Mieheni petti minua noin vuosi sitten. Ollaan ihan hyvin päästy asia yli. MUTTA
mietin lähes päivittäin, miten voisin kostaa hänelle. Tekemättä kuitenkaan mitään hirveää.
En edes tiedä haluanko kostaa mitenkään, kunhan leikittelen ajatuksella. Tällä hetkellä
meillä menee hyvin. Haluaisin vain säikäyttää hänet yhtä paljon kuin hän säikäytti minut.
En halua kuitenkaan pettää häntä, enkä uhkailla erosta. Onko hyviä ideoita?? Miten toisen
pystyy saamaan lähes paniikkiin, pettämättä??
mietin lähes päivittäin, miten voisin kostaa hänelle. Tekemättä kuitenkaan mitään hirveää.
En edes tiedä haluanko kostaa mitenkään, kunhan leikittelen ajatuksella. Tällä hetkellä
meillä menee hyvin. Haluaisin vain säikäyttää hänet yhtä paljon kuin hän säikäytti minut.
En halua kuitenkaan pettää häntä, enkä uhkailla erosta. Onko hyviä ideoita?? Miten toisen
pystyy saamaan lähes paniikkiin, pettämättä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos miehesi on vasta vuosi sitten pettänyt Sinua, ja Sinä vielä päivittäin mietit sitä temppua, niin se on merkki siitä, että et ole vielä alkuunkaan päässyt asian yli. Yleensä tällaisen uskottomuuden jälkipeli kestää 2 – 3 vuotta, ja senkin jälkeen asia tulee vielä usein esiin sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.
Mitään kostoa Sinun ei kannata edes harkita, sillä se ainoastaan pahentaa asiaa. Sinun pitää vaan yhdessä miehesi kanssa selvittää perusteellisesti syyt miehesi pettämiseen ja pyrkiä jatkossa tukemaan miestäsi niin, että hän ei enää jatkossa hairahtuisi. Se onnistuu parhaiten siten, että kaikin voimin tuet miestäsi tuntemaan itsensä oikeaksi mieheksi teidän parisuhteessanne. Tällöin miehesi on tyytyväinen Sinuun, ja pettämishalut vähenevät oleellisesti. Jos kostat miehellesi jollakin konstilla hänen hairahduksensa, niin parisuhteenne onnellisuus vähenee, ja mies hakeutuu taas toisen naisen syliin.
Koston jälkeen koko homma lähtee uudelleen alusta. Voi olla että ette toista kertaa pysty enään ohittamaan ongelmaanne.
Oletan että olette miehiä:) Haluaisin tähän pettämiseen miehen näkökannan. Lähinnä
että puhuuko oma mieheni paskaa.. Olimme seurustelleet reilut puolitoista vuotta, ja
asuneet lähes koko ajan yhdessä minun asunnossani, kun sain tämän kylmän veden niskaani.
Hän oli aina todella rakastava minua kohtaan. Halusi aina olla minun kanssani, ja muutenkin
kohteli minua todella hyvin. Mitä en voi sanoa itsestäni.. Pidin häntä liian itsestäänselvänä.
Ehkä juuri siksi että hän kaikista kiukunpuuskistani huolimatta kohteli minua kuin ruusua.
Sitten päätimme ostaa yhteisen asunnon. Tässä vaiheessa miehelleni tuli hänen mukaansa
paniikki: onko tämä nyt tässä, onko tämä mitä haluan jne. Ja hän petti minua. Oli yhteydessä
tähän toiseen naiseen muutaman viikon. Eivät nähneet kuin ravintolassa kaksi kertaa, joista toinen
johti fyysiseen touhuun.. Tätä ennen mieheni ei edes koskaan halunnut käydä missään ilman
minua, joten tottakai ihmettelin. Hänen mukaansa hänelle tuli järjetön sitoutumiskammo. Jonka purki näin.
Jälkeenpäin hän sanoo, että huomasi tuolloin, että tahtoo vain minut. Oli lopettanut 'suhteen' tähän
toiseen naiseen. Juttelin naisen kanssa, joten tiedän tarinan olevan totta. Eli mitä mieltä te
miehet olette tästä?? Onko hän PETTURI, vai voiko tuollainen paniikki tulla??
Tottahan toki tuollainen paniikki voi tulla miehiin kuin naisiinkin. Kysymys on hyvin suuresta muutoksesta suhteessanne. Siirrytte paljon vakavampaan sarjaan, kohta suunnittelette häitä, sen jälkeen lapsia jne. Se kauhukuva tuli siis vihdoinkin miehen päähän, mikäli ei ole aiemmin noita asioita miettinyt päässänsä kuntoon.
Toinen kysymys on, pettäisinkö vastaavassa tilanteessa? Ehkä jos saan vastakaikua toiselta kertoessani tästä hänelle, kun sinulle en sitä ahdistusta voi kertoa.
Heh, ei kun onnea vaan. Seuraavan kerran kun teillä on vaikeaa, niin se miehesi hyppää taas vieraisiin :)) Sinunkin siis kannattaa katsoa peiliin.
Mitä hittoa se pettäminen auttaa, jos meinaa polla seota suhteen muutospaineissa?
Pettäminen pitää olla hauskaa ja ravitsevaa touhua, ei mitään helvetin sekoilua tai varsinkaan seikkailua. Seikkailla kannattaa vain oman puolison kanssa ja hänen kanssaan kerätä niitä suhdetta rakentavia ja palkitsevia kokemuksia.
Järjenvastaista toimintaa.
Olette tainneet työstää jutun läpi melko perusteellisesti. Kokemusta ei ole, mutta uskoisin luottamuksen takaisin saamiseen menevän helposti parikin vuotta, yhteinen taipaleenne ei ole ollut vielä kovin pitkä.
Miehesi ei vaikuta miltään naisten metsästäjältä, joten tapaus vaikutaa melkoiselta vahingolta ja tuskin toistuu. Uskoisin hänen tarinaansa. Luulen että hän on läksynsä oppinut, eikä kostaminen tuo tilanteeseen mitään uutta hyvää.
Ehkä tapauksesta kannattaisi vieläkin hieman keskustella, ei siitä mitä on tapahtunut, mutta siitä miten se on sinuun vaikuttanut.
Kummiakin asioita tulee joskus tehtyä. Joskus niitä on vaikea perustella
itselleenkään, saati sitten jollekin muulle.
Asioiden pohtimisessa voi tulla mieleen vähän toisenlaisen näkökulman
hankinta, kokeilu jonkun muun kanssa. Sitoutumiskammoisena voi tulla
myös tunne, että kokeilut on kohta kokeiltu ja houkutus pikku kokeiluun
vielä kerran ehkä kasvaa. Erittäin yksilöllisiä, mutta mahdollisia asioita toki.
Olennaistahan on kuitenkin se, että miehesi halusi sinut, eikö?
Vaikuttaa ettet ole päässyt asian yli, jos kostaminen pyörii mielessä
jatkuvasti. Samaa fiilistä lisää se, että olette käyneet asian huolella läpi
ja miehesi sekä ko. nainen ovat selkeästi jotain mieltä ja silti asia vaivaa
sinua. Et ole ehkä valmis hyväksymään että miehesi motiivit olivat jotain
mitä sitten olivatkaan?
Kostaminen ei minunkaan mielestä auta mitään. Kosto tai mikä tahansa
muukin epämiellyttävä toisen kohtelu tekee vain halla nykyiselle
parisuhteelle. Se ei varmastikaan kannata tai hyödytä mitään. Jos suhde
on muuten kunnossa ja rakastavalla pohjalla, voi siitä tulla itsellekin
sitten paha mieli myöhemmin.
Kertomasi perusteella tulin siihen tulokseen, että molemmat olitte aika kilttejä, kun muutitte yhteen asumaan. Miehellesi oli siinä alkuvaiheessa melkoinen yllätys se, että naiset ovat monesti aika herkkiä suuttumaan. Hän käyttäytyi Sinua kohtaan aina hyvin kiltisti vain siitä syystä, että ei uskaltanut riidellä kanssasi. Hän ehkä pelkäsi menettävänsä Sinut riidan seurauksena, ja siksi hän oli aina Sinua kohtaan kiltti, vaikka Sinä kiukuttelitkin. Nuoret miehet eivät vielä tiedä sitä, että naisen kiukuttelua ei koskaan kannata ottaa turhan vakavasti. Naisen luonto nyt on vaan vähän kipakka!
Kun ostitte asunnon, niin silloin mieheesi todella iski paniikki. Hän alkoi ajatella olevansa ankkurissa koko lopun ikäänsä kipakan naisen kanssa ja makselevansa vain velkojaan. Elämä jäisi kokonaan elämättä! Monien kavereidensa (todellisten naistenmiesten) juttujen innoittamana hänkin päätti sitten edes kerran katsella sitä aidan vihreämpää puolta, mutta ilmeisesti tämä kokeilu epäonnistui. Mies tuli katuvaiseksi ja alkoi olla Sinua kohtaan entistä kiltimpi, koska pelkäsi taas menettävänsä Sinut. Miehesi ei ole vieläkään varma omasta vetovoimastaan, ja siitä syystä hän päättää nyt pysyä kiltisti ruodussa.
On oikeastaan hyvä, että miehesi petti jo tässä vaiheessa, sillä myöhemmässä vaiheessa pettämisen seuraukset ovat pahemmat. Monet miehet kuitenkin sinnittelevät kipakan vaimonsa kanssa kymmeniä vuosia, ja siten täytettyään 50 vuotta he vihdoin "alkavat katua tekemättömiä syntejään" ja "löytävät" itselleen ihanan rakastajattaren. Koska miehesi alkoi katua näitä "tekemättömiä syntejä" jo seurusteluvaiheessa, niin hän saattaa selvitä hyvinkin helpolla tulevasta viidenkympin villityksestä.
Olen ällikällä lyöty!! Osuit täysin oikeaan. Kaikki läheisemme ovat sanoneet ihan
samaa. Mieheni ei ole uskaltanut riidellä, koska on pelännyt menettävänsä minut.
Olen aika kova pala purtavaksi, kun suutun:) Tuntuu että hän jotenkin halusi päästä
eroon tuosta 'altavastaajan' tilasta. Vika on minussakin. Pidin itsestäänselvyytenä,
että voin kohdella häntä miten vain. Eihän kukaan jaksa olla koko ajan 'heikompi' osapuoli.
Tuo piti myös paikkansa, että petturireissuillaan hän todella oli liikenteessä oikein
naistenmiehen kanssa. Tämä hänen ystävänsä on miesmalli, joka tälläkin hetkellä
pyörittää kolmea naista käsissään. Mieheni mukaan tämä oli yllyttänyt häntä vielä.
Eli ei mikään kunnon ystävä.. Vaikka mieheni sanookin, että hän kuitenkin sen väärän
valintansa teki.
Mieheni on luonteeltaan hyväsydäminen. Ja kuitenkin tulinen. Uskon kyllä että hän
katuu tosissaan. Kuitenkin se luottamus on menetetty. Ennen olin ylpeä miehestäni, kun
häntä yrittivät naiset iskeä. Hän ei koskaan halunnut muita kuin minua. Hän on hyvännäköinen
mies, mutta en koskaan pelännyt hänen tekevän mitään. Toisin on nyt. Puistattaakin ajatella..
Onkohan meillä tulevaisuutta?? Hänen mukaansa hän on nyt juoksunsa juossut, ja puhuu, että
muutaman vuoden päästä hän haluaisi perustaa perheen kanssani jne. Minäkin haluaisin, mutta
en tiedä uskallanko..
Tässä vaiheessa tärkeintä on se, että olette oppineet riitelemään ja käsittelemään vaikeita kysymyksiä. Ette voi vielä tehdä ( ette ole kypsiä) täydellisiä suunnitelmia tulevaisuutta varten, vaan teidän kannattaa ainoastaan jatkaa juttelua mahdollisimman avoimesti toistenne kanssa. Jos nämä juttutuokiot ravitsevat sieluanne, niin silloin ystävyys lujittuu entisestään ja suhde saattaa johtaa perheen perustamiseen. Väkisin (toisarvoisten seikkojen vuoksi) perhettä ei kannata perustaa, vaan "komennon" on tultava ihmisen omasta sielusta.
HANKI OMA ELÄMÄ JA MENESTY!
ei kohdallasi purisi kumppaniasi läheskään niin paljon kuin hänen pettämisensä sinua. Ei siis kannata ;D.
Kannattaa antaa ajan kulua. Eihän sitä tiedä, vaikka itsellesi tulisi oikea tarve pettää. Ei kostoksi, mutta muuten...