Tämän tarinan alku on tapahtunut jo 80-90 lukujen taittessa. Menetin silloisen avovaimoni "työkaverilleen" Eroprosessi oli todella raskas, sillä hengenmenokin oli kai lähellä ?!!? Toivuin tapauksesta 10 vuotta, jolloin löysin elämäni naisen. Omasta puolestani voin sanoa että elämäni hänen kanssaan on ollut niinkuin nyt tasapuolinen normaali elämä kuluu hyvine ja vähän huonoinekki päivineen. Olen rehellinen ja luotettava mies. Siis ihan oikeesti !!! Ja kuinka kävikään ??? Firman saunaillassa vastaan käveli nuori,kaunis vaalea tyttönen/nainen. Jotain pieniä aavistuksia hänen katseistaan olin jo aiemminkin huomannut, mutta en niistä vakavammin ollut huolissani. Mutta sitten nappas, ja täysillä!!! Nimittäin siellä saunaillassa. Tuosta tapaamisesta on nyt yli kuukausi ja jos pystyn olemaan 20 sekunttia ajattelematta häntä, olen tyytyväinen.
Rakastan ja arvostan nykyistä puolisoani niin että koskaan en voisi loukata häntä kertomalla hänelle tekeväni niin kuin itseäni kohtaan silloin aikoinaan tehtiin. En halua enkä aio erota puolisostani vain sen takia että kokeilisin"kepillä jäätä" ?????
Hyvät kanssamatkustajat. Kertokaa mikä avuksi ???
Rakastan ja arvostan nykyistä puolisoani niin että koskaan en voisi loukata häntä kertomalla hänelle tekeväni niin kuin itseäni kohtaan silloin aikoinaan tehtiin. En halua enkä aio erota puolisostani vain sen takia että kokeilisin"kepillä jäätä" ?????
Hyvät kanssamatkustajat. Kertokaa mikä avuksi ???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsekin olen ihastunut kauniiseen vaaleaan naiseen työpaikalla. Olen kuitenkin itse naimisissa ja perhe on onnellinen.
Tuo työpaikkani nainen on kaunis ja nuorempi minusta ja koen aina hänen seurassaan vetovoimaa.
Ratkaisu olisi jos tässä maailmassa olisi moniavioisuus, mutta kun ei.
Minullakin on ollut aikoja, että en saa tuota työpaikan blondia millään mielestäni. Kuitenkin samalla haluan hoitaa perheeni kunnialla ja en halua lapsille surua millään erolla.
Olen kyllä miettinyt miten voisin unohtaa tuon blondin ja todeta itselleni, että elämä on nyt vaan elettävä sitoutuen nykyiseen ja perheeseen ja mitään muuta ei voi olla.
Mietin vaan miten pääsen ajatuksista vapaaksi?
vetovoimaa ja mietit eroa? Mistä tiedät mitä tuo toinen miettii ja ajattelee, jos vaan vaikka kiusottelee ja haluaa tahallaan rikkoa sun perheen, mitäs sitten?Kyllä näitä kaikenlaisia naikkosia riittää,ei voi olla varma kuin omista tunteistaan..
Asiahan selviää tarttumalla härkää sarvista. Itse olen ihastunut esimieheeni, jolla onnellinen(?) perhe, itselläni myös perhe. Itse olisin valmis lähtemään omasta suhteestani, mutta en halua rikkoa ihastukseni perhettä vastoin hänen tahtoaan. Olen tuntevinani vetovoimaa välillämme, mutta ehkä olen väärässä. Kerroin hänelle tunteistani tässä taannoin ja nyt odottelen tuleeko vastakaikua. Hän on kuitenkin niin rautainen ammattilainen, ettei anna juttujemme näkyä työpaikalla. Aika näyttää... Jokaisen on tehtävä itse omat valintansa.
lapsillako ei sitten ole mitään väliä?
ja esimies joutui sitten jättämään työnsä ja siirtymään toisen työnantajan palveluksen vaikke tehnyt muuta kuin kävi vain pari kertaa panamassa kun mies oli töissä. Olis ehkä kannattanut sittenkin harkita vähän. Miehesi ei ilmeisesti ole vieläkään pystynyt antamaan anteeksi.
Aika harvoissa yrityksissä loppujen lopuksi esimiehet joutuvat jättämään työnsä ja siirtymään toiseen yritykseen. Joskus tulee siirto toiseen yksikköön, joko omasta tai toisten aloitteesta, yleensä ei sitäkään. Suomessa on aivan lukemattomia määriä työnantajia, joilla ei ole mitään sitä vastaan, että työpaikalla on työpaikkaromanssi. Olen itse sitä mieltä, että yrityksessä itsessään on jotain pielessä, jos työpaikkaromansseihin suhtaudutaan näin ahdasmielisesti.
Olen itse onnellisesti suhteessa ja taas edellisissä firman juhlissa suutelin ensin alaiseni veljen kanssa ja sitten siihen perään olin päätyä toisen miehen sänkyyn. Mutta kuinka ollakaan. Vaikka olikin tullut juotua siinä parit olusit, niin huomasin, että loppujen lopuksi ainoa mitä kaipasin, oli vain hetkeksi jonkun muun huomiota, hieman halausta ja kauniita sanoja ja ennen kaikkea hieman "säpinää" arkiseen elämään. OIkeastaan kaikkea sitä, mitä kaipasin, kun oma poikaystäväni on ollut poissa liikematkoilla. En siis ollutkaan onnellinen vaikka luulin.
Aika usein niitä romansseja syntyy, kun itseltä puuttuu elämästä säpinää, seikkailua, huomiota, puhekumppania tai seksiä.
Kannattaa siis miettiä onko itse todellakin onnellinen vai voiko omasta suhteestaan ja elämästään tehdä vieläkin onnellisemman.
Itse puhuin asiasta poikaystäväni kanssa ja keksimme hieman piristystä parisuhteeseemme (uusi harrastus, enemmän aikaa makuuhuoneen puolella ja parit pitkät viikonloppumatkat Keski-Eurooppaan).
Voisiko ongelmana olla, että parisuhde on joskus liian tasainen?
Sinä olet jo valintasi tehnyt kun tänne noita kirjottelet.Sormen näpäytys siltä naiselta ja petät heti.