http://amorinetsinta.blogspot.com/
Tällä palstalla on nähty paljon "seksuaalisuuttaan ja itseään etsivien nuorten miesten" tuntoja. Millaista on vastaavassa tilanteessa olevan naisen elämä? Linkin takaa löytyy vastaus. Jo tuorein, eiliseksi päivätty teksti kertonee kaiken oleellisen. Lukekaa, ihmetelkää ja katkeroitukaa lisää, arvon ATM:t!
Tällä palstalla on nähty paljon "seksuaalisuuttaan ja itseään etsivien nuorten miesten" tuntoja. Millaista on vastaavassa tilanteessa olevan naisen elämä? Linkin takaa löytyy vastaus. Jo tuorein, eiliseksi päivätty teksti kertonee kaiken oleellisen. Lukekaa, ihmetelkää ja katkeroitukaa lisää, arvon ATM:t!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämmöistä tuolla....
""En ole yksinäisistä yksinäisin, mutta olen silti yksinäinen, liian yksinäinen. Kaipaan kosketusta, kaipaan silitystä, kaipaan toisen ääntä, ajatusta, tunnetta, kaipaan toista. Olen kadottanut rohkeuteni, iloni, nauruni… olen surullinen. Kyynel karkaa poskelleni, eikä ole ketään pyyhkimässä sitä pois, ei ketään. Tiedän, en aina osaa ilmaista tunteitani tai ainakaan näyttää niitä. Piilotan kyyneleeni nytkin tyynyn alle vaikka olen yksin.""
kokeilisi ensin elää koko nuoruus ja aikuisiän ilman yhtään kosketusta ja valittaisi vasta sitten...mutta naisellahan on oikeus. sekä valittaa että samalla antaa pelimiehille
Ihan vaan tiedoksi... niin melkein elinkin...
Nuoruus ilman kosketusta... tai ainakin melkein. Muutama hassu suudelma ja hidas tanssi. Vuosia yksinäisyyttä... Menetinhän sen neitsyyden vasta 31 vuotiaana.
Ai, että minulla ei sitten ole oikeus valittaa enää, koska olen saanut munaa, olen saanut hellyyttä, olen saanut kosketuksia.
Minulla on ihan sama oikeus valittaa... nyt vain tiedän sen mistä kaikesta jäin paitsi noina yksinäisinä vuosina. Joskus jopa melkein toivon, että mitään näistä asioista ei olisi tapahtunut... koska nyt kaipaan enemmän... kun tiedän millaista se kaikki on.
on todella laimeaa mainostaa omaa blogiaan ikäänkuin se olisi jonkun muun. "joo mä vaan löysin tämmösen, tiipa-dii, kaikki lukemaan"
Vastaavassa tilanteessa olevan naisen elämä on tällaista:
http://helenof.blogspot.com/
Oho... vai niin... Olen siis tuon kyseisen blogin kirjoittaja. Onhan se hienoa, että joku jaksaa sitä mainostaa tietämättäni ja kiitos siitä :)
Niin voisi kai sanoa, että minä olin ns. entisessä elämässäni ATN... jos nyt haluaa käyttää noita nimityksiä, jotka eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä. Kun olin ATN niin minusta tuntui etten kelvannut edes ATM:llekään... sitähän se on... on se pohjimmaisista pohjimmaisin.
Mutta kuulkahan nyt... ATM:t... ihminen on sitä mitä kuvittelee olevansa. Jos on saanut hieman huonoja kokemuksia ja rukkasia... alkaa helposti ajatella, että en kelpaa, että MINUSSA on vikaa ja sitten siitä tuleekin sellainen oravanpyörä. Jos minussa on vikaa, niin sittenhän en kelpaa kenellekään... olen viallinen, olen sitä ja tätä. Kuinka pitkälti tuo kuva tulee siitä, mitä joku muu on sanonut... niin hyvä itsetunto tulee rakentaa sisältäpäin, ei siitä mitä toiset sinusta sanovat.
En ole edelleenkään kaunis, en ole rumakaan. Olen tavallinen... se mikä minussa muuttui eniten oli asenne asioita ja etenkin itseäni kohtaan.
Jos te rakkaat ATM:t arvoitatte ihmiset noiden turhien kategorioiden mukaan, niin myös teidät arvioidaan niin. Jätin tuonkin pois... asetin rimani alemmas ja kas kummaa... ei sitä rimaa niin alas tarvinnutkaan laittaa. Okei eivät ne kaikki ole olleet mitään ihmeellisiä hunk-hunk tyyppejä vaan enemmänkin TAVALLISIA suomalaisia miehiä, eri kokoisia, eri näköisiä, eri ikäisiä.
Jos haluaa olla katkera, on. Jos haluaa olla ATM... niin sitten niinkin on.
Niin ja sitä paitsi... minä OLIN... jos nyt ajattele noin... niin ATN yli kymmenen vuotta... kai minullakin on oikeus sitten valittaa edes vähän tms... Kyllä minä helvattu tiedän millaista on se elämä kun ei kelpaa kenellekään.