Tapasin vuosia sitten 18-vuotiaana miehen, joka sytytti jo ensimmäisillä treffeillä. Heti kun näin deittini, tiesin, että nyt on jotakin vakavampaa tiedossa. Myös mies sanoi tunteneensa samoin.
Tästä huolimatta ja vaikka kumpikin raksatimme toisiamme, jätti mies minut 1,5 vuoden jälkeen sillä perusteella, ettei vielä silloin, 23 vuotiaana halunnut perustaa perhettä ja koska ei rakastanut minua kuin mies vaimoa. Olen tämän eron jälkeen käynyt varmaan 20 treffeillä, seurustellut vakavasti kahdesti ja ollut jopa naimisissa, mutta kukaan näistä muista ei ole sytyttänyt siten, kuin tämä yksi.
Nyt, eronneena olisin edelleen halukas seurustelemaan ja vaikka perustamaan perheenkin tämän yhden kanssa ja toivon joka päivä tapaavani hänet, vaikkei minulla ole ollut hänen yhteystietojaankaan enää vuosiin.
Onko kukaan koskaan saanut vuosien jälkeen takaisin kauan sitten kadotettua exää, jota on todella jäänyt kaipaamaan ja jos on, niin miten olette kohdanneet?
Tästä huolimatta ja vaikka kumpikin raksatimme toisiamme, jätti mies minut 1,5 vuoden jälkeen sillä perusteella, ettei vielä silloin, 23 vuotiaana halunnut perustaa perhettä ja koska ei rakastanut minua kuin mies vaimoa. Olen tämän eron jälkeen käynyt varmaan 20 treffeillä, seurustellut vakavasti kahdesti ja ollut jopa naimisissa, mutta kukaan näistä muista ei ole sytyttänyt siten, kuin tämä yksi.
Nyt, eronneena olisin edelleen halukas seurustelemaan ja vaikka perustamaan perheenkin tämän yhden kanssa ja toivon joka päivä tapaavani hänet, vaikkei minulla ole ollut hänen yhteystietojaankaan enää vuosiin.
Onko kukaan koskaan saanut vuosien jälkeen takaisin kauan sitten kadotettua exää, jota on todella jäänyt kaipaamaan ja jos on, niin miten olette kohdanneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Seurustelin lyhyesti, pari viikkoa, ollessani yläasteella. Poika oli ylemmällä luokalla, ja vaikka olimme niin nuoria ja suhteemme oli niin lyhyt, olivat tunteet silti aitoja. Nyt, vuosien, avioliiton ja kahden lapsen, monien miesten jälkeen vieläkin löysin itseni ajattelemasta häntä. Hän oli vakavassa suhteessa, sen tiesin, joten en ottanut häneen yhteyttä. Sitten sain kuulla hänen eronneen. Otin yhteyttä, pyysin ihan vain kahville juttelemaan mukavia... pian tapailimmekin joka päivä, hänen tavaransa alkoivat ajelehtia ympäri asuntoani.. vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja todellista ONNEA on kestänyt nyt 7 vuotta. Rakastan häntä, ja ihastun aina uudelleen, kuin nuorena hänet tavatessani. Tämä mies oli tarkoitettu minulle,ja minut hänelle! ..ja sen kyllä huomaa makuuhuoneenkin puolella. Odotan yhteistä lastamme syntyväksi ensi kesänä. Ihanaa!
Hei! itselläni on tilanne aika samanlainen osittain. Olen seurustellut kihlattuni kanssa 2vuotta ja asumme siis yhdessä. meillä meni aika kauan erittäin hyvin kunnes huomasin että kaipaan erästä sellaista ihmistä jota en usko saavani koskaan itselleni. kun ajattelen sitä mr.saamatonta sydämmeni hakkaa,lujaa. kaipaan hänen lämmintä syliä,vaikka oman kihlattuni kainalo olisikin aivan senttien päässä. olen epäreilu itseäni ja varsinkin omaa miestä kohtaan,mutta jokin estää minua eroamasta nykyisestäni,toki minulla on tunteita häntä kohtaan,mettei samanlaisia joita on saamattomaan. en uskalla ilmoittaa mr.saamattomalle tunteistani,koska pelkään että menetän hänet. vuosi sitten tapasin hänet uudelleen. matkustin päiväksi hänen luokseen,katsoimme leffan ja vietimme laadukasta aikaa,ilta päättyi suudelmiin. nyt tahtoisin jatkaa siitä mihin jäimme. se oli aika lupaava juttu kun mietiskelin eilen sitä,taisinpa itse jotenkin kömmiä sen,jos olisin joskus hieman kärsivällisempi.. minulla on mahdollisuus ottaa häneen yhteyttä jos vain tahdon,mutta pelkään että ahdistan hänet nurkkaan jos jatkuvasti kirjoitan hänelle. kirjoittelemme välillä jotain pientä,mutta haluaisin jotain paljon suurempaa. itse olen siis melkoisesti jumissa omieni tunteiden kanssa. ja se ei ole ratkennu viellä 3 vuoden ensi tapaamisen jälkeen. ihan mahdottoman hankalalta tuntuu..
Olen kirjoittanut oman tarinani joku aika sitten tälle samalle palstalle nimim kuku65. Sanon, vaan että kuunnelkaa niitä omia tunteitanne ja uskaltakaa elää niiden mukaan. Sylvi Kekkonen on kuulemma aikoinaan sanonut jotain tämän suuntaista, että ajatuksiaan voi ohjata, samoin omia sanomisiaan voi, mutta tunteitaan ei. Toivon teille rohkeutta!
et ole yksin!! itselläni samankaltainen tilanne...sain vahingossa puhelun jonka soitti ex rakkauteni vuosikymmenten takaa.....nyt......aika tunteita myllertävää aikaa elän..katson..rauhassa mitä edessä....voimia kaikille ja rakkautta!!!!!!