Huomasin mieheni olleen jotenki etäinen viime viikkoina, mut en pannut sitä aluksi kummemin merkille. Muutaman päivän päästä aloin kuitenki ihmettelemään, kun en saanut läheisyyttä ollenkaan, vaikka olin sitä tottunut saamaan. Se sai mut tuntemaan itseni onnettomaksi. Lopulta otin asian puheeksi. Mies sanoi, että oli tietoisesti ottanut etäisyyttä, sillä olin torjunut hänet muutamaan kertaan. Tiedän, että olin tehnyt juurikin, vaikkakaan en tarkoituksella, olin vain ollu just sillon niin väsynyt. Poikaystäväni sanoi ettei osannut käsitellä torjumisen tunnetta ja siksi oli ottanut etäisyyttä.
Saimme asian sovittua ja eilen olikin mukava päivä kunnes... Mä kilahdin aivan täysin. Aloin vähän huutamaan ja sanoin, että kaikki on huonosti, valitin, että kaipasin enemmän läheisyyttä. vaikka just oltiin harrastettu seksiä ja halailtu ja pussailtu siinä. En ymmärrä miksi sanoin jotain sellasta´, joka ei ollu ees totta! Luulen tän kaiken alkaneen siitä, ku sanoin eilen aiemmin ääneen, että mitähän hyvää mussa on. Mies ei vastannu siihen mitään. Rupesin sit tätä pyöritteleen päässäni ja purkauduin noin, en vaan tiedä, miks sanoin kaikkee sellasta mitä en tarkottanu ja syytin poikaystävääni kaikesta. Tällä viikolla oon ollukin vaan kärttynen, hermoheikko ja ärtynen, et ei kovin hyväämus oo ollukaan, mut oisin kai vaan halunnu kuulla jotain hyvää mun "hengellisistä" piirteistä. Kilahtaminen ei vaan ollu oikee päämäärä siihen.
Mies ei tätä mun kilahdusta oikeen suodattanu.. Kaikista pelottavinta olikin, kun mies vaan sanoi, että sen täytyy miettiä asioita, kun ei pysty näin nopeesti sanoon mitään ja ihmetteli mun käytöstä ja sanoin itekin ihmetteleväni. En oo saanu koko yönä nukuttua, kun pelkään vaan et tuun jätetyks..:( argh...
Saimme asian sovittua ja eilen olikin mukava päivä kunnes... Mä kilahdin aivan täysin. Aloin vähän huutamaan ja sanoin, että kaikki on huonosti, valitin, että kaipasin enemmän läheisyyttä. vaikka just oltiin harrastettu seksiä ja halailtu ja pussailtu siinä. En ymmärrä miksi sanoin jotain sellasta´, joka ei ollu ees totta! Luulen tän kaiken alkaneen siitä, ku sanoin eilen aiemmin ääneen, että mitähän hyvää mussa on. Mies ei vastannu siihen mitään. Rupesin sit tätä pyöritteleen päässäni ja purkauduin noin, en vaan tiedä, miks sanoin kaikkee sellasta mitä en tarkottanu ja syytin poikaystävääni kaikesta. Tällä viikolla oon ollukin vaan kärttynen, hermoheikko ja ärtynen, et ei kovin hyväämus oo ollukaan, mut oisin kai vaan halunnu kuulla jotain hyvää mun "hengellisistä" piirteistä. Kilahtaminen ei vaan ollu oikee päämäärä siihen.
Mies ei tätä mun kilahdusta oikeen suodattanu.. Kaikista pelottavinta olikin, kun mies vaan sanoi, että sen täytyy miettiä asioita, kun ei pysty näin nopeesti sanoon mitään ja ihmetteli mun käytöstä ja sanoin itekin ihmetteleväni. En oo saanu koko yönä nukuttua, kun pelkään vaan et tuun jätetyks..:( argh...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla hieman saman tyyppinen tilanne ollu tässä jo viime viikosta asti..mutta nyt yritän suhtautua niin että ilmeisesti mun poikaystävä ainakin kaikesta huolimatta mua vielä rakastaa vaikka käyttäydyin tosi oudosti ja huonosti yks ilta sitä kohtaan luotan nyt siis vaan rakkauteen joka on toivottavasti molemmin puolista. aika näyttää.
Tiedätkö taidetaan olla ihan samanlaisessa tilanteessa. minullakin on nyt sellainen tilanne elämässä menossa ettei poikaystäväni tiedä mitä tehdä, ja pelkään tulla jätetyksi.. kauhea tunne. meillä on ehkä toisin päin suhteessa, mä kilahdan siitä aina kun mies ei osaa antaa huomiota. vaikka kyllä se sitä antaa, ei ehkä niin paljoa mitä minä vaatisin. sillä olenkin miettiny että olenko minä se syy tähän missä tilanteessa nyt olemme! eikä helpota yhtään kun ei tiedä mitä toinen meinaa tehdä. minä olen kilahtanu ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. vaikka en ole sitä aina tarkoittanut! tuntuu pahalta ajatella että jos tulisi jätetyksi.. tiedän miltä sinusta tuntuu ja toivonki että saisitte asianne kuntoon :)