä suunnitelmia ja vapaa-aikaa, sellaista missä miehenikin on läsnä. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Entäs hyviä parannus ehdotuksia ;-)
Mitä tehdä, kun isä ei leiki lasten kanssa. Isällä on omat askareensa ja sanoo että ovathan lapset siinä mukana. Todellisuudessa lapset pyörivät jaloissa ja isukki ei ole huomaavinaankaan. Lapset kyllästyvät ja minulle minulle tulee huono omatunto, joten leikin ja puuhailen muutaman tunnin. Joskus tämä on ok, muttei jokapäivä. Lapset ovat vilkkaita ja harrastuksetkin ajankohtaisia. Poikaa olen kuskaillut ja tyttö tykkää uida. Siis miksi miestäni ei kiinnosta lasten kiinnostusten kohteet? Tai niiden pitäisi olla samoja kuin miehelläni. Ilman omia ystäviäni meillä ei olisi sosiaalisia kontakteja lainkaan. Ei kai sen niin väliä, mutta väsyyhän tässä, kun ei ole hoitopaikkoja yms. Lapsetkin tykkäävät, kun meillä käy ystäväperheitä. Olen luovuttanut en jaksa jankuttaa, miestäkin se ärsyttää. Itsekseni yritän järjestellä. Ei voi mitään, mutta minä ja lapset kaipaamme meidän yhteisiä suunnitelmia ja vapaa-aikaa, sellaista missä miehenikin on läsnä. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Entäs hyviä parannus ehdotuksia ;-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä lapset ovat 6v ja 1,5v. Isä ei leiki, ei syötä, ei kylvetä, ei vaihda vaippoja, ei ulkoiluta eikä oikeastaan tee mitään lapsiin liittyvää oma toimisesti. Olen yrittänyt viikonloppuisin houkutella ulkoilemaan yhdessä, koko perhe, mutta ei häntä kiinnosta. Esikoisen ollessa pieni jouduin joskus töitten puolesta olemaan päivän pois kotoa, silloin hän kyllä pystyi olemaan lapsen kanssa. Nyt nuorimmaisen ollessa puolitoista vuotias olen jopa KERRAN ollut iltaa istumassa ystävien kanssa ja tietysti aamulla jouduin nousemaan lasten kanssa aikaisin ylös. Ongelmia on muutakin parisuhteessa ja kun otan eron puheeksi uhoaa hän heti etten varmasti saa lapsia! Eli jos eroaisimme olisi hän valmis huolehtimaan lapsista, mutta ei nyt kun olemme vielä perhe! En ymmärrä!Mies tekee paljon töitä ja ymmärrän kyllä että illalla hän haluaa huilata ja ladata akkujaan jos lapsi haluaa kontaktia isäänsä voi hän kiivetä isänsä viereen sohvalle, mutta isä ei hevillä siitä liikahda.6-vuotias ei enää pyydäkkään ja kohta varmaan pienempikin oppii olla häiritsemättä! Jutellut olen, mutta viesti ei mene perille!
ja kas kummaa...samaan aikaan on lasten uimakoulu/kiekkokoulu/tanssi eli isin on pakko mennä!
"mulla on jumppa, ala mennä"
Isän arvoostus näkyy myöhemmin kumppanin valintana!
JA kiinnostuksena omaa perhe-elämää kohtaan! Millainen lapsuus isillä oli?
KYSY!
voi miten tuttua.. en tiedä missä ne ihme-isit on, minun ystäväpiiriini ei kuulu kuin tämäntyyppisiä isejä.
Outo ystäväpiiri ;)
Kirjoitit: "Mies tekee paljon töitä ja ymmärrän kyllä että illalla hän haluaa huilata ja ladata akkujaan"
Entäs jos miehesi jäisi pois työelämästä, ja Sinä hankkisit elannon perheelle?
Kysymys;
"Siis miksi miestäni ei kiinnosta lasten kiinnostusten kohteet? Tai niiden pitäisi olla samoja kuin miehelläni." Ettei nyt vaan ole niin että äiti on valinnut harrastukset kaikkien puolesta? Mitä miehesi harrastaa/mitä haluaisi. Kysy jos et tiedä. Heti tänään.
Minä en ehdi varsinaisesti harrastaa lasten kanssa mitään (töissä remontti talkkarin hommat omakotitalossa)ja 3-vuotias on vielä pitkään liian pieni mukaan ampumaradalle ja minun omiin harrastuksiin.
Siis; ratkaisuna on että poika juurikin on mukana niissä samoissa jota itse teen; me tehdään yhdessä lumitöitä, pelataan pleikkarilla, sahataan puita, rakennetaan terassia. Käydään rautakapassa. Etsitään sieniä koiran kanssa. Paistetaan makkaraa ja röyhtäillään. Poika tykkää aivan hulluna kun saa hakata isin vasaralla laudanpätkää ja hypistellä iskuporakoneita Starkilla ja möyriä metsässä.
Vaimo ei tykkää aina kaikesta mitä tehdään. Ja tuttavaperheistäkin osa on kauhuissaan kun olen ilmoittanut että opetan pojan ampumaan kun ikää tulee hiukan lisää; ensin ilmakiväärillä ja sitten muilla kuten oma isäni teki.
Niin sitä harrastetaan...mutta ei vaimon ehdoilla ja siinä ero.
(Ja poika juoksee ovella vastaan että ISI TULI!!!) Siinä kiitos.
Antakaa sen miesparan olla!! Kysykää helvetti soikaan siltä että mitä se mies haluaisi joskus tehdä.
pomppas, miksi pitäisi yhdeltäkään isältä kysyä mitä haluaisi lastensa kanssa harrastaa?
Eikös isät ja äidit ole kummatkin aikuisia ihmisiä ja pysty ihan itse päättämään harrastukset ja touhuamiset lasten kanssa, niitä tarvii keneltäkään kysellä. Eihän se äitikään ole kysellyt vaan laittanut ihan tuumaksi vain lasten kanssa.
Turha mamoilu ja pullamössöily pois ja kummatkin vanhemmat tasapuolisesti lapsista huolehtimaan ja harrastuksia keksimään.
Ihan kun mun kynästä nää tekstit.. Meillä on reilu 1-v poika jonka mä hoidan lähes kokonaan yksin. Mies käy töissä eikä töiden jälkeen ja viikonloppuisinkaan halua olla lapsen kanssa. Itse joudun valvomaan öisin lapsen kanssa joka heräilee ja hoitamaan miehen töihin aamuisin koska tämä ei itse osaa herätä kellon soittoon. Päivisin kun mies pääsee töistä, meidän poika innoissaan näyttää kaikkia tavaroitaan ja roikkuu lahkeessa koska haluaa syliin ja leikkimään isin kanssa, joka vaan tiuskii. Mun sydäntä särkee katsoa kun poika haluaa isältään huomiota ja leikksieuraa tästä, mutta isä vaan makaa sohvalla ja huutaa pojalle tyyliin :"Mikä sua vaivaa kun kitiset koko ajan, et sä ennen oo tommonen ollu, anna mun olla" Kun pyydän miestä leikkimään lapsen kanssa, hän ei halua, ei jaksa, pitää mennä koneelle, tulee lätkämatsi telkasta. Monesti olen pyytänyt että hän menisi lapsen kanssa hetkeksi leikkipuistoon että saisin rauhassa siivota muttei sekään käy. Ei kuulemma jaksa juosta lapsen perässä kun tämä karkailee. Sitten kun ehdotan että me pojan kanssa mennään ulkoilemaan ja hän hoitaa kotityöt, ei sekään käy koska hän ei jaksa. Tämän lisäksi hän ei jaksa edes syöttää lasta, ärsyttää kuulemma kun lapsi täytyy maanittella syömään vaikka tuo lapsi syö harvinaisen hyvin ikäisekseen. Olen huomannut että poika on alkanut vähän vieraantumaan iskästään ja varmaan juuri tämän käytöksen takia sekä sen takia etteivät näe tai vietä aikaa yhdessä. Yleensä päivisin mä lähden pojan kanssa mummilaan leikkimään ja ulkoilemaan että mies saa rauhassa levätä töiden jälkeen siihen asti kun me tullaan kotiin iltatoimille. Onneksi meillä mummi lähellä joka auttaa lapsen hoidossa ja antaa mulle omaa aikaa, en kestäisi jos en pääsisi kunnon juoksulenkeille tuulettumaan! Suosittelen muidenkin pitämään omasta ajasta kiinni, liikunta piristää mieltä ja jaksaa taas paremmin hoitaa arkea, varsinkin jos mies tällainen.
Vinkkejä otetaan siis täälläkin suunnassa vastaan miten miehen saa osallistumaan lapsen hoitoon ja lapsen kanssa leikkimiseen!