Serkkuni on halvaantunut alaraajoista alaspäin!
Hänen persoona on avoin ja karismaattinen! Kun tämä serkku puhuu, kaikki haluaa olla hänen kavereitaan! Olen tosi onnellinen, että mulla on tämmöinen serkku ja kaveri :)
Hän on ollut naimisissa, hänellä on poika, joskin hän erosi äskettäin!
Mutta silti!
Aika hyvin tämmöiseen terveeseen sinkkumieheen verrattuna, kuten minä? Eikö vain? Minä jolla ei ole mitään!
Tämä serkku ennen halvaantumista haki meille olutta, kun oltiin alaikäisiä ja tämä sai pilluakin ekana!
Ei se ole miehestä kiinni se naisen saanti, vaan persoonasta!
Minä olen tämän kokenut ihan livenä! Alusta asti! Miten karismaattinen heppu iskee naiset, vaikka sillä olis vain pää jäljellä?
Hänen persoona on avoin ja karismaattinen! Kun tämä serkku puhuu, kaikki haluaa olla hänen kavereitaan! Olen tosi onnellinen, että mulla on tämmöinen serkku ja kaveri :)
Hän on ollut naimisissa, hänellä on poika, joskin hän erosi äskettäin!
Mutta silti!
Aika hyvin tämmöiseen terveeseen sinkkumieheen verrattuna, kuten minä? Eikö vain? Minä jolla ei ole mitään!
Tämä serkku ennen halvaantumista haki meille olutta, kun oltiin alaikäisiä ja tämä sai pilluakin ekana!
Ei se ole miehestä kiinni se naisen saanti, vaan persoonasta!
Minä olen tämän kokenut ihan livenä! Alusta asti! Miten karismaattinen heppu iskee naiset, vaikka sillä olis vain pää jäljellä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
rullatuolissa oleva serkkusi skoraa enemmän naisia kuin sinä? Voiko tästä päätellä että persoona ratkaisee? Ei voi, mutta silti onhan se saavutus... Nostan hattua.
Kilteille miehille tulisi suoda mahdollisuus eutanasiaan ja rehellisyyden nimissä heidät olisi jo alaluokilla seulottava ja kerrottava ettei heistä koskaan tulee muuta kuin korkeintaan taksirenkejä. Yksin saavat olla ja katsoa sivusta mutta terveydenhoitajalta saa kirjallisella pyynnöllä piikin.
Tämä maailma ei ole kilteille eikä ujoille, tämä on villien ADHD-klovnien valtakunta.
Ajelen toisen autolla (uudella saksalaisella) aamusta iltaan ja välillä illasta aamuun. Voin kuunnella mitä musiikkia haluan (ei tietty täysillä kun on asiakas kyydissä). Parkissa ollessa luen iltapäivälehtiä tai meilailen kännykällä. Kattelen ohi kulkevia naisia, kesällä varsinkin kattelemista riittää.
Välillä, lähinnä yövuoroissa, kyytiin osuu varsinaisia kissoja, jotka antaa numeronsa pyytämättä. Olen poikamies, joten tottakai soittelen osalle ja arvaatte mitä siitä seuraa.
Ajelen isommassa kaupungissa, joten kassaa kertyy mukavasti ja jää siitä sitten mullekin.
Kokonaisuutena ei ollenkaan hassumpi homma. Ei vastuuta oikein mistään muusta kuin että olen ajoissa työvuorossa ja pidän autosta huolta. 10 vuotta tuli täyteen kesällä eikä ainakaan vielä kyllästytä.
tarkoitin ilmaisia taksirenkejä. Kaveripoikia jotka kuskaavat tyttöjä ympäri kylää omaan piikkiinsä luullen tulevansa siten arvostetuiksi katsellen aamuyöstä taustapeilistä kuinka joku paskatukkainen renttu nuolee kiihkeästi ihastuksen kanssa ja kaveripoika kuolee taas vähän sisältä.
On tietysti väärin, jos tyttö hyväksikäyttää miespuolista kaveriaan siten, että tämä kaveri maksaa baarissa drinkit ja tarjoaa kyydit samalla kun tyttö katselee muita miehiä.
Kuitenkin, jos poika ei ole ilmaissut haluavansa muuta kuin ystävyyttä, ja näyttää iloiselta saadessaan auttaa tyttöä, niin silloin tyttö saattaa todella nähdä asian siten, että poika on hänen ystävänsä ja tekee hänelle mielellään palveluksia.
Tyttöä ei voi syyttää siitä, jos poika jää kaveripojan rooliin. Tämän pojan pitäisi sanoa suoraan, että haluaa muutakin kuin ystävyyttä ja että ei aio jatkuvasti tarjota ilmaisia kyytejä yms.
Kaveripojan kannattaisi myös miettiä, onko hänen naismakunsa kenties valikoitunut. Miksi hän katselee juuri niitä tyttöjä jotka tekevät hänelle kuten kuvasit?
Persoonallisuus ei ole mikään lukkoon lyöty kimppu piirteitä. Persoonaansa voi kehittää jos haluaa.
kehittää suuntaan joka ei ole omiaan itselle vain muita miellyttääkseen ja ollakseen seurallinen?
Juuri tuohan nykyään vaivaa että pitäisi kehittää itseään pinnallisempaan suuntaan ja sitten sitä sanotaan "persoonalliseksi".
Kaikkien kukkien annetaan kukkia mutta vain jotkut saavat pölyttäjiä vierailulle ja ne leviävät suuremmalle alalle. Tätä jatketaan kunnes kaikki ovat joko omaksuneet että sinun täytyy olla charmikas pintaliitäjä tai sitten sinua ei ole olemassa.
Onko se enää "persoonallista"? Eipä juuri.
"jaksaako sitä kehittää suuntaan joka ei ole omiaan itselle vain muita miellyttääkseen ja ollakseen seurallinen?"
En tietenkään ehdota, että kenenkään pitäisi kehittää persoonaansa suuntaan joka ei tunnu luontevalta. Annan esimerkin mitä tarkoitan.
Mies kokee olevansa tosikko. Tämä häiritsee häntä sekä siksi, että hän arvelee tämän olevan syy sinkkuuteensa, että siksi, että hän haluaisi olla huumorintajuinen ja hauska.
Mies päättää alkaa kehittää huumorintajuaan; hän tarkkailee ihmisiä seurassa ja katsoo mikä saa ihmiset nauramaan; hän viettää aikaa huumorintajuisina pidettyjen ihmisten seurassa ja yrittää oppia heiltä; hän katsoo laajasti erilaisia huumoriohjelmia ja lukee aiheeseen liittyvää kirjallisuutta että hän oppii ymmärtämään tätä inhimillistä osa-aluetta.
Mies myös alkaa soveltaa aiheesta hankkimaansa tietoa käytännössä. Pian hän huomaa, ettei kaikkia naurata samantyyppiset jutut eivätkä kaikki jutut naurata ketään. Hän huomaa, että huumori ja nauru ovat hyvin ihmis- ja tilannekohtaisia asioita, joiden suhteen täytyy vain ottaa sosiaalisia riskejä.
"Juuri tuohan nykyään vaivaa että pitäisi kehittää itseään pinnallisempaan suuntaan ja sitten sitä sanotaan "persoonalliseksi"."
Itsensä kehittäminen "persoonalliseksi" on eri asia kuin persoonallisuutensa kehittäminen.
"Kaikkien kukkien annetaan kukkia mutta vain jotkut saavat pölyttäjiä vierailulle ja ne leviävät suuremmalle alalle. Tätä jatketaan kunnes kaikki ovat joko omaksuneet että sinun täytyy olla charmikas pintaliitäjä tai sitten sinua ei ole olemassa.
Onko se enää "persoonallista"? Eipä juuri."
En tarkoitakaan, että ihmisen pitäisi "vaihtaa persoonallisuutensa" johonkin muovinmakuiseen muotiluomukseen joka ei tunnu itsestä hyvältä.
Tarkoitan sitä, että jos ihminen itse kokee, että hän on esim. sosiaalisesti estynyt, huumorintajuton, huonosti pukeutuva tms. ja kokee näiden asioiden huonontavan elämänlaatuaan ja haluaa itse tehdä näille jotakin, niin muutos on mahdollinen.
Esimerkiksi sosiaalinen estyneisyys ei ole mikään pysyvä ominaisuus, josta ei voi päästä eroon ja joka seuraa riippakivenä hautaan asti vaikka muuta haluaisi.
Toisaalta, jos ihminen kokee, että esim. sosiaalinen estyneisyys ei ole hänelle ongelma eikä hän halua asiaa muuttaa, niin ei tietenkään tarvitse eikä pidä.
nuo sekoitetaan keskenään vaikka sinä henkilökohtaisesti kykenetkin näkemään eron.
Itselläni on tunne että ihmisistä halutaan eri tavoin tehdä muovisia tuotteita ja aina vedotaan "itsensä kehittämiseen" (tai mikä termi milloinkin on muodissa) vaikka tällä viitataan että "muuta itsesi median ja meidän haluaman kuvan mukaiseksi niin saavutat onnen kun ihmiset pitävät sinusta sitten ja hyväksyvät". Emme ole muuten kavereitasi.
Samoin on vaikea sanoa missä vaiheessa ujous ja sosiaalinen estyneisyys on luonteenpiirre josta ei pääse eroon vaikka mitä tekisi. Nykyään näkee että tällaisia tyyppejä pidetään "epäsosiaalisina" ja "kelpaamattomina" vain tämän asian takia.
Jokaisen pitäisi olla pepsodent hymy naamalla kulkevia ihannevartalon omaavia robotteja jotka kuitenkin AH, tuntevat niin voimakkaasti intohimoa ja AH pukeutuvat vaikkapa mustaan nahkaan kunhan he erovat pikkuisen joukosta koska luonteen puolesta heitä ei toisistaan erota kukaan.
"Itsensä kehittäminen "persoonalliseksi" on eri asia kuin persoonallisuutensa kehittäminen."
Todellako?
Onko sinusta persoonan kehittäminen sitä että kaikki ajetaan muottiin jossa ollaan ylisosiaalisia höpöttäjiä (jotka nauravat alapääjutuille ja kutsuvat sitä "huumorintajuksi") ja kehittäminen persoonalliseksi on poikkeamista massasta eli keksitään mitä älyttömämpi juttu kunhan ei olla samanlaisia kuin muut.
Entäs jos ihminen kokee olevansa ihan hyvä sellaisenaan mutta muut ihmiset kokevat ihmisen olevan "tylsä" kun ovat itse tottuneet olemaan juuri osa sitä muotisirkusta?
On aivan selvä että osa ominaisuuksista yritetään nykyaikana leimata lähes sairauksiksi mihinkin tekosyyhyn vedoten (esimerkkinä juuri ujous) josta täytyy päästä eroon että voisi olla suosittu ja onnellinen.
Massakulttuuri luo tällaisen näkemyksen että ihmisen on oltava tietynlainen ja ihmiset yrittävät väen vängällä työntää itseään tiettyyn muottiin samalla kuitenkin variaatioihin jotta ei olisi huomaamaton massasta.
Tiedät itsekin että asia on näin ja osa ihmisistä alistuu tähän jonka jälkeen alkavat vaatia samaa muilta. Pääasia on kuulua siihen sisäpiirin joka on IN eikä niihin "nössyköihin" jotka on aina OUT.
Voiko olla pinnallisempaa ja typerämpää touhua?
Tunnut olevan harvoja S24:sen fiksuja kirjoittajia, mikä on mielipiteesi sitten introverteistä? Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä että kaikkien pitäisi olla aina äänessä ja laukoa hauskoja juttuja, räiskyvää viihdettä toisia ihastuttamaan ja hiljaisuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen.
Mitä luulet, voiko introverttiuttaan kehittää mitenkään järkevään suuntaan vai onko se paiskattava romukoppaan pärjätäkseen pelikentällä?
että itseään voi kehittää ja et ole tuomittu olemaan introvertti sekä että tosi rakkaus ei katso kuitenkaan oletko introvertti vai et.
Eli niitä naisten ympäripyöreyksiä kuinka omia mahdollisuuksia voi parantaa mutta että rakkaus kuitenkin lopulta voittaa (höpötystä).
Todellisuudessa mahdollisuutesi ovat lähellä nollaa jos olet introvertti mies.
Toki joku voi kiinnostua mutta todennäköisyys sille että näin tapahtuu ja ylipäätään tapaat sellaisen ihmisen ovat hyvin heikot siellä pelikentällä.
Pinnalliset, ylisosiaaliset ja nopeat syövät nykyään syvälliset, syrjäänvetäytyvät ja harkitsevaiset.
Kiitos kohteliaisuudesta.
Aluksi minun on pakko sanoa pari sanaa käsitteestä "introvertti". Käsite on lanseerattu kieleemme sellaisista psykologian persoonallisuusteorioista jotka katsovat että ihmisillä on mitattavia ominaisuuspiirteitä.
Tämä on vain yksi tapa hahmottaa ihmisen persoonallisuus. Tällaisten arkikielen käytössä olevien käsitteiden historiasta kannattaa ottaa selvää.
Ilmeisesti tarkoitat sitä, että olet enemmän sisäänpäin kääntynyt kuin ulospäin suuntautunut.
Tämähän ei sinällään kerro sosiaalisista taidoista mitään. Hiljainen kuuntelija voi olla sosiaalisempi kuin jatkuvasti suuna päänä oleva viihdyttäjä.
"Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä että kaikkien pitäisi olla aina äänessä ja laukoa hauskoja juttuja, räiskyvää viihdettä toisia ihastuttamaan ja hiljaisuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen."
Tämä voi olla ihan totta joissakin ympäristöissä.
"Mitä luulet, voiko introverttiuttaan kehittää mitenkään järkevään suuntaan vai onko se paiskattava romukoppaan pärjätäkseen pelikentällä?"
Mielestäni, jos olet tyytyväinen itseesi ja haluat olla sellainen kuin olet nyt, niin ei sinun kannata muuttaa itseäsi vain siksi, että koet että sinunlaisiasi ihmisiä ei hyväksytä.
Tässä maailmassa tulee olla tilaa kaikenlaisille ihmisille. Paras tapa toteuttaa tätä ideaalia on elää elämäänsä omana itsenään siten kuin parhaiten taitaa - myös hiljaisena räiskyvien viihdyttäjien keskellä - vaikka se välillä sattuisikin.
Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei ole minkään asian, ominaisuuden tai luonteenpiirteen suhteen joko-tai. Kaikista meistä löytyy hyvin erilaisia, näennäisesti keskenään ristiriitaisiakin piirteitä.
Lisäksi erilaiset ympäristöt saavat meissä esiin hyvinkin erilaisia puolia itsestämme. Esim. läheisten ystävien porukassa käyttäytyy eri tavalla kuin ventovieraiden ihmisten kanssa virallisissa juhlissa. Ihminen saattaa olla reipas, äänekäs ja hauska ystävien kanssa, mutta todella ujo pyytämään ihastustaan ulos jne.
Uskon, että jos haluat kehittää itseäsi vaikkapa "sosiaalisesti näkyvämpään" suuntaan, se on mahdollista. Ei se välttämättä ole helppoa ja voi vaatia aikaa, mutta mahdollista kylläkin. Kannattaa aloittaa pienillä, helposti saavutettavilla askelilla.
Mitä parisuhteen muodostamiseen tulee, niin uskon että löydät kumppanin ilman sellaisia muodonmuutoksia, joita et itse koe luontevaksi. Miesystäväni ja minä olemme molemmat melko ujoja mitä tulee toisen sukupuolen lähestymiseen (vaikka sitä ei ehkä uskoisi). Meillä kestikin puoli vuotta ennenkuin pääsimme siihen vaiheeseen että ilmaisimme tunteemme. Ujoilla siis voivat viedä nämä prosessit enemmän aikaa.