Täällä olevat "laulajat" tuntuvat ottavan aika tosissaan karaoken. Miksi?
Kysymys
Eero Lahtinen
251230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Täällähän on menty vain henkilökohtaisuuksiin, joita puidaan milloin missäkin "tuomiolla". Se ei kuulu lainkaan karaokeen.
Tietysti myös harrastuksena tämä otetaan "tosissaan", ainakin minä, varsinkin silloin kun osallistun kilpailuihin.
Arvostan kilpailujen järjestäjiä sen verran, etten mene mölisemään harjoittelematta laulujani, koska nehän arvostellaan.
Karaoken otan senkin vuoksi tosissaan, että olen saanut siitä ns. "henkireiän", mutta en kuitenkaan ota tätä harrastusta tosikkomaisesti, vaan pidän hauskaa mukavien ihmisten kanssa.
Minusta tämä harrastus on verrattavissa esim. urheiluun tai kirjojen lukemiseen. Niitäkin harrastetaan "tosissaan", mutta ei ryppyotsaisena (ehkä niitäkin toisinaan).
Täällä, ikävä kyllä on ryppyotsaisuutta liikaa.
Onhan se niinkin että aina ei tunteitaan pysty hillitsemään, sitäkin taitoa voisi kehittää ja vaikka laulaa karaokena sellaiset tunteet itsestä pois. Valitsee vain sopivat laulut niin avot.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Oli miellyttävää lukea rauhallista tekstiä. Se tuntuu olevan nykyään poikkeus tällä palstalla :).
Karaoke oli minullekin ennen henkireikä. Harmittaa että se ei enää anna sitä nautintoa. Voiko se johtua siitä, että nykyään keikkailen bändin kanssa? Silti, vaikka esiinnynkin "livenä", niin mikä olisi se keino millä saisin saman tunteen, kuin ENNEN karaokessa ja NYKYÄÄN keikoilla? En tahtoisi kuitenkaan jättää karaokea.
Olisi se mukavaa, jos tämäkin palsta rauhoittuisi ja palaisi alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tosi on, että monelle karaoke tuntuu olevan kuolemanvakava asia.
Ihan käsittämätön asenne, anteeksi vain. Suurimmalle osalle karaoke on harrastus, eikä kai kukaan viitsi harrastaa asiaa, josta ei pidä. Tottakai ymmärrän että monet tahtovat harjoitella ja ottaa oppia jopa laulutunneilla, mutta eihän se tarkoita sitä, että tarvitsisi ruveta veren maku suussa "harrastamaan."Minulle ainakin karaoke on hauskaa vaihtelua.
Vastauksena tuohon kysymykseesi, Eero Lahtinen_ valitettavasti olet tainnut ns. "menettää viattomuutesi." Älä ymmärrä minua väärin, niin käy yleensä jokaiselle, joka alkaa laulaa muutenkin kuin karaokessa. Hommasta tulee heti astetta vakavampaa, ja entiseen on vaikea palata. Mutta silti on vielä toivoa. Minä olen löytänyt ratkaisun siitä, että joskus laulan karaokea ihan hullutellakseni, ja otan vaikka bändikaverin mukaan. Yhdessä sitten hoilaamme jonkun karmaisevan huonon biisin, mutta suurella tunteella. Se vain, että tässäkin huomaa joskus karaokekansan huumorintajuttomuuden. Joskus tällaisen laulannan jälkeen saan kuulla, että "laulaisit kunnolla, kun kerran osaat."
Hohhoijaa. Missä ihmisten leikkimieli on?
Juu, itsetutkiskelun paikka: Se on vaan mentävä kokeilemaan ja selvittämään, löytyykö sitä viattomuutta vielä :). Toivottavasti löytyy! Täytyypä ottaa bändikaveri/kavereita mukaan ja mennä yhdessä törttöilemään. Huumorintajuttomuuden huomasin muuten jo aikoinaan, kun tuli välillä laulettua mitä sattui (ei miten sattui).
Turhan vakava asia monelle. Hauskaahan sen pitää olla!
Minä lauloin kerran Besame muchoa sanoilla:
Piisami, piisami puussa
ammu se alas ja tee siitä turkiksia.
Laulun jälkeen joku tuli valittamaan ja moittimaan, että sanat olivat ihan väärät.
Kyllä jotkut kuulijatkin ottavat karaoken tosissaan... :o)
Voijee, mitä uudelleenrunoilua! Jos olisin ollut paikalla, olisin takuulla taputtanut ja hurrannut kurkku suorana. Kerrankin joku, joka ymmärtää karaoken syvimmän olemuksen.
Karaoken ei ole alunperinkään ollut tarkoitus olla mitään ammattimaisesti suoritettua musiikin tekemistä, vaan yhteistä hauskanpitoa. Kuitenkin karaokessa on tänä päivänä päällimmäisenä kilpailu ja veren maku suussa laulaminen.
Musiikki ammattina on kovimpia ja vaikeimpia mitä tiedän. Ei se ole mitään glamouria ja päivänpaistetta, vaan loputonta harjoittelua, työntekoa ja raakaa kilpailua. Edes parhaaseen kaveriin ei voi luottaa. Haluammeko todella, että karaoke muuttuu myös tällaiseksi?
Minun kohdallani vastaus on selvä: Ei missään tapauksessa. Minä jatkan tietäni lauleskellen ja hullutellen, riippumatta siitä mitä naapuri sanoo. Kilpailusta ja toisten haukkumisesta olen saanut enemmän kuin tarpeekseni.
mutta vain ajatuksellisesti . olet absolut oikeassa , siitä sulka hattuusi . silloin kun karaoke tuli meille suomeen , sanottiin alkumetreillä , että olisi kivakin kilpailla laulamalla . sanoin myös , että niin kauan kuin olen mukana karaokessa , niin kauan ei ole minun illoissani kilpailuja missään muodossa . ymmärrän kyllä hyvin heitä jotka ovat laulutaidoiltaan kypsiä kilpailuihin kisaamaan paremmuudestaan , mutta sitä en ymmärrä että mahdollinen hopea tai pronssi voi ilmentää pahaa mieltä ja jopa surkastumista karaoken perimmäisen ajatuksen luota . mielestäni täytyisi kypsyttää myös epäonnistumisen osaa , että voisi rehdisti lähteä jälleen uuteen kisaan . näin ollen hyväksyn kilpailut ilomielin kaikille teille , jotka haluatte kisailla tässä jalossa musiikkimuodossa . rumpalipoika .
Kulttuurin ja taiteen teko kansantaiteesta korkeakulttuuriin pitää sisällään voimakkaita intohimoja. Itse olen on/off-tyyppi. Kun tehdään niin tehdään tai sitten ei ollenkaan. Näyttää monet muut olevan vähän samanlaisia. Huumori pois eikä karaokelaulut ole kevyttä musiikkia lähelläkään.
Vakavalla harrastajakunnalla on vankkoja vaatimuksia ja haluja. Näihin pitäis alan ammattilaisten pystyä vastaamaan. Kun näin ei ole käynyt niin kritiikki velloo valtoimenaan eikä karaokea tarjoavalla ammattikunnalla tunnu olevan muuta vastinetta kuin kysymys: Miksi täällä olevat "laulajat" tuntuvat ottavan aika tosissaan karaoken?
En nyt ole aivan varma tuosta, Musaani. On minullakin kritiikin aiheita. Ne koskevat lähinnä puutteellisia listoja, huonoja laitteistoja ja sellaista. Mutta nekin koetan tuolla baanalla tuoda julki ystävälliseen, tai ainakin rakentavaan sävyyn. En voita mitään sillä, että alan syytellä ja ilkeillä toisille.
Ei tämä ylläoleva kysymys ole mikään karaoken ammattilaisten keksimä keino harhauttaa tyytymätöntä karaokekansaa. Tyytymättömyys on tosiasia, joka ei ratkea muuten kuin niin, että jokainen menee itse peilin ääreen suorittamaan pientä itsetutkiskelua. Tätä samaa tyytymättömyyttä on muuallakin Suomessa, mutta yhä edelleen kysyn: Pitääkö se tyytymättömyys ja pahoinvointi tuoda mukana sellaiseenkin asiaan, jonka piti olla se henkireikä ja hetken kirkastus arjen harmauteen?
Ja sen muuten sanon, etten ole missään niin ilkeästi annettua kritiikkiä ja täydellisyyden vaatimusta tavannut kuin karaokessa. Ja minä musiikin ammattilaisena olen sentään aika kovia seuloja läpäissyt. Se sama, mikä kelpaa nirsollekin ammattikriitikolle, ei yllättäen olekaan mitään lähikuppilan karaokepaikassa.
Ei siinä mitään. Karaokessa olen samalla viivalla kuin kaikki muutkin, enkä mitään erikoiskohtelua kaipaa. Ellei sellaiseksi sitten lueta kainoa toivomusta siitä, että koitetaan mieluummin kannustaa toisiamme tässä hauskassa puuhassa.
täytynee vastata Musaanille, olen 100% samaa mieltä. Sorry jos mustaan sinut olemalla samaa mieltä, saatat saada maineen vain minun "paskamaisuuteni takia". Mutta en ole on ja off-tyyppi, luovalla alalla. Siinä on ainakin kaksi ulottuvuutta. Nämä kertomani koskettavat vain siis karaoken ja musiikin tekemistä. Jokainen tekee kuinka kykenee, ruohonjuuritasolla, mutta minusta tarjoajien halu ja energia ei riitä aina siihen.
Sitäpaitsi aina on väliportaita, jokaiselle jotakin "vaatimustensa" mukaan --- riittäisi tilaa joka karaokeohjelman tarjoajalle, jokainen tekisi myös sen mitä osaavat ja kykenevät -- heidän sarallaan. Kyse ei ole kuitenkaan jumalten työstä, eikä armahduksista....?
Jop jos meistä kukaan ei ottaisi karaokea tosissaan, ei liene kannattaisi järjestää mitään kunnon kisoja, ainoastaan kikkeliskokkelissekamelskaa. Onhan karaokessa mahdollisuus eri ulottuvuuksiin. Hauskanpidosta, ammattimaiseen etenemiseen. Näin ainakin on ymmärtänyt nämä mainospuheet...?
Kirjoitin toki karrikoiden. Jostain tuo tyytymättömyys kuitenkin kumpuaa. Palvelun kauppaajan on silloin syytä katsoa peiliin. Kansaa ei voi vaihtaa eikä opettaakkaan.
Yllättävää jos karaokepaikoissa suoraan päin naamaa tulee kovaa kritiikkiä. Itse en ole moiseen törmännyt. En silti sanomaasi epäile.
Täällä nettimaailmassa kyllä ihmisillä on rooli joka antaa vapauden sanoa mitä vain, kelle vain ja kuinka vain.
Musiikin teossa käytetään tunneälyä. Ihminen on silloin paljaimmillaa ja herkimmillään. Se vaatisi yleisöltä kannustavaa hienotunteisuutta. Karaokessa jokaisen pitäis saada tuntea olevansa onnistuja.
Kunniasta viis kunhan maine kasvaa.
Ilmeisesti löytyy paikkoja joissa porukka pitää vain hauskaa. Varmaankin on myös paikkoja joissa sakki pyrkii ammattimaisuuteen. Eikä näissä erikoistuneissa paikoissa varmaankaan mitään kitkaa synny. Samanmieliset yhdessä.
Ongelmat syntyy kun samassa paikassa on molempia yhtä aikaa. Taas kysytään suvaitsevaisuutta. Siedämmekö erilaisuutta. Kokemus on osoittanut että tasa-arvo, erilaisuuden hyväksyntä, yhteen hiileen puhaltaminen jne. kuuluvat yhä vain pelkästään juhlapuheisiin.
Tuntuu että rintalastaan valuisi lämmintä laavaa. Se muuten on tunne, joka ei tule pakottaen. Se kirvoittaa ihastuksen kyyneleetkin silmiin.
Näin on, yleensä jos sattuu samanhenkisiä ihmisiä johonkin tilanteeseen. Tuskin yhtä sanaa tarvitaan, kun ymmärretään toisia. Yhteenkuuluvuus on käsinkosketeltavaa.
Elämä on, tietty erilaisten ihmisten kohtaessa eri taustoineen toisensa - rikasta, mutta joskus tälläinen "vapaa" toiminta, kun harrastuskin on, voi muuttua oman toimintansa irvikuvaksi, kun kertakaikkiaan ei ole yhteistä samaa tavoitetta. Näin se vain on. Suvaitsemattomuus, erilaisuuden halvensunta on niin joka päiväistä toimintaa. Muutahan ruostetta, yksiöiden jopa yhteisöjen kaaoksiin ei tarvitakaan - hauskassakin yhdessäpidonpaikassa - joka muuttuu vain periaatteiden tasolle oleviksi vaatimuksiksi, joita ei täytä kukaan. Periaate on yksi suurimmista valheista ihmismaailmassa. Periaate kasvattaa itse harhaa eli periaatetta. Ei itse ideaa tai saavutusta, kehitystä jne.
tietäisi vastauksen tuohon... tosi ikävää, että ihmiset luulevat voivansa mitä tahansa tulla minun työpaikallani sanomaan. kun tullaan kysymään, että vieläkö ehtii laulaa ja vastaus on, että ei valitettavasti tänään enää ehdi, niin sitten haistatellaan vitut. tai ollaan tyrkyttämässä rahaa vaikka millaisia summia, että pääsisi jonon ohi laulamaan.
on tuollaisilla ihmisillä kyllä jotenkin arvot sekasin. se on kuitenkin VAAN karaokea! vähän iloa ja huumoria kehiin. :D onneksi näitä tapauksia harvassa. eihän tätä hommaa muuten pää kestäisi.
että älkää koskaan sanoko laulajille, että karaoke on VAAN karaokea, sillä se saattaa loukata joittenkin tunteita, jotka harrastavat tätä täydellä sydämellä.
Ottakaa selvää mitä kaikkea karaoke voi parhaimmillaan olla, hyvää sosiaalista kanssakäymistä, iloa, musiikin nauttimista, terapiaa, ystävien tapaamista ja uusien ystävien hankkimista, koko perheen yhteinen harrastus ym.ym.ym.
Mutta tuo VAAN sana ainakin minua riepoo, vaikka en olekaan tosikko.
Toivon asennemuutosta, niin illatkin sujuvat hauskemmin, toisilla vetäjillä sitä on toisilla ei.
Öitä, kauniita unia.
eli jos otat laulamisen tosissaan niin sitten vetäjälle voi mennä mitä vaan laukomaan?? kuulostaa vähän oudolta. minä laulan karaokea lähes joka päivä ja se on mulle tosi rakas harrastus. sen harrastamiseen liittyy paljon kavereita ja tunnen, että laulaessa voin hyvin ilmaista tunteitani. mutta silti se oikeasti on VAAN karaokea. :D ihan tosi. ei mun ilta mene pilalle siitä, jos en enää ehdi laulaa, eikä minulle tulisi mieleenkään maksaa siitä, että pääsisin laulamaan, saatikka haistattelemaan ihmiselle joka vain yrittää tehdä työtään. ja tiedätkö miksi? koska aina tulee se seuraava ilta.
ymmärrän oikein hyvin, että ihminen haluaa laulaa hyvin kun laulaa ja toivoo, että kuulostaakin hyvältä mutta kyllä mun mielestä on vähän outoa, jos joskus huonosti vetäsee, niin ei osata itselleen nauraa. ei se ole niin vakavaa. sitten vaan uutta putkeen.
sitä paitsi mitä sillä on väliä mitä minä olen mieltä? ei pitäis kenenkään maailmaa heilautta suuntaan jos toiseen :D
töissä aika harvoin olen kenellekään sanonut, että se on vaan karaokea. silloin kyllä, jos joku kamalasti hermoilee jotain uutta biisiä tai menee ensimmäistä kertaa laulamaan niin saatan sano et "ei turhia paineita, se on vaan karaokea" sillon vastareaktio on yleensä helpotuksen sekainen nauru, että "totta tosiaan niinhän se on!".
ihmiset jotenkin tuntuu ottavan kauheita paineita tämmösistäkin asioista joiden kuuluis olla niitä elämän pieniä iloja.
Ohohhoh, sainpas nukuttua valvotun yön jälkeen.
En minä haistata ja lauo mitä vaan vetäjille, aikaisemmin kirjoittamani oli VAAN yksi neuvo vetäjille.
En ole koskaan käynyt haukkumassa vetäjiä, enkä toisia laulajia.
Laulan itsekin usein ihan pieleen ja nauretaan yhdessä.
Minä laulan myös joka päivä, otan karaoken tosissaan, mutta en tosikkomaisesti ja minulla on suuri ystäväjoukko, olen saanut karaokeharrastuksesta niin paljon, siksi sanon ettei se ole VAAN, mutta se on paljon enemmän, se on KARAOKEA:)
Olin nimittäin kerran vieressä kuuntelemassa, kun yhdelle kilpailijalle (oli siis tosi hyvä laulaja, en minä) sanottiin että tämähän on vaan karaokea sillä äänensävyllä, että se olisi jotenkin alempiarvoista kuin muu laulaminen.
Hän pahoitti mielensä, eikä aikonut enää osallistua ko.kisaan.
Sitähän se ei ole.
Karaoke on hieno harrastus, en ota paineita, ohjaan ja opastan jos pyydetään ja jos osaan itsekään, eikä minun iltani mene pilalle, vaikka en laulaisi koko iltana yhtäkään laulua, nautin myös kuuntelemisesta.
Tuohon vastaisin, kun kysyt mitä sillä on väliä...
Totta kai mielipiteilläsi on väliä, tämähän on keskustelupalsta, eikä minun maailmaani heilauta mitenkään, vaikka kerrotkin mielipiteesi.
Näinhän syntyy keskustelua.
Ei se edellinen kirjoituskaan ollut moitteeksi tarkoitettu, ainoastaan yhdeksi toiveeksi, että arvostettaisiin tätä harrastusta yhtä paljon kuin esim urheilua.
Paineita syntyy niin monesta asiasta, jotkut jopa haluavat niitä, esim. urheilu, toiset kilpailee ja toiset urheilee muuten vaan, eiköhän tämä karaoke ole samanlainen harrastus, toiset haluaa saada sisäistä jännitystä osallistumalla kilpailuihin, toiset haluaa rentoutua.
Kyllä me kaikki tänne mahdutaan.
Ei millään pahalla.Aurinkoista syksyä. :)
ehkä sitten käsitit vähän väärin sen mitä sillä VAAN sanalla ainakin minä tarkotan. eli juuri edellisessä mainitsemissani tilanteissa olen käyttänyt tuota fraasia. tietenkään en tarkoita sillä, että se olisi jotenkin ala-arvoista touhua. teenhän sitä itsekin. elämässä on vaan turha ottaa kaikkea niin kamalan vakavasti. varsinkaan asiaa jonka kuuluisi olla hauskaa.
pointti nyt lähinnä on vaan se, että ei minun mielestä karaoke saa koskaan olla niin vakavaa, että sen vuoksi haistatellaan ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Tällä pasltalla tosiaan tarvitaan aina, jota voidaan yhdestä sanasta alkaa nälviä. Se on ikuinen kiusanhenki ja tahallinen väärinkäsitys, se on niin juurtunut meihin.
Mitä pitempään selität, siitä alkaa sorvaaminen. Kirjoituksesi oli asiaa.
Olen pohtinut koko ajan seikkailleissani täälläkin, kumpiako ne pahiten sahaajat ovat, harrastajia vai vetäjiä. Olen oman mielipiteeni luonut ja yksinkertaisesti se tämä: Ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään ja varmasti harrastavat tai ovat väärällä alalla. Palvelu on sen mukaista. Ainahan jonkun täytyy maksaa jostakin. Kokeilin vain ihan uutta näppäriä; ei muuttanut persoonaani, eikä saanut minusta yhtään vähemmän vastenmielistä. Hyvä, sillä ei mene se vaihtoon, eikä syyllisty minun puolestani sellaiseen, mistä minä en itse vastasisi ja pysty myöntämään. Ja pitää mun kanssa mun puoliani!
totisinta totta meille kaikille. Karaoken vuoksi valitsemme paikan minne menemme ja missä viihdymme. Jotkut jopa kutsuvat joitakin karaokefriikeiksi. Minusta tuo on imarteleva nimitys ihmiselle joka rakastaa karaokea ;o)
Mutta kaikkien näiden vuosien aikana olen huomannut että asiakkaat/ ihmiset jotka vasta ovat löytäneet karaoken ottavat kaikkein vakavimmin esityksensä ja sen miten muut reagoivat.
On todella hatunnoston arvoista aina kun joku uskaltaa tulla ensimmäisiä kertoja laulamaan. Harvalla meistä on niin suuri idolsmainen itsetunto että ensimmäiset kerrat olisivat helppoja. Uskallat kokeilla vain yhtä tai kahta todella tuttua laulua, seuraat paniikissa yleisöä, mikki tärisee käsissä ja sanatkin tuntuvat juoksevan karkuun ruudulla. Sen lisäksi äänikin tärisee aivan oudolla tavalla laulaessa kun jännittää. Vaan ei kaikki tämä haittaa ollenkaan, antaa palaa vaan, näin yllytänkin usein laulajaa.
Jos asiakas näyttää totiselta tullessaan laulamaan yritän usein saada hymyä huuliin ennenkuin kappale alkaa, useammankin kerran olen seisonut kappaleen ajan laulajan vieressä ja pitänyt ihan kirjaimellisesti kädestä kiinni. Yleensä asiakas onnistuu loistavasti ja siitä pitää muistaa sanoa.
Kaikkein ikävintä on välillä tämä muu yleisö, onneksi jotkut muistavat taputtaa, mutta aina löytyy näitä pitkän naaman pitäjiä. Vaikka hekin kyllä hymyilevät aina kun oma nimi sanotaan laitteiden takaa ;o))
Minulle karaoke on mukavaa ajanviettoa ja työtä. Siinä pitää osata ottaa ja antaa yhtälailla, musiikki on yksi parhaimmista terapioista kuten tuolla aiemmin jo tuumattiin.
Nautitaan kaikki edelleenkin karaokesta ja fiiliksistä, ollaan jokainen oma itsemme ja muistetaan kunnioittaa itseä, muita asiakkaita, ravintoloiden henkilökuntaa sekä ehdottomasti kj:tä joka jaksaa keikalla illasta toisen.
Vaikka itsekin olen kj, niin silti arvostan kaikkia, jotka tekevät tätä työtä. Suurimmalla osalla kuitenkin on toinenkin työ ja silti jaksamme ja viihdymme myös keikoilla.
Hienoa!
Sinun vetämiin iltoihin voisin joskus vaikka eksyäkin.
Tämä on sitä oikeanlaista suhtaumista karaokeen, KIITOS!
Tuo on totta, että on eroa sillä ottaako karaoken tosissaan vai tosikkomaisesti. Tosikkojen kanssa on ikävää olla, he näyttävät pitkää naamaa ja katsovat oikeudekseen arvostella vetäjiä ja kanssalaulajia. Minusta se kuitenkin kertoo puutteellisesta itsetunnosta, ja tarpeesta pönkittää sitä asiattomillakin keinoilla. Vaikka itse suhtautuisi laulamiseen vakavastikin, niin voi sitä silti antaa arvon toisillekin. Ne oikeasti hyvät yleensä tietävät olevansa hyviä, eikä heidän tarvitse polkea ketään itseään korostaakseen.
Valiojoukosta sinä puhut. En ole ikinä kumpaakaan kuvailemaasi joukkoa tai ihmistä nähnyt.
Selitäpä nyt mitä tarkoittaa ottaa tosikkomaisesti?Toisen määritteen ymmärrän.
Siis pitkännaaman näyttäviä toisia arvostelevia asiattomia karaokeharrastajia, tosikkomaisia?
ja Hyviä toisille arvon antavia, itsensä hyväksi tietävät, itseään korostamattomat laulajat. Haloo nyt meni kyllä ihan pieleen. Näiden välinen karaokeryhmä löytyy jokapaikasta, mistä löytäisin näin selkeästi toistaan poikevat ihmiset tai ihmisen? Ihana hypoteesi, toi sun kirjoituksesi siitä iso plussa, mutta ei totta alkuunkaan.
kaaraokefriikki puhui asiaa.Tosissaan ottamisella ja tosikkomaisuudella ero.
Molempia löytyy mutta onneksi tosikkomaisia selvä vähemmistö.Muutamat sellaiset kyllä saavat pilattua monenkin asian.
Minäpä kerron oman versioni karaokefriikin luonnehdinnasta. Ensinnäkin pitkää naamaa osoittavia karaokelaulajia ovat ne, jotka tietävät olevansa hyviä, muttei tarpeeksi hyviä. He keksivät mitä tahansa solvaamista kenen tahansa päälle.
Toisekseen on taas olemassa tavallisia karaokelaulajia, ei niinkään hyviä,( en voi sanoa huonojakaan) koska se on väärä määre kenestä vain. Mutta he ovat iloisia kaikkien lauluista, eivät riskaa vuoroistaan, nauttivat uusista laulajista, kuuntelevat karaokenlaulajan sanomaa, ja laulun sanomaa.
HM. Hyviä karaokelaulajia, jotka eivät korosta itseään?... En tunne. Mutta minähän seuraan karaokea vasta 14 vuotta ja muutaman kerran viikossa, joten olen aika tietämätön. Taputtaa osaan kaikille. Osaan antaa palautettakin, hyvää että huonoa. Osaan ja en osaa laulaa, tulkitsen vain.
Me emme löydä taipuu valitettavasti sinun kanssasi koskaan samaa säveltä. Mutta kumpi meistä on se huonompi? Hyvää syksyä teille kaikille, keikarointi ja muiskaus! Olen niin iso...!