helposti? Milloin viimeksi suutuit ja miksi? Mistä muut näkevät että olet suuttunut, vai näkeekö sen? Mitkä asiat saavat sinut suuttumaan? Oletko pitkävihainen?
Suututko
En.kerro
25794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kukaan vastaa. Lähe vetään...
sinä kerkesit sieltä pedistä karata. Alahan mennä, ei tähän aikaan enää valvo tuon ikäiset :)
suutuin kaksi kertaa auton kyydissä ollessa (en ajanut itse). Ensin pakettiauto kiilasi eteen ja toisella kertaa joku ohitti aivan älyttömässä paikassa ja ajoi vielä reippaasti ylinopeutta.
En itse suutu kovin helposti, jollen ole väsynyt tai nälkäinen. Muut tietävät että olen suuttunut jos olen tavallista hiljaisempi. Pitkävihainen en ole, jollei sitten ole kyseessä jokin todella iso asia. Suutun usein juuri ihmisten välinpitämättömyydestä esim. liikenteessä turhien riskien ottajat suututtavat. Lupausten rikkominen suututtaa. Samoin turhasta valittaminen. Ihmisten huono kohtelu suututtaa(etenkin kun se koskettaa jotain läheistä ihmistä).
paitsi tosi yliväsyneenä.
Joko olen hiljaa ja mökötän, joskus sitten huudan.. mutta siihen sitten vaaditaankin jo aika paljon.
Pitkävihainen en myöskään ole.
En edes muista koska olisin viimeksi tosissani suuttunut.
miekin osaan huutaa. Mutta se vasta suututtaakin sitten jälkeenpäin.
mut oon aika pitkävihanen. Ja ne jää mieleen aika kauaks aikaa.
suutu pikkuasioista mutta kun suutut niin et lepy helpolla. On miullakin joitain asioita menneisyydessä jotka suututtaa vieläkin vaikka niistä on päässyt yli.
Mie en periaatteessa suutu toisten virheistä. Ellei ne oo toistuvaa. Sellanen muuttumattomuus suututtaa. ellei tapahdu kehitystä vaan toistetaan samat virheet joka kerta. Se rupee suututtaa ja sitä mie en osaa käsitellä.
Eikä se suuttumus lakkaa ennen ku se virheen toistaja lakkaa toistamasta sitä virhettä.
Yleensä suutun epäoikeudenmukaisuudesta. Tai sitten ihan älyttömistä asioista. Viimeksi suutuin kun näin mieheni exän. En varsinaisesti suuttunut miehelle tai hänen exälleen, mutta päiväni oli pilalla. Mieshän siitä sitten sai kärsiä.
Olen tosi pitkävihainen (ja kostonhimoinenkin), muistan aina ja iankaikkisesti jos joku on loukannut minua. Yritän olla ottamatta tällaisia asioita esiin myöhemmin, vaikka en niitä unohdakaan.
Suuttuneena murjotan, jankutan, olen hiljaa tai puhun paljon ja nopeasti. Naamastani kuulemma yleensä aina näkee millä mielellä olen.
helppoa kun unohtaisi. Itsekin koitan olla ottamatta esille koska ne asiat on jo tavallaan käyty läpi.
Heittelen vittumaista läppää päin näköä, näytän vähän normia pidempää naamaria jms. perussettiä... mutta lepyn nopeeta.
Raivostun aniharvoin. Silloin tapan näkökentästä kaiken elollisen mistä vaan säteilee lämpöenergiaa. Sitten lepyn nopeeta.
ei sitten kannata raivostuttaa... :)
mutta olen pitkävihainen. Joskus olisi parempi suuttua, koska kasaan sitä kiukkua ihmistä kohtaan niin kauan, että kun lopulta saan tarpeekseni, niin saan tarpeekseni lopullisesti. Ne pikkujutut matkan varrella on ikäänkuin myrkyttäneet mun suhtautumisen siihen ihmiseen ja lopulta huonoja puolia on enemmän kuin hyviä. Ihan pienistä en suutu, mutta saatan huomauttaa asiasta, jos jokin ärsyttää.
Mistä sen näkee? Sanon suoraan.
Mikä saa suuttumaan? Se, että minulle valehdellaan tärkeistä asioista, ylimielinen ja alentuva suhtautuminen, itsekkyys, sovinistinen tai muuten ahdasmielinen käytös, yms.
suutun on se, jos joku laittaa sanoja suuhuni.
on toisaalta hyvä. Silloin jos pysyy asiassa, se on hyvä.
Itse sanon myös suoraan tutummille mutta esim. töissä nielen kiukkuni ja olen hiljaa.
suutu helpolla, mutta itselleni taas suutun harva se päivä jostain asiasta.
Jos loukkaannun jostain, niin se on melkeimpä ainoita asioita, joista voin ihan tosissani suuttua. En tykkää, et mua kohdellaan huonosti tai loukataan.
Pitkävihainen en kuitenkaan ole, vaan mut voi helposti lepyttää muutamalla kauniilla sanalla, hellällä kosketuksella, huumorin avulla, seksillä ja hyvällä ruoalla.:)
suutun itselleni usein. Mutta ne yleensä unohtuu aika pian.
Olen myöskin aika helposti lepytettävissä :)
Saa yrittää... :)
Pari viikkoa sitten kun ystävä petti luottamuksen jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä.
Muutun ylirauhalliseksi, eli yleensä eivät edes näe, ellen mainitse.
Valehtelu - sekä muiden, että oma jos niin joutuu tekemään, täydellinen typeryys lähes kaikissa sen muodoissa.
En, mutta muistan jokaisen kokemani vääryyden hautaani asti.
Mitä läheisempi ihminen pettää luottamuksen sitä enemmän suututtaa..
Valehtelua en minäkään voi sietää.
Kyseessä on elämäni toiseks pitkäaikasin ystävä, johon nykyäänkin oon yhteydessä, olaan tunnettu jotakuinkin 16 vuotta. Eikä ees ollu eka kerta ku ko. ihmiseen menee luotto.
Valehtelu on perseestä. Välillä vaan senkin joutuu tekemään ystäviensä vuoksi...
Ja mitä yleiseen typeryyteen tulee, siihen kuuluu epätasavertainen kohtelu sellaiselle, joka sitä ei ansaitse, ylitsevuotava itsekkyys, turha ylimielisyys, epäreiluus, yleisestikin ihmisten ja eläinten väärinkohtelu. Ne ärsyttävät.
tosissaan todella harvoin, mutta sitten kun suutun niin kyllä siinä vaiheessa muut sen näkevät tai paremminkin kuulevat. Tosin hyvinkin herkästi suutun jos nään jonkun kohtelevan lapsia tai eläimiä huonosti niin suutun välittömästi ja menen myös ilmaisemaan suuttumukseni niin ettei kenellekään jää epäselväksi miksi suutuin ja kenelle suutuin.
En ole pitkävihainen, tosin riippuen aiheesta mistä minut on saanut suuttumaan, joistain asioista olen vielä kymmenenkin vuoden jälkeen vihainen.
huono kohtelu saa miutkin hyvin vihaiseksi.
Mutta osaa ne lapsetkin olla ärsyttäviä joskus. Oma uhmaikäinenkin osaa aina vetää siitä ärsytysnarusta :)
ja vitsit mua raivostuttaa mun murkut kun he ovat sillä päällä. Tulee kyllä hiukkasen sanallisesti ja kovaan ääneen otettua yhteen silloin heidän kanssa. Mä en enää noiden murkkujen uhmaikää muista, sen verran paljon kokeillut mun hermoja jokainen vuorollaan. Ensin aloitti vanhin ja se kun rauhoittui niin keskimmäinen ja sitten tää kolmas, joka jo rauhoittunut (toivottavasti).
Nyt tässä odotellaan kuopuksen uhmaikää (täyttää 2.1.09 kaksi vuootta) ja pikkuisen antanut esimakua mitä saattaa olla tuossa tulossa... :>>
äärimmäisen pitkävihainen ihminen, tosin suututtaminen kyllä vaatii sitten ihan oikeaa yrittämistä. En raivoa enkä riehu, muutun yliystävälliseksi ja arveluttavalla huumorintajulla jatkuvasti piikitteleväksi. Tai sitten en vain ole missään tekemisissä suututtajan kanssa.
Paha sanoa mitään yleistä mikä saisi suuttumaan. Ihmiseen pettyminen tai luottamuksen rikkominen, selän takaa vit*uilu yms. saa mielen synkäksi. Tosin nämä vaativat sen että ihminen on jossain mielessä ollut tärkeä tai luottamuksen arvoinen.
aikoinaan saatoin älähtää pienistäkin, jotain äkkipikaisuutta mussa kai piilee... Mutta nuo suutahtamiset oli tosi pieniä ja meni suunnilleen kahdessa minuutissa ohi eli mä oon älyttömän nopea leppymään. Nykyään mua tosin on vaikea saada edes suuttumaan, jotenkin en vaan jaksa riehua turhista ja kun harvemmin on mitään syytäkään suuttua. Joskus itseäkin ärsyttää kun oon nykyään niin tasainen.
Se, että suutun syvästi vaatii jo tosi paljon enkä kovin montaa kertaa elämässäni ole suuttunut niin, että näen punaista mutta sitten kun suutun niin osaan olla aika ikävä... Tosin sitten voi olla varma, että ne ikävyydet on täysin ansaittuja jos mut saa tuohon tilaan.