vähän hassu aloitus tuli, mutta olen pahasti ihastunut toiseen, vaikka olen avoliitossa. Olen yrittänyt unohtaa, mutta kun ei niin ei!
Tällä toisellakin mahdollisesti on tunteita minua kohtaan, ehkä, en tiedä varmasti.
Tilanne alkaa käydä todella ahdistavaksi, kun en vain unohda tätä toista. Pälkähti nyt sitten mieleen, että olisiko apua siitä, että yksinkertaisesti ottaisin häneen yhteyttä jotenkin (jos vain saisin rohkeutta)... ja kertoisin tunteeni.
Jos sieltä tulisi tyly vastaanotto, niin helpompi olisi ehkä unohtaa.
Tai ylipäätään, ajattelin, että siitä olisi apua, jos saisin keskusteltua tästä asiasta hänen kanssaan. Tulisi jotain selvyyttä, kun ahdistaa niin kamalasti.
Toisaalta pelkään, että mitä sitten, jos hänkin tuntee samoin. Toivoisin melkein, että hän ei olisikaan kiinnostunut-- unohtaminen olisi helpompaa. Pelkään niin hirveästi tätä näin voimakasta tunnetta....
Auttakaa pliis, jos on kokemuksia. Olisiko tuollaisesta keskustelusta tai yhteydenotosta apua!!??
Tällä toisellakin mahdollisesti on tunteita minua kohtaan, ehkä, en tiedä varmasti.
Tilanne alkaa käydä todella ahdistavaksi, kun en vain unohda tätä toista. Pälkähti nyt sitten mieleen, että olisiko apua siitä, että yksinkertaisesti ottaisin häneen yhteyttä jotenkin (jos vain saisin rohkeutta)... ja kertoisin tunteeni.
Jos sieltä tulisi tyly vastaanotto, niin helpompi olisi ehkä unohtaa.
Tai ylipäätään, ajattelin, että siitä olisi apua, jos saisin keskusteltua tästä asiasta hänen kanssaan. Tulisi jotain selvyyttä, kun ahdistaa niin kamalasti.
Toisaalta pelkään, että mitä sitten, jos hänkin tuntee samoin. Toivoisin melkein, että hän ei olisikaan kiinnostunut-- unohtaminen olisi helpompaa. Pelkään niin hirveästi tätä näin voimakasta tunnetta....
Auttakaa pliis, jos on kokemuksia. Olisiko tuollaisesta keskustelusta tai yhteydenotosta apua!!??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Homma lähtee nyt näin:
1. Mieti, haluatko olla nykyisen kumppanisi kanssa. 2. Jos kyllä, niin asia on sillä selvä.
3. Jos ei, niin lemppaat sen.
4. Jos edellinen on heivattu pihalle, niin sitten voit alkaa järkeilemään uutta suhdetta.
Kasva aikuiseksi ja yritä olla häsläämättä.
Minä vänkäilin kolmisen vuotta, kun mietin erään henkilön roolia elämässäni. Sitten otin yhteyttä, ja asiat käytiin läpi, ja todettiin, että vaikka molemmilla tunteet toista kohtaan voisi herkästi syttyä roihuamaan, ei siihen ryhdytä, vaan ollaan vain kavereita. Joo, se kyllä toimii.
Mutta.
Tällä tavalla siitä ihmisestä ei pääse koskaan eroon.
Nauti siitä ihastumisen tunteesta, sehän kestää oman aikansa. Asian eteenpäin vieminen saattaa sytyttää syvemmät tunteet, ja sitten olet todella lirissä. Auvoa ja ihanuutta ei ole luvassa, vaikka miten asiaa katsoisi.
Minä toivon tällä hetkellä, että voisin jollain keinoin pyyhkiä tuon ihmisen kokonaan mielestäni. Ihan kaiken. Vaikka hän on vain rakas ystävä, se on silti liikaa. Siis kun tietää, että olisi sitäkin kemiaa, jonka ei anneta ottaa valtaa.
Kerro ihmeessä asiasta omalle puolisolle. Tällöin joudutte laittaan oman suhteenne asiat pöydälle molempien tarkasteltavaksi ja punnittavaksi. Rankkaa se on puolison kuulla, että oot ihastunut, mutta se kuitenkin kannattaa..
kyllä, mutta tuntuu niin kamalan vaikealta! että pitäisi kertoa ihastuneensa toiseen. Mutta ei kai tämä tilanne ole helppo, teen sitten mitä hyvänsä.
Nimimerkillä: kokemusta on.
Se ihminen, jonka kanssa jaat tunne-elämäsi, alkaa tuntua rakkaimmalta. Jos teet sen puolisosi kanssa, tunteesi kääntyvät pikkuhiljaa ihastuksestasi häneen päin. Jos teet sen ihastuksesi kanssa, käy päinvastoin ja olet lirissä.
Tietysti kannattaa ensin selvittää itsellesi, haluatko ylipäänsä jatkaa nykyisen puolisosi kanssa. Jos et, lopeta suhde ensin ja aloita uusi puhtaalta pöydältä.
Älä kerro. 30 vuoden avioliittokokemuksella tiedän, että ihastuksia tulee ja menee. Olen kertonut miehelleni joskus 10 vuotta sitten, että naiset kaukoihastuu läpi elämänsä ja se ei ole vaarallista. Ensiksi hän järkyttyi, mutta tokeni sitten, kun itsekin huomasi, että tässä sitä yhä ollaan. Kesken ihastuksen sitä ei pidä mennä sanomaan miehelleen. Omasta päästä sen tunteen täytyy olla jo prosessoitu pois. Kerran olen sen päästänyt liian pikälle ja tunnustanut sille toiselle, ja siihenhän se johti, että tunteet vaan syveni molemminpuolin ja siitä suosta rypeminen veikin sitten vuosia. Omaa miestäni en loukannut siitä kertomalla. Ihmisen on vain tehtävä päätös rakastaa sitä, johon on sitoutunut. Ihastuksia voi tulla ja mennä, ja niistä voi ainostaan kirjoittaa tai puhua sellaiselle ystävälle, johon täysin luottaa ja joka mieluiten on erillään siitä tavallisesta sosiaalisesta elämänpiiristä jossa perheenä toimii. Jos taas haluaa erota, on paras erota silloin, kun mikään muu tunnemyrsky ei sekoita ajatuksia.
Olin itse samanlaisessa tilanteessa,ja otin yhteyttä ihmiseen johon ihastuin uudelleen yli 20 vuoden jälkeen.
En siitä miehelleni kertonut,puhuimme ihastukseni kanssa,kertoi elävänsä kivasti avoliitossa ja ihan hyvin menevän.
Asia helpotti itseäni ja sen jälkeen en ole asiaan sotkeutunut koska en halua kenekään välejä rikkoa.
Mutta sen voin kertoa,että kyllä se helpottaa ja saa rauhan sielulleen...
Omassa parisuhteessasi on jokin vialla jos olet ihastunut toiseen.... Kaipaatko jotain asioita elämääsi jota et omalta seurustelu kumppaniltasi saa? Itse olen ollut samassa tilanteessa joskus ja ajattelin silloin näin... kaikki mitä omassa miehessäni olisin halunnut muuttaa, näin tämän kaiken toisessa ihastuksessa positiivisena asiana. Kaikesta mistä olin paitsi omassa suhteessani luulin sen korvautuvan uudella miehellä... Kaikissa meissä on vikoja ja niiden kanssa on opittava elämään...
Ajattele haluatko jatkaa nykyisessä suhteessa vai vaihtaa uuteen... arki tulee kuitenkin vastaan siinä uudessakin suhteessa joskus.