Kertokaapa se minulle... Mistä tietää, että onko rakkaus loppunut vai onko kyseessä vain arjen astuminen kuvioihin, kun tunteet muuttuvat, ts. jotenkin laimenevat ja lopahtavat...??? En ymmärrä. En välttämättä ikävöikään enää kovin paljoa, toisinaan kyllä kaipaan..mutta harvemmin... Pitäisikö lopettaa koko suhde vai jatkaa kuitenkin?? Mistä tiedän, onko hän minulle oikea? Olenko sitoutumiskammoinen?? Mitä on oikea rakkaus? Oman tilan tarve on suuri ja olen kyseenalaistanut tunteitani paljonkin viime aikoina... Toisen "roikkuminen" ahdistaa, hän on varmasti tällä hetkellä enemmän rakastunut...
Kaikesta voimme puhua ja olemme puhuneetkin ja mitään valittamista ei mistään mulla ole liittyen suhteeseemme, kaikki natsaa paremmin ku hyvin jnejne! Tunteet vaan ovat mitä ovat... Kertokaa te, joilla kokemusta pitkistä parisuhteista!! Mitä tämä on, mitä minä teen????
Kaikesta voimme puhua ja olemme puhuneetkin ja mitään valittamista ei mistään mulla ole liittyen suhteeseemme, kaikki natsaa paremmin ku hyvin jnejne! Tunteet vaan ovat mitä ovat... Kertokaa te, joilla kokemusta pitkistä parisuhteista!! Mitä tämä on, mitä minä teen????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olemme olleet naimisissa kohta 20 vuotta. Rakkaudesta ei kaiketi oikein voi enää puhua, niin vieraantuneilta toisistamme tunnumme olevamme. Joitakin yhteisiä harrastuksia toki on, mutta nekin menevät "pakon sanelemina".
Tuo aloitus kuulosti aivan vaimoltani. En tiedä, mitä hän miettii. Minun päässäni on pyörinyt kaikenlaista. Ero tuntuu kuitenkin vielä kaukaiselta vaihtoehdolta, mutta jos sen toinen joku kaunis päivä sanoo ekana, tulee asia heti ikäväksi tosiasiaksi...
Joku sanoi keskustelupalstoilla, josko liitosta se jokin on puuttunut alusta alkaen. Minusta tuntuu samalta toisinaan, en ole enää varma mistään vaimooni liittyvästä.
Olisiko parempi vielä yrittää yhdessä, vai koettaa josko sen onnen löytäisi jonkin toisen kanssa... "Markkinoille" palaaminen ei sekään oikein huvita, on niin turvallista olla tutun ihmisen kanssa, vaikka sitten ei olisikaan kovin onnellinen.
Eikös tässä loppujen lopuksi ole kysymys siitä, mitä elämältään haluaa ja odottaa? Jos haluaa vielä kokea jotain "elämää suurempaa", pitää tehdä ratkaisu nyt eikä joskus tulevaisuudessa. Toisaalta, voiko olla varma siitäkään, olisiko jonkun toisen kanssa sen onnellisempi...?
Mutta uskon, että aina on olemassa jossain "parempi/oikeampi", siis ihan aina, vaikka kenet löytäisi... Toisen rakastaminen on mielestäni osittain myös päätös. Yhtä Sitä Oikeaa ei ole olemassakaan, niitä voi olla useampiakin... Kaipa se on yhtälailla tunne ja päätös, välillä toista enemmän ja välillä vähemmän, siis rakkauden tunne/päätös rakastaa toista ihmistä... Onnellisuus tule ensin ja sen myötä rakkaus. Onnellisuus lähtee itsestä ja usein negatiiviset tunteet toista kohtaan, ärtymys toisen tavoista, eleistä tai mistä ikinä tahansa kertovat itsestä aika paljon..monesti jostain, mitä ei voi itsessään sietää jne. Kumppani on kuin peili, jonka kautta usein (tiedostamatta) katsoo itseään, ja näkee omat puutteensa jne. Kuten tiedämme toista ei voi eikä pidäkään muuttaa, voimme muuttaa vain itseämme, omaa asennoitumistamme. Kukaan ei ole täydellinen, eikä mikään suhde ole täydellinen. On ylämäkiä ja alamäkiä, välillä rakastaa enemmän, välillä vähemmän, kuten tiedämme. Ja niin kauan kun pystyy avoimesti keskustelemaan asioista, aivan kaikesta, tunteistaan ym. niin on toivoa. Nämä olivat minun ajatuksiani :)
Kaikkea hyvää :)
ELi kuten otsikkokin jo kertoo niin kukin tahollaan miettii samaa, mulla melko lailla sama tilanne,mutta taidan olla se roikkuva osapuoli. Neuvon jonka haluan antaa,on yksinkertainen.. avaudu,puhukaa ja puhukaa.. jos ei susta tunnu hyvältä niin luultavasti tätä toistaki taholtaan ahdistaa ja mietityttää tilanne, kokee itsensä huonommaksi ja arvottomaksi. Mutta ole ennen kaikkea rehellinen itsellesi ja puntaroi elämääsi ja kokemuksiasi ja sano ne myös toiselle.. Yksin miettiessäsi asiat suurenevat kuin lumipallo eikä oikeaa ratkaisua tunnu olevan. Tietysti riippuu kuinka pitkä suhde takana on? käsityksen sain että melko tuore vielä ja jos näin on niin voisi kyseessä olla vain suhteen arkistuminen. Oletko miettinyt onko suhteessanne paljon erilaisia stressitilanteita tai haittaavia ns. asioita tai osapuolia,nekin vaikuttaa. Olen itse eronnut ja minua on loukattu ja petetty edellisissä suhteissa ja jokainen uusi suhde on pelottanut ja kun asiat ovat menneet vakavammalle tasolle olen alkanut miettimään ja pelkäämään ja näin ollen olen kokenut asian sillä tasolla että rakkauteni hiipuu,mutta se onkin ollut vain pelkoa ja sitä sitoutumiskammoa,jos tuleekin taas loukatuksi tai petetyksi. Mutta siihenkin on olemassa vain aika. Onko sinulla suhteita ollut paljon,jos oletkin sitoutumiskammoinen,et uskalla jäädä aloillesi tai mietit liikaa mitä muut ajattelee??Jos sinua ärsyttää toinen tai sen tekemiset ja mielelläsi keksit tekosyitä ettet haluaisi nähdä jne. niin siinä vaiheessa kannattaa varmaan rehellisesti myöntää itselleen ja toiselleen että tarvitsee aikaa ja tilaa ympärilleen miettiäkseen asioita. Varsinkin jos toinen tuntuu rakastavan enemmän enemmän. Sillä tavalla satuttaa toista vähemmän ja melko nopeasti uskoisin,saat sinäkin ajatukset kasaan ja lähdet suuntaan tai toiseen. Kuulostaa helpolta ja kylmältä,mutta älä pilaa kahden ihmisen elämää miettimällä yksin liikaa vaan toimi sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Mä ainakin olisin hyvin kiitollinen jos mieheni suoraan sanoisi mitä ajattelee ja tuntee,kuin että etääntyisi vailla mitään selitystä..sattuisi vähemmän.
mites sit suu pannaan? Liki 20vee elämänpolkua. On sitä pettämistäkin (avomies pettänyt). Aina jatkettu. Miksi ei olla lopetettu? Miksi tuntuu siltä, kuin kaikki olisi ollut valhetta ja turhaa, jos nyt loppuu tämä elämä? Miksei sitä ihminen sairastumisesta huolimatta (masennus) näe oikeaa polkua? Terapiaa harkittu. Kai se olisi parempi, jos joku 3 "oppinut" sanoisi, että ottakaa ja jättäkää. Vaikkei ne niin taida sanoakaan, mutta silti. Pettäjä on syyllisyydestä sairas, petetty äänetöntä itkua täynnä. Vaikea usko, kun toinen sanoo, että kukaan ei voi olla parempi, tai että kuulun tänne. Kun samaan aikaan menee toisen syliin.
Kumpikaan ei halua katsoa totuutta silmiin ja molempi tahollaan jättää asian ratkaisematta ja lakaisee maton alle kiivaat palavat tunteet ja kivun. Kyllä se tästä.